lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Pieni Tonttublogi

Kävin jouluostoksilla kirjakaupassa viime viikolla. Myynnissä on edelleen näköjään eräs kirja, jota lainasin lapsuudesta usein kirjastosta ja lueskelin. Suuri Tonttukirja mietitytti. Kirja on tarkka kuvaus tontuista ja niiden touhuiluista piirroksinen ja muine kuvauksineen.

Miten kukaan näkisi tuollaista vaivaa; siis kirjoittaa ja piirtää yli 200 sivua tontuista, jos tonttuja ei olisi olemassa? Sehän olisi ihan turhaa työtä! Kirjan yksityiskohtaiset piirrokset, tonttujen luokittelu sekä elintapojen ja sosiaalisen elämän kuvaus yrittivät vakuuttaa minut tonttujen totuudesta. Toisaalta ei uutisissa, sanomalehdissä eikä televisiossa koskaan puhuttu mitään tontuista enkä muista vanhempienkaan puhuneen niistä 70-luvulla. Kun järjenlahjoja ei paljon ollut alle 10-vuotiaalla, niin oli vaikea päättää, oliko kirja totta vai pötyä.

Nykyään uskon tonttuihin, sillä se helpottaa elämää. Kehitin 90-luvulla kotitonttuteorian. Kotitontut ovat sellaisia pieniä ikäviä otuksia, jotka häiritsevät arkea ja kodin siisteyttä. Ne sotkevat lakanat sujauttamalla mustan sukan valkopyykin sekaan. Väsyneitä äitejä ne kiusaavat huutelemalla vauvojen itkuhälyttimiin. Ne jättävät vessanpytyt vetämättä, ja nostelevat margariinipaketit pöydälle väen ollessa poissa. Ilkimykset avaavat lukot ja jättävät ikkunat raolleen, laittavat isoimman lampun päälle palamaan, työntävät nenäliinoja pesukoneeseen sekä avaavat pakastimen oven perheen ollessa lomalla. Kuinka kukaan järkevä ihminen jättäisi pesukoneen hanan auki tai kahvinkeittimen päälle kotoa lähtiessään? Kotivakuutus ei edes korvaa kotitonttuvahinkoja! Kysykää vaikka vakuutusyhtiöstänne.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Viheltävä lipeäkala- - perheen joulurauhan pelastusko?


Molva kaikille! Tässä on Armin perinteinen joulutervehdys (tässä saattaa ehkä olla hieman liioittelun makua, ehkä kalankin).

Tuskin mikään asia jakaa perheen mielipiteet niin jyrkästi jouluna kahtia kuin lipeäkala. Jos nyt on niin, että perheen äiti sattuu pitämään tästä herkusta, niin muu perhe nostaa metelin jo siitä, kun näkevät kalan kaapissa. Kun molvan nostaa hellalle kiehumaan, lapset kulkevat pienet sormet nenässä ja mies juoksee työhuoneeseensa viimeistelemään kaapelikonfiguraatiodokumentteja. Liesituulettimen levittämä herkullinen tuoksu saa naapurit katsomaan vinoon talon ohi kävellessään. Anoppikin pakenee ovelta.

Mutta nyt on keksitty viheltävä lipeäkala! Herkku on vakuumipakattu ja se sullotaan mikroaaltouuniin säteilytettäväksi. Kypsyttyään liepäkala viheltää C-duurissa! Eikä herkullinen tuoksu häiritse muita! Hinta on aika suolainen, etten sanoisi lipeinen, 12,90 euroa kilo. Mutta vaatiihan se jo vähintään kallispalkkaisen yliopistotasoisen ihmisen opettamaan kalan viheltämään muutamassa kuukaudessa. Tätä kun miettii herkutellessaan, niin hinta on siedettävä.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Murhaaja-Armi vaipuu respiratoriseen alkaloosiin

Menneen viikon saldo: Yhdeltä omaiselta soitto, jossa allekirjoittanutta syytettiin murhasta ja toiselta viesti, jonka välitti sairaanhoitajalle erään potilaan "ystävä", joka oli uhannut tehdä rikosilmoituksen allekirjoittaneesta. Kumpikaan potilaista ei ole kuollut. Kummankin potilaan läheinen oli vihainen siitä, että potilas oli lähetetty erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen. Olen tehnyt työtä yli 10 vuotta, koskaan aikaisemmin ei ole näitä syytöksiä vielä tullut vastaan.

