torstaina, joulukuuta 18, 2008

Lääkäri museointendenttinä

Suomeen piti ensin tulla Nobelin rauhanpalkinto, ennenkuin tämä pystyttiin sanomaan: "Erikoissairaanhoidon työaika kuluu paperihommissa." Tosin tarkempi sanamuoto olisi tietokonehommissa. Tätähän moni yrittänyt hokea jo vuosia, minä mukaan lukien. Hienoa, että nyt jo eduskunnassakin asia tiedetään muutaman vuoden möykkäämisen jälkeen.

Mutta jotkut ne vaan jaksaa uskoa näihin reilusti viimeisen myyntipäivän ylittäneisiin museo-ohjelmistoihin. Kun 2007 syksyllä MTV3 esitti ohjelman, jossa esitettiin kritiikkiä näistä potilassekoitusjärjestelmistä, niin sairaanhoitopiirien Miranda-uskikset suolsivat ulos tiedotteen, jossa kerrottiin, ettei ongelmia ole ja potilasturvallisuus ei ole vaarantunut. Valitettavasti kukaan tiedotusväline ei julkaissut tuota tiedotetta.

On hehkutettu, että yliopistosairaanhoitopiirien Miranda-hanke on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Jep jep. Se todella on ainutlaatuinen. Harva ohjelmisto on noin paljon huonontanut potilasturvallisuutta, aiheuttanut välillisiä lisäkustannuksia ja hidastanut toimintaa.


Yliopistosairaaloiden propagansa meni absurdiuden ylimmille tasoille. Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin Henk'reikä-lehdessä (lääketieteellisesti: P-reikä) toimittaja määritteli tietojärjestelmäintegraation ihan uudella tavalla. Kuulemma Mirandaan on integroitu laboratorio- ja röntgenjärjestelmä. Valitettavasti en tätä ominaisuutta huomannut, kun klikkailin muinaismuiston kuvaketta, josta käynnistettiin merkkipohjainen 80-luvun laboratorio-ohjelmisto.

Mutta jotkut mennä porskuttaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hei haloo hallintoheebot siellä sairaalamuseon vitriinissä, nöyrtykää jo ja ottakaa se käyttöliittymäsuunnittelun peruskurssikirja käteen ja tulkaa tekemään tätä työtä. Älkääkä vain kertoko, että Matti Nykäsen pitää hoilottaa duettoa Antti Tuiskun kanssa kirkossa joulukonserttikierteella ennenkuin tämä tapahtuu.

1 kommentti:

Emmi kirjoitti...

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työskennellessäni voin sanoa että KAIKKI aika menee hoitohenkilökunnan puutteesta/uupumisesta johtuvaan saman kaavan pyörittämiseen ikuisesti ja ikuisesti. Aamutoimet, pikkuoesut, pöytään, lääkkeet/aamupala, suihkupäivä kenelläkin, kenellä huono päivä ja tulee turpiin, sitten taas syödään ja vaihdetaan kuiviin, vessatetaan, laitetaan magneettivöillä osa kiinni päiväunille ja pidetään itse taukoa/kirjataan mitä ehditään, vaihdetaan vuoroa, herätellään potilaat, kuivitellaan, syötetään, lääkitään jne jne jne jne ad infinity.

Psykogeriatrista erikoissairaanhoitoa MY ASS!

Voin sanoa että 3 tai 4 hoitajaa 33 potilaan pöpiläosastolle on LIIAN VÄHÄN iltavuoroon jolloin ne 45 vuotta laitoksissa muhineet kahelit tulevat ärtyneiksi, väsyneiksi ja hoitajat samalla joutuvat kohtaamaan fyysistä väkivaltaa - psyykkisestä puhumattakaan. Aina ollaan huoria ja ilkimyksiä ja väärintekijöitä vaikka vain koitetaan pesaista ja vaihtaa yöksi puhtaat.

Lääkäri, oikeasti JOPA geriatri luojan kiitos, pelmahtaa paikalle silloin tällöin ja on heti ylityöllistetty kun on paljon kaikilla asiaa omista potilaistaan. Hermo menee kaikilla sitä pientä lääkärin hetkeä odotellesakin.

Tietokoneita ei riitä kaikille.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä... nyt jo sieltä helvetistä pois päässeenä yliopistosairaalassa vaikuttavana hoitajana huomaan kuinka perse edellä puuhun sitä menikään aikanaan. Mutta nyt, kokemusta rikkaampana ja ei enää mikään hätkähdytä :)

Hyvää joulua Armille!