lauantai, kesäkuu 27, 2009

Katsokaa kun mä heittelen tätä vaasia

Jihuu. Voitte tulla nyt katsomaan kun mä soudan tuon saaren ympäri! Ensin voisin kuitenki näyttää teille kuinka osaan hakata halkoja. Näin ja näin. Eikö näytäkin hyvältä. Siinä menee koivupölli. Klops. Ja tässä tulee haapapölkky. Vähän on oksainen. Mutta elämä on. Nyt voitaisiin mennä katsomaan halkopinoja. Eikö olekin suorassa? Mutta pliis ei puhuta enää vaalirahoituksesta.


Voitais siirtyä nyt sisätiloihin. Mulla on aina zeroa jääkaapissa pahan päivän varalle. Saatte katsoa sinne jos haluatte. Ja tääällä on poreamme. Ja tässä on mun näppäimistö josta Jarmo on repinyt irti numeronäppäimet Sirkan vaatimuksesta. Tässä on yhdeltä Kyöstiltä saatu vaasi. Mä osaan heitellä sitä näin, että kierähdän ympäri jalkani ympäri ja lausun sanat Urho Kekkonen purkin ollessa ilmassa. Blinlkkkkkksssssss. Oho eilen se onnistui eduskunnassa.

Jaa Meri-Kukka. Hei oottakaas kun käyn soittamassa yhden puhelun. Tuut tuut tuut. Sirkka pliis pliis pliis vastaa. Sirk... Oma pusipusi-Urhosi moi. Helevetin täällä hyvä että sain sut langan päähän. Ihan tällainen pikakysymys: Voitaisko mennä naimisiin ensi viikolla poliitt... eikun poliisilaitoksella? Klik. Tuut tuut. Sirkkaaa? Loppuiko siltä akku?

-- Post From My iPhone


maanantai, kesäkuu 15, 2009

Kombinaattilihaa

Suomalaisen ruoan laatua ylistetään. Vai niin. Se laaturuoka ei vain valitettavasti näy meidän jääkaapissa. Muovipussissa ostetut Van Gogh- perunat ovat keittämisen jälkeen taikinaa - ne valuvat keitettynä haarukasta läpi. Miten Van Gogh on voitu tahrata tällaiseen rehuperunaan? Paperisäkkeihin piilotetuissa perunoissa on ruttoa. Irtoperunat on paistettu valon alla vihreiksi.

Jauheliha pitää ostaa kokolihana hallista ja valvoa vieressä jauhamista. Atrian jauhelihassa on kynnen kokoisia rustonpaloja (valitettava virhe kuulemma, sain 8 euron lahjakortin). Kaupasta ostettu jauheliha haisee joskus lopputuotteelle. Kananmunat eivät kestä keittämistä, vaan poksahtavat rikki. Leikkelelihan ensimmäiset siivut ovat harmaita kun kotona avaa paketin. Muut lihat on maalattu oranssilla tökötillä. Kuulemma suomalaiset haluavat hunajamarinoitua broileria. Ei ole minulta kysytty. Johtuisiko siitä, ettei muuta ole juuri tarjolla? Joihinkin lihoihin on jo lisätty valmiiksi suolaa. Näin saadaan säilyvyys pidemmäksi.

Kaupungissa eläinten pito on kielletty. Joskus haluaisi herkutella tuoreilla munilla ja lihalla, jonka alkuperästä voi olla varma, niin se ei helposti onnistu. Kaupungissa ei saa pitää eläimiä, ilmeisesti yleisen hygienian nimissä. Mietitäänpä kuitenkin hetki, mitä löytyi rehusta tänä keväänä, vaikka kaikki oli ihan kunnossa? Meidät on pakotettu ostamaan kuukauden verran kaupan välivarastossa levänneitä kananmunia ja oranssia kombinaattilihaa pikkuhoususuojaan käärittynä. Tätä kai on länsimainen demokratia.

lauantai, kesäkuu 06, 2009

Pellevaalit

Huomenna on ne pellevaalit. Ja paino on sitten sanalla pelle. En aio äänestää Keskustaa ja Kokoomusta enkä SDP:tä. He ovat laittaneet listoilleen uimamaisterin, virattoman julkisuuden kipeän papin, entisen ralliautoilijan ja uimahyppääjän ääniä haalimaan. Perussuomalaiset on täynnä itseriittoisia maaseutumoukkia, jotka huutelevat toreilla ja valtuustoissa kuin häiriintyneet ala-asteikäiset.