Suomessa on hoidonporrastus. Vaikeat tapaukset hoidetaan yliopistosairaalassa. On epäeettistä hoitaa potilaita erikoissairaanhoidossa, mistä he eivät hyödy. Paikkoja on rajoitetusti. Hyväkuntoinen potilas saattaa viedä paikan huonokuntoiselta potilaalta. Meidän on osattava hoitaa oikeita potilaita oikeaan aikaan oikeassa paikassa, eikä kovaäänistä omaista omistavaa potilasta väärässä paikassa. Terveyskeskuksissa on osaava ja tasokas henkilökunta, usein vuodeosaston lääkärikin on vuosikymmeniä työtänsä tehnyt erikoislääkäri.

Jotenkin täällä haisee epäoikeutettu epäluottamus perusterveydenhuoltoa kohtaan. Kun tiedän, millaisessa paineessa kollegat työskentelevät, varsinkin väestövastuusopimuksessa olevat, niin syytän epäluottamuksesta työnantajaa. Potilaat eivät juuri koskaan valita, että lääkäri ei osaa asiaa, vaan sitä, ettei vastaanotolle pääse tai lääkärillä oli kiire. Se, ettei potilas tule kuulluksi on epäluottamuksen syy. Työnantajan on resurssoitava ja hankittava riittävästi lääkäreitä.

Väestövastuusopimuksessa olevilta lääkäreiltä joissain kaupungeissa työnantaja alkaa vaatia mahdottomia. Omaan väestöön kuulumattomien potilaiden reseptejä on uusittava, merkittävä sairauskertomukseen perustelu, jos lääkityksessä on D-luokan interaktio. Jos näin ei tee, niin tulee huomautus. Sutenöörinkin palveluksessa olisi helpompaa.

Olen opiskellut happo-emästasapainon säätelyä yli 10 vuoden tuon jälkeen. Munuaiset, keuhkot ja puskurisystemit säätelevät elimistön happamuutta. Munuaiset toimivat hitaasti, puskurisysteemit nopeasti. Respiratorisessa alkaloosissa hiilidioksia poistuu elimistöstä ja Henderson-Hasselbalchin yhtälön mukaisesti hiilidioksidin osapaineen laskiessa pH nousee. Tilanne kompensoidaan vähentämällä bikarbonaatin pitoisuutta ja emäsylimäärää. Runsaasti huokailemalla saa itsensä respiratoriseen alkaloosiin. Mutta kompensoidutaan yhdessä!

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Kapakkaruusuparantola eli Armi-tädin korkeatasoinen pikkujoulumoraalisaarna

Armi-täti oli tässä taannoin liian suurissa saappaissa ja savessa korviaan myöten toimiessaan erään perikonservatiivisen alueen etupäivystäjänä Isossa Sairaalassa. Sivusilmällä pystyin seuraamaan seinän takana tapahtuvaa yhteispäivystystä. Näkyi haavoja, humalaisia, mustelmia ja vartija sekä kuului kiroilua, örinää ja pörinää. Eräs humalainen herrahenkilö tuli eksyi ensiapualueelle ja vaati neuvomaan tietä ulos.

Mutta kummallisin ilmiö olivat nämä kapakkaruusut. Kotoa he olvat lähteneet täydessä tällingissä viehättääkseen vastakkaista sukupuolta, mutta kuitenkin ilmeisesti epäonnistuneet täydellisesti ja päätyneet kuorsaamaan kovaäänisesti julkisen terveydenhuollon lavitsalle. Kaulassa on koruna joulunauhaa ja punainen sydän. Kengät ovat kurassa ja sukkahousuissa iso reikä kantapäässä. Paita oli ylhäällä ja napa näkyi. Ei siis mikään viehättävä näky. Mutta ehkä pikkujouluaikana tapahtuu työtapaturmia?

