perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Henkistä kasvua

Entinen ministeri Sari Sarkomaa ei ole saanut pidettyä suutansa kiinni vaan hänkin on omasta mielestään löytänyt äitiyden ensimmäisenä maailmassa. Eikä tässä vielä kaikki. Pahempaa on tulossa. Hän julistaa kasvaneensa henkisesti. Kuule Sari, minun täytyy todeta, että olet ihan alkumetreillä henkisessä kasvussa, sillä vaatii henkistä kasvua olla julistamatta naistenlehdessä, että on kasvanut henkisesti.


-- Post From My iPhone

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Kepulaisen pito kotona vaatii jatkossa lääkärintodistuksen

Viimeaikaiset tapahtumat politiikassa ovat johtaneet siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö sekä sisäasiainministeriö laativat yhdessä ohjeet siitä, kuka voi pitää kepulaista kotioloissa. Yli kahden vuorokauden kepulaisen kestitseminen vaatii isäntäväeltä tilapäisluvan ja lääkärintodistuksen. Pisimmillään lupa voidaan myöntää kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Lääkärintodistuksella halutaan selvittää, ettei kepulaisen omistajalla ole terveydellisiä esteitä pitää poliitikkoa kotioloissa. Kepulaisen pito kotiolosuhteissa vaatii vahvaa tahtoa, luonteen lujuutta sekä vakaata terveyttä. Syntyy pahaa jälkeä, jos kepulainen pääsee toimimaan ilman riittävää valvontaa ja ohjausta. Jokainenhan tietää mitä tapahtuu kun kepulainen pääsee kännykän tai sähköpostin ääreen sekä miten sitkeä hän on murjottamaan. On olemassa ikäviä esimerkkejä siitä, kun holhooja on unohtanut kännykän ja Maaseuden Tulevaisuuden pöydälle, jättänyt jääkaappiin puoli kiloa lauantaimakkaraa ja kolme keskiolutpulloa ja lähtenyt postilaatikolle hyljäten holhokkinsa ilman valvontaa.

Lääkärintarkastuksessa kiinnitetään erityisesti huomio holhoojan mielenterveysongelmiin, aikaisempiin sairauksiin, päihteiden käyttön sekä muistihäiriöihin. Sosiaali -ja terveysministeriöstä myönnetään, ettei yhden käynnin perusteella kuitenkaan voida tehdä kovin luotettavaa arviota kepulaisen holhoojasta. Lopullinen arvio jää luvan antamisesta jää poliisiviranomaiselle. Viranomainen muistuttaakin, että kepulainen on säilytettävä lukitussa kaapissa.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

Seis pesäpalloilu

Palo, haavoittunut ja kuollut. Kuulostaako rikollisyndikaatin toiminnalta? Niin minustakin, mutta kyse on Suomen kansallisurheilusta, pesäpallosta. En voi ymmärtää, että joku viitsii seurata pesäpalloa, ja puhumattakaan siitä, että ikävystyttävää keksimällä keksittyä peliä televisoidaan lupamaksajien varoilla tuntitolkulla lauantain parhaaseen katseluaikaan.

Väittääkö joku muka näkevänsä sen pallon? Pallo lentää kovaa, mutta ei sitä koskaan näy. Ja miksi pitää lukkarin heittää vääriä suorassa lähetyksessä? Eikö hän voisi sen verran harjoitella, ettei vinoja viskelisi? Eihän hyvällä hyvällä muistella suorassa lähetyksessä väärin laulajaakaan.

Eikä sitä lyöjääkään voi paljon kehua. Paljon on huteja, ja jos mailallinen osuu, niin hän lyö suoraan ulkokentälle kopin. Tai ihan lierun lähelle. Jos oikein onnekkaasti käy,niin pallo katoaa kerrostalon pihaan, katsomon alle tai häviää katuojaan. Ja tätä pallon etsimistä sitten televisioidaan.

Ja joskus kun sattuu hyvä tilaisuus, pesästä säntää yksi mies juoksuun ja tämä kaatuu lähes aina loppumetreillä. Eivätkö kaikki lyöntivuorossa olevat voisi karata sinne kentälle ja yrittää vallata kaaoksessa pesän? Siinä olisi katsojillakin enemmän ihmeteltävää.

Mutta tämä on pesäpallossa aivan huippua: Jonotuksessa on tehty urheilua. Konttauskypäräpäiset ihmiset seisovat rivissä ja odottavat omaa lyöntivuoroaan tuntitolkulla. Mutta suomalaisethan ovat tottuneet jonottamaan ja odottamaan apteekissa, kaupassa ja kännykkäoperaattorin puhelinpalvelussa. Itsekin olen jonottamisessa Sarasvuon sanoin lähes Suomen mestaruustasoa.

Ainoa järkevä urheilu jota seuraan, on murtomaahiihto. Ja sitäkin vain sen aikaa, kunnes alkaa harmittamaan hyvä suksien luisto, hienot maisemat ja koiranpaskattomat ladut.