Virheitä en äänestä, sillä pelkään, että jos niitä hassuja pääsee enemmän valtaan, niin meille tulee hankittavaksi ruokohelpillä toimiva pesukone, lannalla nauhoittava digipoksi sekä keittiöjätettä ahmiva potkumopo. Kristillisdemokraateilla oli ihan hyvät arvot, mutta ne unohtuivat Raamatun väliin kun he tekivät niiden häiriintyneiden maaseutumoukkien kanssa vaaliliiton.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis ruotsalaisten äänestäminen. Sitäpaitsi minusta he ovat hellyttäviä, kun ajavat sitä nuuska-asiaa. Ylähuuli turvonneena on unohtunut terveydenhuolto, lomautukset sekä vanhustenhoito. Yksikin RKP-lainen jossain Brysselissä poissa Suomesta on voitto Suomen politiikalle. Aion olla yhtä härski kuin puoleet ehdokastani valitessa. Äänestän parhaimmaan näköistä RKP:n jäsentä enkä mitään eltaantunutta pingviiniä. Ja sitä paitsi minusta on mukava kuunnella ruotsia uutisissa.

tiistai, toukokuu 26, 2009

Todistusten erikoislääkäri

6 vuotta yliopistossa ja tätä ne lääkärit tekevät. Todistelevat asioita, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Tytär pyytää äidistään todistusta siksi, että hän voisi hakea huonokuntoisen äidin puolesta kaupasta kaksi Costa Rica -pakettia kupongilla. Vaikka kaksi kuponkeja on samalla henkilöllä, niin kahta ylimääräistä ei anneta. Poikkeus on tietenkin se tilanne, että kauppakassista vedetään lääkärin leimaama kahvipakettitodistus.

Huonoselkäinen kerrostaloasuja tarvitsee pesukonetodistuksen, ettei tarvitse kantaa pyykkiä alas. Lääkärin pitäisi kirjoittaa asiasta jonkinlainen paperi, niin yhteiskunta kustantaisi kotiin koneen. Kuorsaustodistuksessa todistellaan, että henkilö kärsii kuorsauksesta. Pitääkö tässä majoittua potilaan kotiin yöksi? Epämiellyttävätmuistotnykyisestäsunnosta-todistuksella saa kuulemma paremman vuokrakaksion. Potilaan äitikin tätä vaati. Puolisonionollutminulleuskollinen-todistuksessa vastataan epäilijän tarpeisiin, kun taas enolepettänytvaimoani-todistuksessa on esillä epäillyn näkökulma.

Aina eivät edes todistuksetkaan riitä, sillä eräästä matkatoimistosta soitettiin kesken yliopistosairaalan sydänvalvonnan hikisen kierron. Olin laatinut todistuksen, että henkilö on vakavasti sairas ja on osastohoidossa. Sekään ei kelvannut, vaan virkailija vielä halusi todella varmistua, että olen tehnyt asiakirjan. Matkatoimiston nimeä en aio mainita, mutta tahdon esittää tässä vaiheessa kiitokset Aurinkomatkoille, ettei minun ole vielä tarvinnut lähettää asian vakuudeksi pikkusormeani.

Entä jos perustettaisiin yleisen todistajan virka? Viranhaltija todistelisi eri viranomaisille kansalaisten pyytämiä asioita. Kyllä, Rummukaisen rouvan paistaessa silakoita haju tunkeutuu Mäkisten olohuoneeseen ja Mäkisen rouva tulee huonovointiseksi. Yleinen todistaja leiriytyy Mäkisen olohuoneesen ja alkaa nuuhkia sovitusti kun Rummuska nostaa silakat pannulle käryämään. Sikasen perheen isä on rakentanut talon, josta vahingossa tuli pullo. Nyt Sikasen avovaimo haluaa todistuksen siitä, että pesuhuoneen nurkissa rehottava home tulisi poistaa ja tehdä se puuttuva ilmastointikanava. Mies ei muuten usko, jollei ole todistusta homeen haitallisuudesta. Yleinen todistaja hoitaa tämänkin homman. Hän haastattelee uskottomuusepäilyssä taloyhtiön talkoissa olleita ja tekee omat johtopäätökset asiasta.