Nyt sitten moraaliosioon.Tässä vaiheessa voitte lopettaa lukemisen, joiden silmät eivät kestä moraalisaarnaa. Armikin on töpännyt ja jonkin verran oppinutkin. Suurkulutuksen rajana miehinä pidetään viikkoannoksena 21 annosta miehillä ja 16 annosta naisilla. Kertakulutuksen rajana pidetää viittä annosta ja miehillä seitsemää annosta. 70 kiloisella alkoholia poistuu elimistössä 1 annos/2tuntia. Sammuneen ihmisen hoito vaatii jo valvontaa. Örisevä nainen on hirveää katseltavaa. Miehistä en enää viitsi saarnata. Heidän pelastamisekseen ei juuri voi tehdä enää mitään.

Sitten kun haavat on ommeltu, jalka kipsattu sekä nukuttu suurimmat promillet pois, niin hieno nainen menee vessaan kohentaa sukkahousujaan ja meikkejään, tilaa taksin kapakkaruusuparantolan eteen ja palaa takaisin yöelämään.

Naiset, pitäkää huolta itsestänne!

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Armin Miranda-arvoituksia, osa II

Kysymys: Mitä eroa on blondilla ja Mirandalla?
Vastaus: Blondi on järkevämpi.

Kysymys: Mitä yhteistä on joulutontulla ja toimivalla Mirandalla?
Vastaus:Molemmat ovat silkkaa mielikuvituksen tuotetta.

Kysymys: Mitä viisas atk-insinööri sanoi ohjelmoidessaan Mirandaa?
Vastaus: Ei yhtään mitään, sillä viisaita atk-insinöörejä ei ole olemassakaan.

Kysymys: Miksi sanotaan ortopedia, joka käyttää Mirandaa?
Vastaus: Poikkeavaksi yksilöksi.

Kysymys: Miksi sanotaan lääkäriä, joka käyttää Mirandaa?
Vastaus: Kiltiksi tytöksi.

Kysymys: Miksi sanotaan lääkäriä, joka ei suostu käyttämään Mirandaa?
Vastaus: Ortopediksi.

Kysymys: Suomalaisen terveydenhuoltoteknologian kärkituote Miranda 1.0 sisälsi jännittävän puuhanurkkaosion kalvosapluunoineen. Mitä mullistavaa teknologiaa on 2.0 -versiossa?
Vastaus: 2.0 sisältää viivottimen, lyijykynän ja 300 arkkia millimetripaperia, johon lääkäri voi itse piirtää potilaidensa kuumekurvat.

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Tiukan Miranda-sapluunatyöskentely jälkeen...

Menikö kalvo väärinpäin, laskettiinko yksi rivi pieleen? Onko käyttäjävika? Kuva saatu eräältä Armin hyvältäystävältä.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

Virallinen Lausunto sairaalan kimppakyytisohvan pohjalta

Armin rakas ystävä oli pulassa pari viikkoa sitten, niinkuin Kunnallista kusetusta -jutussa selitin. Tänään tuo ystävä soitti, ja kertoi hieman hiiltyneensä puhelimessa hallintosihteerille määraikaisista naurettavan lyhyestä määryskirjasta ja samaan hiillokseen hän oli keuhkonnut päivystyslistoista, jotka pitää olla viikkoa ennen tiedossa. Sitten kuulemma oli soittanut Iso Pomo, joka kuulosti ystävälliseltä puhelimessa. Eikä mennyt kuin runsas tunti, niin känsäisessä kourassa oli virkamääräys, jonka aikana kyllä ehtii istuttaa perunat ja nostaa heinät seipäille.

Edunvalvonta, inttäminen, puolensapitäminen kannattaa. Kaikeen ei tarvitse suostua, mistä ei ole sovittu ja kannattaa vaatia se, mikä on sovittu.

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Armin Miranda-arvoituksia

Kysymys: Miksi Mirandaa käytetään kynttilänvalossa?
Vastaus: Koska se ei kestä päivänvaloa.

