Kyllä Armittaa!

Miten tässä nyt näin kävi? Armi-täti ei päässyt pylvästaloon. Aamulla on pakko palata takaisin tylsään työhön ja työntää stetoskoopit korville. Vastassa ei olekaan nyyhkivä työnantaja kukkapuskan kera, vaan nälkävuoden pituinen jono päivystykseen tulleita potilaita.

Minullahan on oma blogi ja bloggasin todennäköisesti tiheämmin kuin keskiverto ehdokas. Rohkeat ja näyttävät uimapukukuvatkin julkaistiin. Tunnelma vaalitilaisuuksissa oli lämmin ja mukava. Lähimmät juoksivat iltaisin kaupunginosia läpi ja tiputtelivat monisteita postilaatikoihin. Armi puhalsi 2100 ilmapalloa omilla keuhkoilla, niin että päähän koskee vieläkin. Toreilla juotiin kahvia ja syötiin munkkeja. Paino nousi. Mutta hernekeittoa en syö enää ikinä. Pörräsimme auton kyljet Armi-mainoksilla teipattuina ympäri maakuntaa. Autoa makuutettiin markettien pääovien edessä parhaimpina kauppapäivinä invalidipaikoilla. Armi seisoi pienten lähiöiden kauppojen edessä kori kädessä karkkeja jaellen arki-illat. Parhaani yritin.

Piti viikkotolkulla kuunnella eläkeläisten, työttömien, kotiäitien ja yrittäjien vikinää siitä, kun rahat ei riitä ja mikään ei toimi. Työssäolijat taas valittivat, että verojen jälkeen ei jää paljoa käteen. Terveyskeskukseen on pitkät jonot, lääkäriin kun pääsee, niin katsotaan yksi asia kerrallaan ja laitetaan taas jonon hännille. Lääkärit tienaavatkin liikaa.

Jonkun tuppukylän ainoa kauppa lopetti. Contact center, jolle köyhä kunta rakensi uudet tilat ja joka lupasi työllistää 150 henkeä, hakeutui viime viikolla yritysaneeraukseen. Eräälle paikkakunnalle suunniteltiin isoa koenavettaa, mutta asukkaat estivät sen valituksellaan hajuhaitoista. Yhden maanomistajan naapuri kuulemma esti työllistävän lomakylän rakentamisen.

Lupasin poistaa lääkäripulan, antaa tukea uusille yrityksille, laskea tuloveroa, parantaa kulkuyhteyksiä tukiaisilla sekä pidentää moottoritietä. Kansaneläkkeet, lapsilisät, asumistuet olisivat nousseet. Susikantakin oli pienentynyt.

Rahoitus? Poliitinen sanoma? Älkää kysykö liian vaikeita!