Yleisellä todistajan työsalkun repertuaarissa on kamerakännykkä, mittanauha, desibelimittari, puntari, lämpömittari sekä työntömitta. Kyseessä on siis parkkipirkon ja Sherlock Holmesin hallinnollinen risteymä eikä kyseessä ole nykyisin vallitseva lääkärin ja selvännäkijän toimenkuva.

perjantai, toukokuu 15, 2009

Tasa-arvoa vaaleihin

Kyllä naispoliititikoilla on helppoa vaalikarjan agitointi. Sääliksi käy miespoliitikot. Heillä ei ole lehtein palstoilla kerrottavaa lapsettomuusongelmasta, raskauspahoinvoinnista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, rintatulehduksesta eikä koliikista. Eivätkö he voi muutaman kansanedustajan tavoin lörpötellä kuukautisten alkamisajankohtaa ja esiintyä puolialasti lehden sivuilla. Naispoliitikot pukevat puolisonsa villapaitaan, köijäävät lehden etusivulle sohvalle pönöttämään ja julistavat, että meidän Veijo vie niin ihanasti roskat ulos yhdellä karjaisulla ja että kriisejä on ollut.

Mistä mies voi kertoa. Jos vuodattaa, että edustusrauhanen reistailee ja kolesteroli oli 6, niin vähänkö katsottaisiin vinoon? Jäähän heillle etusivulle kerrottavaksi mummon kuolema ja pohjalla käynti. Mutta ihan sääliksi käy isä Mitroa. Meinaavat viedä häneltä Jukka Rintalan suunnitteleman koltun. Mitä jää jäljelle? Punaisella autolla ajava punaposkinen puuskuttava mies, jolla ei ole edes raastavaa eroa?

Eurovaaleissa jokaisen miehen pitäsi saada 5000 sääliääntä siitä, etteivät he ole laulamassa yksityisasioita lehden otsikossa. Naistenlehden haastattelu ja viihdeohjelmaan osallistuminen vähentävät annetuja ääniä 3000, viihdeohjelma 5000 ääntä ja masennuksesta vuodattaminen 10 000 ääntä ja tekstiviestien lähettelystä kiinnijäänti on sitten diskaus.

keskiviikko, toukokuu 06, 2009

Turvanäppäimistö

Nyt kun näyttää siltä, että valtakunnapoliitikot ovat valitettavasti oppineet lähettämään tekstiviestejä ja sähköposteja, joilla he sekoittavat itsensä, lehdistön, läheisensä ja puolueenkin, niin on parasta esitellä uusi innovatiivinen keksintöni.

Se on yksinkertainen: kännykän tai tietokoneen näppäimistöltä poistetaan tietenkin numerot 6 ja 9. Varmimmaksi vakuudeksi irrotetaan myös 1, 0 ja o-kirjain, sillä niiden symboliikka saattaa olla liikaa keskustalaiselle maaseutuihmiselle. +-merkki on paha, ja sehän symboloi tiedätte mitä. Keskustan naisjärjestö vaatii myös 3-merkin poistamista, sillä jos sitä katsoo sivusta pää vinossa, joku herkempi saattaa nähdä muutakin kuin kaksi vierekkäistä ongelmamunavuorta. (.)-merkeillä saa piirrettyä valitettavastil leveän peffan, mutta (v) menee jo hardcoren puolelle keskustan politiikassa, -( puhumattakaan!

Aika monta näppäintä joudutaan eduskunnassa poistamaan, mutta joku rauha se tähän maahan on saatava.

sunnuntai, huhtikuu 26, 2009

Toimittaja järkyttyy

Huh huh hikeä pukkaa. Kainalot ovat märkinä ja ohimolta valuu hikinoro. Kädet tärisevät. Vääntäkää ilmastointi päälle. Iltapäivälehden toimittaja on löytänyt suomalaisen lapsen elämästä järkyttävän epäkohdan. Lapsi on saanut verottajalta kirjeen, jossa määrätään muutama sentti jäännösveroa.

Ketä enää jaksaa kiinnostaa viikonloppuisin örisevät lasten vanhemmat tai äidin alati vaihtuvat miesystävät. Ja kaikkihan tietävät, että kymmenvuotias vetää kaljaa ja sen isosisko on huostaanotettu. Tähänhän turtuu, joten myyvämpää piti toimittajan keksiä.