Kysymys: Mitä yhteistä on Mirandalla ja venäläisellä lennonvarmistusohjelmistolla?
Vastaus: Ei yhtään mitään, sillä lennonvarmistusohjelmiston kehitys älyttiin lopettaa.

Kysymys: Mitä yhteistä on Mirandalla ja pohjois-korealaisella yhteiskuntajärjestelmällä?
Vastaus: Paljonkin, sillä kummankin käyttäjätyytyväisyys on yli 110%.

Kysymys: Mitä tehdään, jos Miranda kaatuu?
Vastaus: Ei yhtään mitään, sillä kukaan ei halua, että se käynnistyy uudelleen.

Kysymys:Mitä yhteistä on Mirandalla ja siperialaisella vasemman jalan kesäsandaalitehtaalla.
Vastaus: Paljonkin, sillä kummatkin huomioivat yhtä paljon loppukäyttäjäpalautteita.

Kysymys: Mitä Mauri Pekkarinen sanoi käyttäessän Mirandaa?
Vastaus: Lupaan järjestää rahoituksen, jotta tämä ohjelmisto saadaan Suomen kyläkouluille ja lennonvarmistustorneihin.

Kysymys: Mitä lääkäri-kansanedustaja Tiusanen sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Teen tästä eduskuntakyselyn!

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Digiboxipähkinöitä purtavaksi, osa II

Kysymys: Miksi keskustalaisessa perheessä ei ole digiboxia?
Vastaus: Koska asiasta ei ole vielä puoluehallituksen virallista päätöstä.

Kysymys: Miksi sosiaalidemokraattisessa perheessä ei ole digiboxia?
Vastaus: Koska pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole sitä heille kustantanut.

Kysymys: Miksei viherstalinistiperheessä ole digiboxia?
Vastaus: Koska ruokohelpillä, lumpuilla ja talousjätteellä toimivaa versiota ei ole vielä markkinoilla.

Kysymys: Miksei vasemmistoperheessä ole digiboxia.
Vastaus: Koska Neuvostoliitto hajosi jo 80-luvun lopussa eikä Jaakko Laakso enää pysty sitä sieltä järjestämään.

Kysymys: Miksi kokoomusperheessä on digiboxi?
Vastaus: Koska se lähti mukaan tallinnalaisesta kahvilasta eikä perhe tunnistanut heti sitä digiboxiksi.

Armin digiboxipähkinät purtaviksi

Arvoitus: Mikä punainen ja pilkottaa tv-tason takaa?
V: Mies tonttuhatussa jouluaattona asentamassa digiboxia.

Arvoitus: Mikä on harmaa ja näkyy tv-tason takaa?
V: Mummo digiboxia asentamassa.

Arvoitus: Mikä punakeltainen ja näkyy tv-tason takaa?
Vastaus: Ambulanssihenkilökunta etsimässä digiboxia asentamaan mennyttä mummoa.

Arvoitus: Kuinka monta mummoa tarvitaan asentamaan digiboxi?
Vastaus: Vähintään kolme. Yksi on kadonnut tv-tason taakse, toinen etsii häntä muista huoneista ja kolmas yrittää päästä puhelimella läpi aluehälytyskeskukseen ilmoittaakseen kadonneesta.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Kunnallista kusetusta

Armin hyvää ystävää on petytty. Ystävälle luvattiin kesään saakka töitä puhelimessa. Määräyskirja kun tuli, se oli rustattu tämän vuoden loppuun. Siis lähes 40-vuotias perheenäiti oli vaihtanut tyhmyyttään ja tietämättään hyväpalkkaisen työn pienipalkkaiseen seitsemän(seven, sieben,sju) viikon mittaiseen pätkätyösuhteeseen.

Nyt tämä ystävä uhoaa perustavansa savolaisvapaallle vyöhykkeelle New Jerseyn saarille lämpimään ilmanalaan palmun alle holding-yhtiön, jolla käärii tuohta kunnalliselta sektorilta , että ranteita pakottaa ja kaijamajanit pyörtyvät. Onnea ja menestystä uudelle yritykselle sekä kunnalliselle työnantajalle!

