tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Viikon poliittiset arvoitukset

K: Miksi sanotaan poliitikkoa, joka osaa kirjoittaa tekstiviestejä?
V: Ongelmanuoreksi.

K: Miksi sanotaan poliitikkoa, joka osaa kirjoittaa tekstiviestejä ja sähköposteja?
V: Poliittiseksi katastrofiksi.

K: Miksi kihlausta sanotaan politiikassa.
V: Luovaksi ongelmanratkaisuksi.

K: Mistä tietää, että virkamies on ihastunut?
V: Kahdestatuhannesta tekstiviestistä.

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Tappajahidastelijat


Puhutaanpa välillä liikenteen hidastelijoista. Olen luokitellut heidät kahteen ryhmään. Kaikille heille - luokasta riippumatta - on hidas ajaminen liikenteessä. He tuntevat tyytyväisyyttä ajamalla hitaasti peräpeiliin katsomatta. Heillä on se sama mukavuuden tunne kun kaataa pakkasella lämmintä vettä kumisaappaaseen. Hetken lämmittää.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat naisautoilijat. He ovat ammatiltaan opettajia tai diakonissoja, jotka sivutöinään opettavat kansanopistossa kankaanpainantaa ja kudontaa. He näyttävät viattomilta, mutta mikä pahinta, he ovat todellista Miss Marple romaanin tappaja-ainesta. Nämä diakonissat ajavat 50 km/halueella 55km/h , 60 km/h alueella 70 km/h, 80 km/halueella 75 km/h. Moottoritielle mentäessä heillä ei ole mitään aavistusta siitä, miten moottoriteille ajetaan. Diakonissa-opettaja- tappaja ei koskaan katso taakse tai sivulle kun ajaa liikenteen sekaan. 100 kilometrin nopeusrajoitusalueella tämä tappajahidastelija työntyy liikenteen sekään 75 kilometrin tuntinopeudella. Rampilla takana ajava joutuu jarruttamaan äkkiä tai väistämään takaa tulevaa rekkaa tien sivuun. Autona näillä viattomasti hymyilevillä kylmähermoisilla tappajilla miehen ostama Opel Corsa 1.2, johon on taakse lastattu pino kankaita ja matonkuteita, jotka estävät näkyvyyden taakse.

Jotain on näiden diakonissojen miestenkin päässä pahasti vinossa, kun ostavat tällaisia mopoautoja vaimolle ja työntävät taipaleelle kertomatta, että auto on liian hidas kiihtymään maantieliikenteeseen ja sillä kuuluisi liikkua oikestaan keveyenliikenteen väylällä vasta alkuyöstä.

Sitten on nämä ylivarovaiset lääkäri-insinöörimiesautoilijat, joiden autoissa ABSit, ESPit, TDIit ja SIPSit, mutta teknisintä mitä he osaavat autossa käyttää on suuntavilkku. Eräskin mies osti turbomoottorilla varustetun auton. Kokonaiset kaksi kuukautta meni loistavasti, kunnes hän huomasi, ettei hänelle myydyssä autossa ollut sitä turboa. Kotteron runsaista varusteista huolimatta nämä miehet eivät uskalla ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ylivarovaisten mukaan mihinkään ei ole kiire. (Kyllä muuten on.) Ihan sama mitä nopeutta ajaa, niin ollaan samaan aikaan perillä kuitenkin.( Eikä muuten olla.) Moottoritiellä voi ajaa 90 km/h letkaa vetäen. Mikäs siinä. Ajakaa vain, mutta voisitteko siirtyä pois ohituskaistalta?

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Pahuksen pullonpalautusautomaatit

Pitää onnitella muita ohjelmistoyrityksiä kuin pullonpalautusautomaattifirmoja, sillä muut ovat saaneet paljon paremmat insinöörit . Tosin vielä surkeammat insinöörit ovat potilastietojärjestelmäyrityksillä. Jos näytätte minulle toimivan pullonpalautusautomaatin, niin minä kaivan Vehmersalmelta esiin Tutankhamonin haudan. Jos automaatteja on kolme rinnakkain, niin kaksi niistä ei toimi. Jos automaatteja on yksi, niin se toimii siihen saakka kunnes minä alan viskoa siihen pulloja.

Isommat automarketit ovat ulkoistaneet näiden automaattien päivähoidon jollekin kiinteistöyhtiölle. Aikaisemmin kun automaatti meni jumiin, se alkoi rääkyä kovalla äänellä. Seonnutta automaattia ei voinut jättää yksin, sillä se saattoi alkaa toimia ja sylkeä ulos rahanarvoisen kuitin. Asiakkaan tehtävä oli hankkia joku paikalle selvittämään ongelmaa jonottamalla palvelutiskille ja vahtia, ettei kukaan nyhdä kuittia ulos. Nykyään rääkymisen seurauksena paikalle raahautuu joku tympääntyneen näköinen teini, joka avaa automaatin, tekee jotain, paiskaa luukun kiinni ja poistuu paikalta. Ja homma jatkuu taas.