Tässahän on kaikki sensaation merkit! Kirjeen lähetti verotttaja- järkyttävää, noh kiitos kaikille ettei ulosottomies elatusapuperinnästä. Paperinen kirje, kuka sellaista yli 160 merkin hymiötäntä valkoista paperipalaa jaksaa enää lukea? Lauseetkin ovat niin pitkiä. Miksei laittanut Facebookiin tai lähettänyt tekstarii? Lapsihan pelästyy tuollaisen kirjeen saadessaan, vaikka se onkin tottunut siihen, että tv pauhaa päällä yötä päivää ja äidin uusi miesystävä on vihainen. Miksei lapsiasiamies tee mitään?
-- Post From My iPhone

sunnuntai, huhtikuu 19, 2009

Karkkilakossa

Hallituksen pojat Alexander ja Jyrki ovat ryhtymässä karkkilakkoon. Mutta toivottavasti heidän äitinsä päästää heidät limudiskoon.

Tiedättekö muuten mikä oli Paavo Lipposen lempiaine kansakoulussa? Kaunakirjoitus tietenkin.

SDP yrittää epätoivoisesti saada kannatuslukuja paremmaksi. Siihen on yritetty verkkosukkahousuja, huulipunaa, lääkäreiden mollausta, tusinaa välikysymystä ja uhkailua yleislakolla. Mutta nyt SDP räjäyttää kannatusraketin nousuun Mitro-glyseriinillä.

lauantai, huhtikuu 11, 2009

Viikon uutiskatsaus

Suomalaisen elintarviketeollisuuden uskottavuus on mennyt lopullisesti. Mihin tässä enää voi luottaa? Muutamasta suomalaisesta makkarasta on löytynyt lihanpala.

Valtakunnanmörkö Paavo Lipposen sisäruokintakausi on päättynyt ja hänelle on syötetty nyt kokolihaa ja pikkupullia huhtikuun alusta. Tulokset alkavat näkyä: Paavo huitoo kepillään ilmaa ja karjuu kaunajournalismista. Savossa ollaan huolissaan jos hän saapuu kesälomalla Kuopioon. Kuopio on asetettu kriisivalmiuteen.

-- Post From My iPhone

maanantai, huhtikuu 06, 2009

Autonsiivousta

Ahaa. Siis auton oven lokerikosta tarttui käteeni pitkään kadoksissa ollut ja kaivattu polkupyöränavaimeni. Tosin päällä oli kasa kuitteja ja parkkikortteja. Takapenkin jalkatilasta löytyi väkivaltafantasia-legosarja. Siinä oli iso kannallinen pakkaus ja legot oli ripoteltuna jalkatilaan. Lisää legoja lojui takapenkin alla. Siellä oli myös karkkipapereita, rahoja, kuitteja, Kindermunan yllätyskrääsää ja salmiakkikaramelleja. Eikö olisi reilumpaa laittaa ne ei-tykätyt salmiakit roskiin kuin penkinrakoihin? Pikku-Armit aina vannovat, että "ei me äiti sotketa autoa". Seuraavassa mutkassa lapsi piirtää syljellä sivulasiin lumiukon ja viskaa karkkipaperin lattialle. Mikä siinäkin on, että aina jaksan uskoa uudestaan lasten siisteystaitoihin?

Täytyy onnitella israelilaisia, sillä he kasvattavat hyvinsäilyviä tomaatteja. Etupenkkien välissä oli kirsikkatomaatti, jossa oli yhtä vähän ryppyjä kuin Helena Lindgrenillä eikä hometta yhtään. Suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi oppimista. Apukuskin penkin alta tarttui käteen iso pala kuivunutta patonkia. Kuka se sinne oli viskonut? Takatilan lattialla makasi kolhiintuut kirja kivunhoidosta, jota en ole ehtinyt lukea. Heitin menemään kolmiulotteisten kuvien katseluun tarkoitetut unohdetut pahvilasit. Mistä ne ovat meille tulleet? Luultavasti huomenna joku niitä lpahviaseja kaipaa ja parkuu koko illan kun kerron, että kakkulat ovat nyt roskiksessa