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Armi-täti askartelukurssille eli potilassekoitusjärjestelmänhoitaja

Armi ei milloinkaan lakkaa ihmettelemästä, että mistä näitä tökeröitä potilastietojärjestelmiä sikiää tässä tietotekniikan ihmemaassa. Erään yliopistosairaalan tietojärjestelmä on niin paljon työtä hidastava, että taas puistattaa. Missä ihmeessä ne ohjelmoivat ovat olleet, kun on puhuttu käyttöliittymäsuunnittelusta? Pomot puhuvat ja kirjoittavat kieli vinossa paperittomasta sairaalasta, mutta paperijärjestelmäkin on parempi kuin täysin käyttökelvoton tekele. Itsekin veroja maksavana huolestuttaa, mitä yhteisillä rahoilla on ostettu ja mihin on sitouduttu vuosikausiksi.

Laatujärjestelmässä määritellään, että potilaan tulee tietää missä vessa on, mutta sillä ei ole mitään väliä, millainen päätöksentekoa tukeva väline meillä on käytössä. Onko laadukasta, että lääkelista on paperilla, muttei tietojärjestelmässä? Tai että laboratoriovastaukset eivät näy suoraan potilastietojärjestelmässä, vaan potilastietojärjestelmästä käsin pitäää käynnistää merkkipohjainen laboratoriojärjestelmä. Ja siitäkään ei voi seurata esimerkiksi peräkkäsiä krea- arvoja suoraan,vaan ne on varminta katsoa paperitulosteelta. Määräysten teko on monen klikkauksen päässä. Röntgenkuville on sitten ihan oma ohjelmansa.

Hauskintahan tässä on, että potilastietojärjestelmän tiedot printataan vielä paperille. Ja nyt se herkullisin juttu: Jotta jatkuvan tekstin voisi saada siihen paperille tietojärjestelmästä, niin otetaan numeroitu läpinäkyvä kalvo, joka asetetaan sairauskertomuslehden päälle ja katsotaan kalvon numeroidulta riviltä, miltä riviltä printtaus voi alkaa. Luku syötetään potilastietojärjestelmään. Mitään näin teknisen nerokasta tulostussysteemiä en ole ikinä nähnyt. Pienenä pikanttina yksityiskohtana kannattaa sitten muistaa, että paperi laitetaan eri printtereissä eri puoli ylöspäin. Toistaiseksi olen kieltäytynyt tästä puuhanurkkatehtävästä, sillä en ole askarteluohjaaja vaan lääkäri.


Koko hullu, laaduton ja työläs systeemi sotkee, sekoittaa ja katkaisee ajatuksia, kun osa tiedoista on paperilla, osa taas koneella, johon haetaan tietoja ihan eri (antiikki)ohjelmilla. Potilasturvallisuus ja lääkärin oikeusturva ovat vaarassa.

perjantaina, marraskuuta 03, 2006

Ahne lääkäri, taas

Tänään ilmestynyt MediSeiska heiluttaa etusormeaan lääkäreiden osinkotuloista siihen malliin, että Armia puistattaa! Lääkäriliittokin on kuulemma huolissaan asiasta.

Mistä nyt ollaan huolissaan? Siitäkö, että joku tienaa enemmän kuin toinen? Vai siitäkö, että koulutuksella, ahkeruudella ja osaamisella tienataan? Paljonko lääkäri saisi tienata kuukaudessa tai tunnissa? Onko joku luvannut, että kaikki tienaavat yhtä paljon, ammatista tai koulutustasosta riippumatta?

Yrittäjyyteen liittyy aina riskiä. Tuskin näitä yrityksiä olisi syntynyt ilman riskinottoa. Perustuslakiin on jokaiselle suomalaiselle sallittu elinkeinovapaus. Lääkäreiden holding-yhtiöt toimivat lakien mukaisesti. Ilman merkittävää nettovarallisuutta ei merkittävää osinkoja kykene maksamaan.

