Armi-tuoteperhe, osa I

Maailmanmaineen saavuttaneilla ihmisillä on oma tuotemerkki, jonka nimissä he kauppaavat erilaista krääsää. Björn Borgilla on omat kalsarit, Celine Dionilla hajuvesi ja Lindalla oma siideri. Armi ei ole niin kuuluisa kuin nämä edellä mainitut, mutta on hyvä tehdä selväksi, millaisia tuotteita Armi suosii.

Yli kymmenen vuotta sitten hankimme käytetyn ompelukoneen. Kaverit menivät vähän hiljaiseksi, kun kerroin minkä merkkinen masiina oli: Elna. Ilmeisesti tilanne on vähän sama kuin ylpeä autonomistaja kehuu ostaneensa auton ja merkistä kysyttäessä vastaa, että Hindustan Ambassador. Vielä enemmän vinoon he katsoivat, kun esittelin ilmanpaineella toimivaa pyöreää pedaalia. Siihen ei voi tulla sähkövikoja, mutta eri asia on, kun letku murtuu, niin mistä sellaisen saa.

Olen ommellutkaksi hupparia Elnalla äitini hämmästykseksi. Niiden kahden jälkeen vannoin, etten enää ikinä ompele vetoketjuja: Hermot olivat riekaleina, hyvä ettei kangaskin.
En vaadi vaihtamaan peruskoulun päättötodistukseni käsityönumeroa, mutta ainakin sen voisi kääntää toisinpäin.

Toisen ommelun hupparin fleecekuosi oli mielenkiintoinen. Näin samanlaisen kuosin eräässä elokuvassa Jamaican kelkkailumaajoukkueen takeissa. Valitettavasti Armin Mies ei ehtinyt makuuhuoneesta juosta katsomaan olohuoneeseen näitä hienostuneella maulla varustettuja urheilijanuoria.

Heikko mieli vaatii messevän evään. Olen varsin ihastunut TalkMuruihin. Ne ovat talkkunasta tehtyjä hamsterin muonaa muistuttavia kuivapallosia, joita on ehkä vaikea erottaa ainakaan värinänsä perusteella puupelleteistä. Niissä on 20,7 % kuitua. Murut tehdään Jalasjärvellä, ja väitänkin etelä-pohajalaasen perimän omaavana, että TalkMurujen mutustelu aiheuttaa puukkojunkkarigeenien ekspressiota.

TalkMurut maistuvat sille, mistä ne on tehtykin: viljalle, mikä on tietysti aika harvinaista postmodernina aikakautena. Kaadan murujen päälle aamuisin etelä-pohojalaasta piimää ja ripottelen päälle makeutusainetta. Muruista tulee riippuvaiseksi, sillä jos aamuisin jättää yhdenkin annoksen väliin, niin huono omatunto vaivaa.

Kännykkänä minulla on Palm Treo 650. Laite on todellinen edustusrouvatasoinen lähiöperheenemännän monitoimikone: Puhelin, mpeg3-soitin, videosoitin, taulukkolaskenta, muistiinpano-ohjelma, sanelin ja kamera. Treolla voi lukea myös e-kirjoja. Lisäksi netistä löytyy puoli-ilmaisia lääketieteellisiä ohjelmia tähän kämmentietokoneeseen.

Masiinassa on qwerty-näppäimistö, SD-korttipaikka sekä kosketusnäyttö. Ainoana miinuspuolena on wlanin, itkuhälyttimen ja gps-paikannusjärjestelmän puute. Alussa piti hieman pohtia, että miten tällä soitetaan puheluita.

Hauskin ohjelma, jonka olen puhelimeen on asentanut, on Star Trekistä tuttu dr Crusherin Tricorder-emulaatiosoftan. Dr Crusher heiluttelee aina uudelle planeetalle saapuessaan tätä härveliä, joka analysoi, millainen elämänmuoto on kysymyksessä. Kännykässäni softa tsirpittelee aikansa, vilkuttelee ledejä ja kertoo vaikkapa, että it's a life form, but not as we know it.