Kylläpä auto nyt näyttää siistiltä, ainakin kaksi päivää.

sunnuntai, huhtikuu 05, 2009

Lääkäreiden lapset ovat huonossa hoidossa

Tunnen erään lääkäriäidin, joka ihmetteli, kun 1,5-vuotiaan lapsen selkään jäi kädenjälki mustelmana vaippaa vaihdettaessa. Sama äiti oli tosin ihmetellyt pieniä pilkkuja jaloissa. Mutt mitäs pienistä pilkuista. Sen verran hänellä oli leikannut, että piti niitä verenpurkautumina ja mahdollisesti matalista verihiutaleista johtuvina. Hän oli vielä keskustellut autossa työkaverinsa kanssa ja pohtinut, onko lapsella verisuonitulehdus vai mikä. Äiti huolehtui vasta, kun eräänä aamuna rintakehällä oli iso mustelma ja korvanlehti mustana. Sairaalaan tullessa piltin verihiutaleet olivat kaikonneet. Lapsi parani äidistään huolimatta.

Poika tippui naapurin trampoliinilta pusikkoon (älkää päästäkö lapsia trampoliiniin). Pakaraan tuli repaleinen pistohaava, ja hysteeristä jässikkää ei saanut autoon ja köijättyä tikattavaksi. Äiti komensi pojan sohvalle makaamaan, liimasi pikaliimalla osan haavasta kiiinni. Haavaa hoidettiin kuukausi, lopulta pihkavoiteellakin. Tavallinen äiti olisi roudannut lapsensa terveysasemalle, pakaraan olisi laitettu tikit ja riesa olisi kestänyt viikon.

Aika moni lääkärin lapsi käynyt koulua, urheillut murtuneella jalalla tai kädellä. "Ei se nilkka voi olla kipeä, koska eihän se ole edes turvoksissa". Parin viikon ontumisen jälkeen murtunut takajalka vihdoin kuvataan ja lapsi saa asianmukaisen hoidon. Sormeen koskee, mutta se on varmaan vain venähdys.... Eräs äiti piti lapsen polvet suorana ankkakävelyä aamuisin pelkkänä harmittomana tapana, kunnes polvi kipeytyi ja totesi polven turvonneeksi. Niveltulehdus löytyi nilkoista ja polvista.

Mutta onneksi näillä lapsilla, varsinkin naislääkäreiden, on viisas maallikkovanhempi. Perheenisä patisti äidin ja pojan viikkokausia jatkuneen yskän takia lääkäriin poskiontelotulehduksen takia. Oikeassa isä oli, minkä äitikin joutui myöntämään. Vauva ei suostunut syömään makuuasennossa, sama isä epäili korvatulehdusta. Sekin löytyi, kun lääkäriäiti viimein vei lapsen lääkäriin. Kiitos teille ei-lääkäri-isät ja -äidit!

tiistai, maaliskuu 31, 2009

Viikon poliittiset arvoitukset

K: Miksi sanotaan poliitikkoa, joka osaa kirjoittaa tekstiviestejä?
V: Ongelmanuoreksi.

K: Miksi sanotaan poliitikkoa, joka osaa kirjoittaa tekstiviestejä ja sähköposteja?
V: Poliittiseksi katastrofiksi.

K: Miksi kihlausta sanotaan politiikassa.
V: Luovaksi ongelmanratkaisuksi.

K: Mistä tietää, että virkamies on ihastunut?
V: Kahdestatuhannesta tekstiviestistä.