Tuskin näitä lääkäripalveluyrityksiä olisi syntynyt, jollei niille olisi tarvetta. Kuntatyönantajan henkilöstöpolitiikka ryssi monella paikkakunnalla mahdollisuudet. Kun talouspäällikön kanssa piti tapella siitä, että saako lääkäri lähteä periferian ainoaan kotiin kulkevaan bussiin perjantaina klo 13 ja saako tunnit tehdä sisään viikolla, niin ihmekös tuo, että Armi nosti kytkintä.

Armillekin on ehdotettu, että jos tulisin firman kautta töihin, niin ei tarvitsisi maksaa niin isoa palkkaa. Tosin kokonaiskustannukset olisivat olleet paljon suuremmat. Mutta kustannuksista viis...

Julkisella sektorilla on viha näitä lääkäripalveluyrityksiä kohtaan, mutta nehän ovat kuntasektorin julkisia salarakkaita! Nimittäin MedOne-yritystä omistaa eräs pääomasijoittaja, jonka taustalla häärii Kuntien eläkevakuutus!

Jos joku joutuu tienaamaan 2 euroa bruttona saadakseen euron piimäpurkin ja toinen 1,10euroa, niin onko se reilua? Jyrkkä progressio houkuttaa laiskotteluun. Jos ammattitaidosta, riskinotosta, osaamisesta ja hyvästä liikeideasta aletaan tehdä kiellettyä, niin kohta täällä kaikki keräilevät käpyjä ja risuja peruskoulun jälkeen.

Miksei kauhistella sitä, että kunta ostaa esimerkiksi rakennusurakan monikansalliselta rakennusyhtiöltä? Miksei kunta tuota sitä omana palvelunaan?

Tiesittekö muuten, että MediSeiskaa kustantaa ruotsalainen Talentum. Senkin tarkoituksena on tuottaa omistajilleen voittoa.

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Tack, svenska medborgade

Mitään niin suurta palvelusta sitten talvisodan eivät ole ruotsalaiset tehneet Suomen yhteiskunnalle ja sen kulttuurille: Ruotsalaiset äänestivät televison salakatselua harrastavat porvarit hallitukseen. Kun asia tuli ilmi, ministerit lähtivät hallituksesta. Iloisia uusia suomalaisia lupamaksajia on tullut jupakan ainakin puolen eduskunnan verran päivittäin, sillä on uutisoitu, etteä lista luvan maksajista julkistetaan.

Tietysti, onhan se helpotus, jos ei Möttöselläkään enää tarvitse katsoa televisioita kaapista ja rouva voi avata oven ilman pelkoa tuntemattomalle. Suomen euroviisut on pelastettu näiden uusien lupamaksajien ansiosta: Enää ei tarvitse tyytyä tullessa heiluviin pahvikulisseihin, vaan lasermiekat heiluvat, tulipatsaat syöksevät tulta ja b-luokan juontaja on vaihdettu a-luokan entiseen missiin. Runsaat lupamaksut takaavat sen, että saamme nauttia parhaaseen katseluaikaan yhä usemmista jääkiekko-otteluista, mäkihyppykilpailuista, piirikunnallisista raveista sekä valioliigan otteluista. Tack Sverige igen!

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Kaupallisesta lääketieteestä on mahdollisuus on eheytyä -reseptiselibaatti kannattaa!

Rakas ystävä, hyvä kollega!

Oletko joskus tullut töistä väsyneenä ja ärtyisenä kotiin? Oletko potenut huonoa omaatuntoa kolme päivää kirjoittavan kuulakärkikynän käytöstä tai yöpöydällä olevasta mainoskellosta, joka herättää väärään aikaan yöstä. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että oireittesi takana saattasi olla joku vakava sairaus, esimerkiksi kaupallisen lääketieteen aiheuttama reseptiriippuvuus?

Oli ihanaa lukea Mediuutisista tänään perjantaina, että nuorisossamme on niin paljon raittiita tutkijalääkäreitä, jotka haluavat sanoutua irti kaupalllisen lääketieteen iljettävästä ikeestä! Nämä nuoret ovat jopa tehneet testin kaupallisen riippuvuuden toteamiseksi.