Automaatti on liian täynnä kutsu paikalle henkilökunta. Miksei se henkilökunta voi käydä etukäteen paikalla? Pullo on liian pitkä. Miten se voi olla liian pitkä, kun juuri laitoin samanmittaisen pullon sisään ja se kelpasi. Pullo ei ole palautuspullo. Onpas, mutta minkä minä sille voin, että se on imaissut itsensä kasaan kylmässä ilmassa. Älä laita liian nopesti pulloja. Mutta kun on jono takana! Ja tämä on hauskin: Pullovilppi! Vilppi??? Olen hautonut puolisoni tappamista, ajanut punaisia päin ja käyttäyt pomoni kynää luvatta, mutta en ikinä tunnusta syyllistyneeni pullovilppiin. Ensin se saamarin masiina peruutti sen pullon ulos ja otin sen pois, laittaakseni sen uudelleen, niin automaatti alkoi taas rääkyä ja koko rakkine pysähtyi. Hinasin johtavan automaatin hoitajan paikalle. Hän tutki ensin prosessin loppupäässä, siellä ei ollut vikaa. Lopulta hän sai automaatin kertomaan paperilla, että olin yrittänyt pullovilppiä. Kuulemma tällaista ilmoitusta ei ole koskaan tullut aikaisemmin. Ihan samat fiilikset. Ei minuakaan ole koskaan aikaisemmin syytetty pullohuijauksesta. Sovimme, ettei hän tällä kertaa soita poliiseja paikalle. Kiitos! Tosin seuraavalla kerralla minä olen se, joka soittaa poliisit paikalle, niin katsotaan kuka huijaa ja ketä.
.

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Yskän autuus

Taas se alkoi. Se perkeleellinen yskä lenssun yhteydessä.

Terveyslehdet ovat täynnä kliseitä yskän harmittomuudesta. Minulla on näiden juttujen kirjoittajista epäilys, etteivät he ole elämänsä aikana edes yskäisseet kertaakaan. Yskä lähtee yskimällä väitetään. Niin lähtee, mutta lähtee sen mukana paljon muutakin. Viime viikonloppuna äkkilähti naudanpaisti, ykkösolut ja salaatti ulkohuussiin.

Yskä kestää 1-3 viikkoa. Jep. Siis vähintään. Ensin yskii lapsi kaksi viikkoa joka yö. Äiti nukkuu yläkerran sohvalla ja kuuntelee koska se piltti oksentaa yskäsession päätteeksi. Sitten seuraavalla viikolla alkaa mies röhiä, ja on taas minun vuoro nukkua sohvalla, koska hän on liian pitkä siihen. Kun mies paranee, alkaa oma tauti ja siippa ei edelleenkään mahdu sohvalle, niin voittekin jo arvata kuka siinä pritsillä köhkii muutaman viikon.

Olen osa-aika-astmaatikko. Lenssujen aikana saan yleensä valtavia köhkäkohtauksia, jotka herättävät ansaittua huomiota kanssaihmisissä. Jokin ulkoinen ärsyke aloittaa tämän hauskan session. Työpaikalla on kaaliraaste, joka on selvää tappaja-ainesta. Siinä on yli 10 senttimetrin kaalisuikaleita, joiden toinen pää syöjän ruokatorvessa ja toinen kurkunpäässä. Voitte kuvitella millaista kiusaa tuollainen tikku tekee kurkussa herkälle ihmiselle. Se vie hengen. Alkaa voimakas yskiminen, joka huipentuu Jumalan teatteria onnistuneesti imitoivaan vessajuoksuun.

Miksei yskijöillä ole omaa yhdistystä? Sillä onhan sellainen saappaanheittäjilläkin ( terveisiä Leppävirralle). Tapaamisissa vaihdetaan kokemuksia tästä taudin tavoista: Ai jouduit juoksemaan kesken väitöstilaisuuden vessaan. Minä tein äkkijarrutuksen yskanpuuskan takia, tuli ketjukolari moottoritiellä, auto meni lunastukseen, kukaan ei loukkaantunut mutta olin yön putkassa.

Naisille on oma luottamuksellinen intiimi keskusteluryhmä Tena-ladyt. Vuosi huipentuu marraskuussa pidettävään Yrjön päivän yskijöitten jumalanpalvelukseen. Kolehti kerätään lapsiyskijölle.

Köh köh.