keskiviikko, maaliskuu 25, 2009

Tappajahidastelijat


Puhutaanpa välillä liikenteen hidastelijoista. Olen luokitellut heidät kahteen ryhmään. Kaikille heille - luokasta riippumatta - on hidas ajaminen liikenteessä. He tuntevat tyytyväisyyttä ajamalla hitaasti peräpeiliin katsomatta. Heillä on se sama mukavuuden tunne kun kaataa pakkasella lämmintä vettä kumisaappaaseen. Hetken lämmittää.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat naisautoilijat. He ovat ammatiltaan opettajia tai diakonissoja, jotka sivutöinään opettavat kansanopistossa kankaanpainantaa ja kudontaa. He näyttävät viattomilta, mutta mikä pahinta, he ovat todellista Miss Marple romaanin tappaja-ainesta. Nämä diakonissat ajavat 50 km/halueella 55km/h , 60 km/h alueella 70 km/h, 80 km/halueella 75 km/h. Moottoritielle mentäessä heillä ei ole mitään aavistusta siitä, miten moottoriteille ajetaan. Diakonissa-opettaja- tappaja ei koskaan katso taakse tai sivulle kun ajaa liikenteen sekaan. 100 kilometrin nopeusrajoitusalueella tämä tappajahidastelija työntyy liikenteen sekään 75 kilometrin tuntinopeudella. Rampilla takana ajava joutuu jarruttamaan äkkiä tai väistämään takaa tulevaa rekkaa tien sivuun. Autona näillä viattomasti hymyilevillä kylmähermoisilla tappajilla miehen ostama Opel Corsa 1.2, johon on taakse lastattu pino kankaita ja matonkuteita, jotka estävät näkyvyyden taakse.

Jotain on näiden diakonissojen miestenkin päässä pahasti vinossa, kun ostavat tällaisia mopoautoja vaimolle ja työntävät taipaleelle kertomatta, että auto on liian hidas kiihtymään maantieliikenteeseen ja sillä kuuluisi liikkua oikestaan keveyenliikenteen väylällä vasta alkuyöstä.

Sitten on nämä ylivarovaiset lääkäri-insinöörimiesautoilijat, joiden autoissa ABSit, ESPit, TDIit ja SIPSit, mutta teknisintä mitä he osaavat autossa käyttää on suuntavilkku. Eräskin mies osti turbomoottorilla varustetun auton. Kokonaiset kaksi kuukautta meni loistavasti, kunnes hän huomasi, ettei hänelle myydyssä autossa ollut sitä turboa. Kotteron runsaista varusteista huolimatta nämä miehet eivät uskalla ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ylivarovaisten mukaan mihinkään ei ole kiire. (Kyllä muuten on.) Ihan sama mitä nopeutta ajaa, niin ollaan samaan aikaan perillä kuitenkin.( Eikä muuten olla.) Moottoritiellä voi ajaa 90 km/h letkaa vetäen. Mikäs siinä. Ajakaa vain, mutta voisitteko siirtyä pois ohituskaistalta?

maanantai, maaliskuu 16, 2009

Pahuksen pullonpalautusautomaatit

Pitää onnitella muita ohjelmistoyrityksiä kuin pullonpalautusautomaattifirmoja, sillä muut ovat saaneet paljon paremmat insinöörit . Tosin vielä surkeammat insinöörit ovat potilastietojärjestelmäyrityksillä. Jos näytätte minulle toimivan pullonpalautusautomaatin, niin minä kaivan Vehmersalmelta esiin Tutankhamonin haudan. Jos automaatteja on kolme rinnakkain, niin kaksi niistä ei toimi. Jos automaatteja on yksi, niin se toimii siihen saakka kunnes minä alan viskoa siihen pulloja.

Isommat automarketit ovat ulkoistaneet näiden automaattien päivähoidon jollekin kiinteistöyhtiölle. Aikaisemmin kun automaatti meni jumiin, se alkoi rääkyä kovalla äänellä. Seonnutta automaattia ei voinut jättää yksin, sillä se saattoi alkaa toimia ja sylkeä ulos rahanarvoisen kuitin. Asiakkaan tehtävä oli hankkia joku paikalle selvittämään ongelmaa jonottamalla palvelutiskille ja vahtia, ettei kukaan nyhdä kuittia ulos. Nykyään rääkymisen seurauksena paikalle raahautuu joku tympääntyneen näköinen teini, joka avaa automaatin, tekee jotain, paiskaa luukun kiinni ja poistuu paikalta. Ja homma jatkuu taas.