Rakas ystävä, minä haastan sinut pidemmälle ei-kaupallisen lääketieteen kilvoittelussasi! Ryhdy reseptiselibaattiin! Reseptiselibaatissa pidättäydytään väkevästi kirjoittamasta reseptejä. Voitte perustaa esimerkiksi työpaikallenne reseptiselibaattitukiryhmän, joka auttaa toinen toistaan tässä vaikeassa asiassa! Tai jos et saa ajatuksillesi tukea, niin yritän auttaa Sinua kulkemaan tässä ei-kaupallisen lääketieteen ohdakkeisella ja kaidalla polulla. Ota yhteyttä, niin eheydytään yhdessä!

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Takkiongelma

Minulla on henkilökohtainen ongelma. En löydä sopivankokoista valkoista takkia itselleni. Työtakit ovat liian suuria. Tunnelma vaatehuollossa asioidessani on aina yhtä pettynyt kuin Seppälän alennusmyynnin ensimmäisenä alepäivänä: Tarjolla ei ole kuin miesten 58 numeron takkeja. Tavalllisin selitys on että " On meillä aikaisemmin ollut 36:n kokoa olevia takkeja, mutta en tiedä, mihin ne ovat hävinneet. " Kun tämä ongelma toistuu työpaikasta toiseen, niin se ei voi olla enää sattumaa. Teoriani on, että joku kulkee edelläni työpaikasta toiseen ja omii ne takit omaan kaappiinsa. Tämä on julkeaa kiusantekoa pientä ihmistä kohtaan!

Näyttääkö teistä 58 numeron saunatakissa oleva naislääkäri tyylikkäältä? Huokuuko hänestä ammattitaito, arvokkuus ja luottamus? Takki kiertyy 1,73 kertaa itseni ympäri.
Eipä ole mukavaa juosta hallintorakennukseen takinhelma ravassa, hartialeikkaukset kyynärpäissä ja hihat ketsupissa ylilääkärin puhutteluun.


Onhan toki tässä isossa takissa hyvätkin puolensa. Kunnallisessa virkahuoneessahan on aina kesällä paahtavan kuuma ja talvella jäätävän kylmä. Talvella ison takin alle mahtuu nätti pilkkihaalari ja söpöt huopatöppöset huomiota herättämättä. Kesällä takin alustan voi vaikka varustaa henkilökohtaisella Sonapanic-lämpöpumpulla, jääpalakoneella sekä korillisella kylmää PepsiMaxia. Henkilökohtaisen viihdyttäjän kuljetus päivystyskämppään onnistuu huomiota herättämättä takin alla.

Joten hyvä kollega: Ota nyt yhteyttä. Sovitaan tämä asia. Pidetään sopivankokoista takkia vaikka vuoroviikoin.

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Tangoja tuijottaessa eli onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?

Potilashallinnon tietojärjestelmän kanssa joutuu lähes jokainen meistä lääkäreistä tekemisiin. Usein tuntuu, että paras ja kustannustehokkain ja lääkärin kannalta varmin tietojärjestelmä on se vanha pahvikansio, jota riittävästi pöyhimällä asiat löytyvät.

Joku ehdotti, että lääkäri voisi olla potilastietojärjestelmän pilotoija. Eikä muuten voi. Lääkäri vastaa sairauskertomusmerkintöjensä oikeellisuudesta ja säilymisestä, eikä tietojärjestelmätoimittaja. Siksi onkin raivostuttavaa ja pelottavaa, millaisella ylimielisyydellä ja vähättelyllä järjestelmätoimittajat ohjelmistovirheisiin suhtautuvat. Erään työnantajan atk-päällikkö ei jaksanut vastata soittopyyntööni koko päivän kestäneen ja potilasturvallisuuden vaarantaneen käyttökatkon jälkeen. Tohtori Paini olisi huitaissut kovaa ja korkealta painavalla käsilaukullaan, jos miekkonen olisi osunut kohdalle.

