Potilas on käymässä eräässä klinikassa. Hänellä on CRP koholla ja yskää. Klinikan lääkäri tekee keuhkokonsultaatiopyynnön. Potilas tulee saman sairaalan ensiapuun virka-aikana.
Sairaalassa on sovittu, että sisätautipäivystäjä tutkii kaikki keuhkopotilaat ennenkuin keuhkolääkäri ottaa asiana hoitaakseen. Tämä koskee myös päivänselviä keuhkopotilaita.
Potilas siis on käynyt pyörinyt sairaalapajatsossa kahden eri lääkärin vastaanotolla, ennen kuin varsinainen asiantuntijalääkäri hänet tutkii. Ja tietenkin siinä on työllistty jo pariin otteeseen sairaanhoitajia, lähettejä ja konekirjoittajia. Armi-tädin kaaliin ei mahdu, miksi sisätautipäivystäjän pitää vouhkata vielä siinä välissä. Kuvat on otettu ja laboratoriotutkimukset on tehty.
Meidän lääkäreiden on turha naureskella ajokorttiuudistuksille, uusille C-lausuntopohjille tai sairaalaruualle, jos olemme rakentaneet tällaisia mahtavan absurdeja kuuhun saakka näkyviä Kremlin muureja ja mutkittelevia hoitopolkuja erikoissairaanhoitoon.
3 kommenttia:
Ehkäpä juuri tästä syystä jotkut viisaimmista yksilöistä ovat alkaneet ajaa erillisen päivystyslääketieteen opintosuunnan synnyttämistä? Minusta hupaisinta on nimittäin ehdottomasti aina ollut miten vielä edellisenä päivänä sisätautipäivystäjää esittänyt lääkärinalku seuraavana päivänä kirurgiksi opetellessaan tavallaan joutuu nollaamaan sisätautiosaamisensa - ja käännyttämään potilaansa pitkällä, virallisella konsultaatiopyynnöllä kansliassa viereisellä pallilla istuvalle kaverilleen.
Siinä kaksi yhtä avutonta toisiaan työllistää, ja lopulta potilas kuitenkin tosiaan päätyy sinne keuhko-osastolle alan erikoislääkäriä odottamaan.
Mitä tuohon kuvaan Kremlistä tulee, se saa minut huokaisemaan syvään sekä kaipaavasti, muistamaan haikeana ne ajat jolloin saatoin vailla näitä huolia käyskennellä paremmin palkattuna varjoissaan...
Tarttis kai konsultoida psyk.puolta suunnan muutoksestaan...
Törmäsin, jos mahdollista, vieläkin typerämpää esimerkkiin aiheesta. Eräässä keskussairaalassa paikallinen käytäntö diagnostisen mammografian suhteen on, että tehdään lähete plastiikkakirurgille. Tiettävästi hänen ei sentään tarvitse nähdä potilasta ensin polilla, joskaan ei liene tämäkään mahdotonta. Onhan se melkoista, että ihan kirurgin täytyy todeta, että tississä on patti ja vasta sitten voidaan kuva/UÄ ottaa biopsiasta nyt puhumattakaan. Kuulemma lähetteitä tulee parisenkymmentä päivässä ja ovat melkoinen työllistäjä. Hommia varmaan muttenkin olisi...
Hoitoonohjausohjeet erikoissairaanhoitoon ovat usein ekskluusiolistoja. Mikäli ne ovat tarvetta vastaavasti laaditut, potilaita pääsee kuin pääseekin aina aika ajoin sujuvasti erikoissairaanhoitoon.
Mikäli logistiikka ei toimi (Armin esimerkkitapauksessa jatkohoitopaikkapulan takia), kukin hoitopaikka kehittää oman hoidonestokulttuurinsa. Sairaanhoidossa on paljon löysää Armin kuvaamien "ei-kuulu-meille-ennenkuin-olet-XXXX-mitä-milloinkin"- toimintamallien takia. MOT.
Lähetä kommentti