Automaatti on liian täynnä kutsu paikalle henkilökunta. Miksei se henkilökunta voi käydä etukäteen paikalla? Pullo on liian pitkä. Miten se voi olla liian pitkä, kun juuri laitoin samanmittaisen pullon sisään ja se kelpasi. Pullo ei ole palautuspullo. Onpas, mutta minkä minä sille voin, että se on imaissut itsensä kasaan kylmässä ilmassa. Älä laita liian nopesti pulloja. Mutta kun on jono takana! Ja tämä on hauskin: Pullovilppi! Vilppi??? Olen hautonut puolisoni tappamista, ajanut punaisia päin ja käyttäyt pomoni kynää luvatta, mutta en ikinä tunnusta syyllistyneeni pullovilppiin. Ensin se saamarin masiina peruutti sen pullon ulos ja otin sen pois, laittaakseni sen uudelleen, niin automaatti alkoi taas rääkyä ja koko rakkine pysähtyi. Hinasin johtavan automaatin hoitajan paikalle. Hän tutki ensin prosessin loppupäässä, siellä ei ollut vikaa. Lopulta hän sai automaatin kertomaan paperilla, että olin yrittänyt pullovilppiä. Kuulemma tällaista ilmoitusta ei ole koskaan tullut aikaisemmin. Ihan samat fiilikset. Ei minuakaan ole koskaan aikaisemmin syytetty pullohuijauksesta. Sovimme, ettei hän tällä kertaa soita poliiseja paikalle. Kiitos! Tosin seuraavalla kerralla minä olen se, joka soittaa poliisit paikalle, niin katsotaan kuka huijaa ja ketä.
.

sunnuntai, maaliskuu 01, 2009

Yskän autuus

Taas se alkoi. Se perkeleellinen yskä lenssun yhteydessä.

Terveyslehdet ovat täynnä kliseitä yskän harmittomuudesta. Minulla on näiden juttujen kirjoittajista epäilys, etteivät he ole elämänsä aikana edes yskäisseet kertaakaan. Yskä lähtee yskimällä väitetään. Niin lähtee, mutta lähtee sen mukana paljon muutakin. Viime viikonloppuna äkkilähti naudanpaisti, ykkösolut ja salaatti ulkohuussiin.

Yskä kestää 1-3 viikkoa. Jep. Siis vähintään. Ensin yskii lapsi kaksi viikkoa joka yö. Äiti nukkuu yläkerran sohvalla ja kuuntelee koska se piltti oksentaa yskäsession päätteeksi. Sitten seuraavalla viikolla alkaa mies röhiä, ja on taas minun vuoro nukkua sohvalla, koska hän on liian pitkä siihen. Kun mies paranee, alkaa oma tauti ja siippa ei edelleenkään mahdu sohvalle, niin voittekin jo arvata kuka siinä pritsillä köhkii muutaman viikon.

Olen osa-aika-astmaatikko. Lenssujen aikana saan yleensä valtavia köhkäkohtauksia, jotka herättävät ansaittua huomiota kanssaihmisissä. Jokin ulkoinen ärsyke aloittaa tämän hauskan session. Työpaikalla on kaaliraaste, joka on selvää tappaja-ainesta. Siinä on yli 10 senttimetrin kaalisuikaleita, joiden toinen pää syöjän ruokatorvessa ja toinen kurkunpäässä. Voitte kuvitella millaista kiusaa tuollainen tikku tekee kurkussa herkälle ihmiselle. Se vie hengen. Alkaa voimakas yskiminen, joka huipentuu Jumalan teatteria onnistuneesti imitoivaan vessajuoksuun.

Miksei yskijöillä ole omaa yhdistystä? Sillä onhan sellainen saappaanheittäjilläkin ( terveisiä Leppävirralle). Tapaamisissa vaihdetaan kokemuksia tästä taudin tavoista: Ai jouduit juoksemaan kesken väitöstilaisuuden vessaan. Minä tein äkkijarrutuksen yskanpuuskan takia, tuli ketjukolari moottoritiellä, auto meni lunastukseen, kukaan ei loukkaantunut mutta olin yön putkassa.

Naisille on oma luottamuksellinen intiimi keskusteluryhmä Tena-ladyt. Vuosi huipentuu marraskuussa pidettävään Yrjön päivän yskijöitten jumalanpalvelukseen. Kolehti kerätään lapsiyskijölle.

Köh köh.

torstai, helmikuu 19, 2009

Saappanheitto on laatuviihdettä

Olen pitkään pohtinut, osaamatta päättää, että onko leppävirtalaisten outo innostus saappaan- ja tulitikunheittoa kohtaan terveyttä, sairautta vai pelkkää huonoa makua. He järjestelevät heittokilpailuja ja tulokset julkaistaan paikkakunnan lehdessä.

