tiistaina, marraskuuta 09, 2010

Pullonpalautusautomaatin uhri

Matti Vanhanen on saatu kammettua jonkun mopsiliiton toimitusjohtajaksi, Korhonen on löydetty perunakuopasta ja homokeskustelut on käyty, mutta surkeat pullonpalautusmaatit ne vain ovat ja pysyvät perheenäitien kiusana. Kirjoitin asiasta muutama kuukausi sitten, mutta vieläkään ei ole tekniikka kehittynyt.

Ensinnäkin, edelleen pullonpalautusautomaatilla on vaikea vaikea hoitaa perustehtäväänsä, eli tunnistaa pullo. Erityisesti tässä on kunnostautunut lähikauppani lupaavan sininen Tomran automaatti tyyppimerkiltään T-710. Samanlaisia pulloja peräkkäin ja yht'äkkiä pulloklooni ei kelpaakaan. Tai jos vaihtaa 1.5 litran pullosta 0.5 litran pulloon niin pullohelvetti on valmis. 0.5 litran pullo ei kelpaa automaatille. Ei ole palautuspullo. Kaupanmyyjä sitten näyttää, että 0.5 litran pullo pitää heittää löysällä ranneliikkeellä hihnalle niin, ettei se osu hihnan alkupäähän. En edes jaksa laskea, kuinka monta pulloa se on jättänyt hyvittämättä, mutta varas on silti syyttänyt minua pokkana törkeästi pullovilpistä.

Minkä takia automaattien pitää olla niin meluisia? Kun joku ongelma tulee, niin automaatti alkaa ulvoa kuin sikaa tapettaisiin tai kuin ydinpommi olisi laukaistu ja ihmiskunnalla on elinaikaa jäljellä 3 minuuttia. Ihmiset tuijottavat ja mölystä ärtyy. Miksei se voi miellyttävällä äänellä todeta, että tuli pikkupulma, venaas vähän, soitan pullopojalle ja hoidan homman. Liian monimutkaista?