Hämmästyttävää on, millaisia käyttöliittymähirviöitä nämä rosinante-järjestelmät ovat. Kuolintodistusta ei tietenkään voi tehdä samalla tavalla kuin B-lausuntoa, vaan sitä tehdessä sylkäistään kolme kertaa vasemman olan yli ja klikataan viidesti hiiren oikealla painikkeella vuodesta toiseen. B-todistuksessa sylkäistään taas viisi kertaa oikean olan yli ja painetaan kolme kertaa hiiren vasemmalla painikkeella. Vai oliko se toisinpäin? Loogista ja helposti muistettavaa? Lähetettä kirjoitettessa pitää lääkärin mennä editointitilaan, lukiessa sitten lukutilaan. Ja jos huomaa virheen, on palattava editointitilaan. Ja kun sitä samaa postimerkin kokoista tangoja muistuttavaa kuvaketta (jonka merkitys ei koskaan allekirjoittaneelle avautunut) tuijottaa viikosta toiseen, niin alkaa Armi-tätikin miettiä levottomia eli työnantajan vaihtamista. Kuulkaa, näillä härpäkkeillä ei läpäistä edes käyttöliittymäopin peruskurssin ensimmäistä kotitehtävää.

Hankintaprosessit ovat hauskoja: Eräskin terveyskeskus sai lukea paikallislehdestä, kuinka korkea-arvoinen kunnanviskaali oli saanut halvalla taloushallinto-ohjelmiston kylkiäisenä potilastietojärjestelmän. Miltähän tuosta viskaalista olisi tuntunut, jos terveyskeskus olisi hankkinut hänelle pallon jalkaan kymmeneksi vuodeksi? Eräässä toisella paikkakunnalla asian ratkaisi taas toimistohenkilökunnan mielipide. Lääkärit halusivat ihan vallan muuta.

Hyvä potilastietojärjestelmä on kuin ihanneanoppi: temput ja oikut oppii parissa tunnissa, yksinkertainen ulkoasu, looginen eikä kysele turhia.

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Lihava mato

MediUutiset uutisoi viime perjantaina 25.8.2006 , että lääkärinoikeudet halutaan poistaa vanhemmilta lääkäreiltä sillä perusteella, että he joutuvat painostuksen kohteeksi tai eivät seuraa uusia säännöksiä. Tuolla perusteellahan kaikilta lääkäreiltä kaikista ikäluokista pitäisi ottaa oikeudet pois!

Kun joku innokas virkamies keksii jonkun asian, hän soittaa johonkin mediseiska-lehteen ja kertoo toimittajalle "juttuvihjeen". Tai jos halutaan olla hienostuneempia, kutsutaan toimittaja lounaalle ja mainitaan asiasta ikäänkuin vaivihkaa. Toimittaja kiinnostuu asiasta ja tekee jutun. Tämä on nopein tapa saada asia eteenpäin. Näin virkamies on laittanut lihavan ja kiiltävän karvamadon koukkuun. Onki on heitetty. Sitten vain odotellaan, josko joku kiusanen sen karvamadon koukkuineen nielisi. Tämä on demokratiaa ja sananvapautta parhaimmillaan?

Eikä mennyt kuin viikko, kun kansanedustaja Tiusanen näyttää saaneen kieron ja paksun madon karvoineen ja nahkoineen niin syvälle kurkuunsa, että tohtori Paini alkaa hapuilla ruotopihtejä. Tiusanen ehdottaaa pakkokoulutusta eläkeiän ylittäneille ja aikoo jättää aloitteen eduskuntaan lähiviikkoina. Suosittelen hänelle ensin kyllä faktoihin tutustumista.

Eläkkeelle pyrkivän kollegan jalkaan pitäisi laittaa paino tai hänet pitäisi kahlita kettingillä tuoliin ihmisoikeuksia kunnioittaen. Kun vuosikymmeniä työtä tehnyt kollega jää eläkkeelle tai pakotetaan pois työelämästä, niin siinä kyllä katoaa melkoinen määrä viisautta, kokemusta ja tietoa.

Tämä tulee nyt ehkä jollekin virkamiehelle, kunta- ja valtakunnanpoliitikolle yllätyksenä, joten pitäkää tuolistanne kiinni: Suomen terveydenhuollon ongelmat ovat jossain muualla kuin (700 eläkeläis)lääkärissä !