Tosin nyt ollaan siinä tilanteessa, että minun on laskettava terveyden ja sairauden rajaa alemmas ja vedettävä ne saappaanheittokilpailut laatuviihteen puolelle. Nimittäin mediaperhe Mikkoset saavat oman tv-ohjelman, joka minun on nyt sijoitettava ennakotietojeni mukaan sinne sairaus-terveys-janan alapäähän. Mediaperhe Mikkosten rouvahan löysi viime vuonna vaatekaapista majurin sotilaspuvun ja tänä vuonna natsikortin. Ja kaappien kolistelu jatkuu. Mikkoset asuvat omakotitalossa, heidän kissan nimi on Hessu, mutta heidän kotinsa kohdalla järvi ei valitettavasti ala heti rannasta. Tai jos alkaisikin niin olisimme jo siitä kuulleet.

Mikkosten maailma on pahinta totisesti tehtyä tahatonta tositv-parodiaa: lasten toimittama perheen uutiskatsaus, sanomalehtien lukua ja mielipiteitä. Kuulemma ilman Mikkosia Suomi olisi tylsempi paikka. Ja minä väitän yhtä lailla, että ilman Mikkosia Obama ei olisi tullut valituksi Yhdysvaltain presidentiksi. Kiitos Mikkoset!

Missä myydään saappanheittokilpailujen kausikortteja?

Karvanpoistoja

K: Millainen on savolainen karvanpoisto?
V: Elekee hyvät immeiset, elekee. Elekee tappako. Tops tykkänään. Ehän min uo ies' piättännä että mikä karva se poestettaan. Outtakaas ku kaevan tiältä käslaakusta kännykän ja rimpautan serkkutytölle. Se ossoo neuvoo ja jos ei ossoo, niin se männöö käymään naapurissa neuvoo kysymäss.... Mitenkä tätä kännykköö käytettään?

K: Entäs porilainen?
V: Tua noin niin. Toimiiks tua tosiaan sähköl? Tekniikka on kyl kehittyny.

K: Millainen on pohojalaanen karvanpoisto.
V: Ka tuos o. Mihinä se kirves o?

K: Entäs ruotsinsuomalainen hienostopoisto?
V: Nej men vad menar Ni? Jag måste absolut ringa till min chaufför att hämtä Gunnar och min vän Lisbet för att dom skulle komma genast hit om att diskutera om saken.

maanantai, helmikuu 16, 2009

Puujalka-arvoitus

K: Tiedättekö mitä KELAn lääkärit harrastavat vapaa-ajalla?
V: Leipovat korvauspuusteja tukisukkahousut jalassa

tiistai, tammikuu 27, 2009

Minkä ikäisenä veit lapsesi päivähoitoon?

Minkä ikäisenä veit lapsesi päivähoitoon? Olin silloin 33-vuotias. Tätä kysyttiin eräässä iltapäivälehdessä.

Nyt kun meidän luullaan olevan valtavan kiinnostuneita siitä, mitä mieltä perhe- ja lapsiasiantuntija Jasmin Mäntylä on päivähoidosta, niin päätin kysyä samaa asiaa naapurin Mauri-mäyräkoiralta. Uskon, että tämä mielipide olisi kiinnostanut teitä kaikkia. Maurilla ei tosin ollut vielä kantaa asiaan, koska hän ei ollut vielä keskustellut toisen naapurin Siiri-puudelin kanssa. Siirin perhe oli Pattayalla, ja Siiri oli tarhattu kenneliin. Sairasta natsimeininkiä!

Nyt on varmaan YLEn aika järjestää suuri päivähoitotelevisioilta, jossa median ihanneperhe Mikkosen lisäksi on Marco Bjurström, huolestunut Tanja Karpela, arkkipiispa, psykologi ja joku sosiaalipoliitikan dosentti. Ja katsojat saavat ottaa kantaa asiaan tekstareilla!

sunnuntai, tammikuu 25, 2009

Uutiskatsaus


Mikkoseen perheessä on ollut taas siivouspäivä. Viime vuoden puolella kaapista löytyi majurin sotilasasu. Nyt kaapin pohjalta tuli vastaan natsikortti.

Jari Sillanpää julistaa itsensä jojo-ihmiseksi. Kaikenlaisia eufenismeja siitä asiasta on tullut vastaan. Mutta että jojo?

-- Post From My iPhone