Armi-täti seurasi eilen sivusilmällä missikisoja. Osallistujat näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta. Mistähän sekin johtuu?Mitään uutta eikä mullistavaa kisojen rakenteessa ei ole tapahtunut. Missit matkustavat ympäri Suomenniemeä pikkubussilla bikineissä mukanaan joukko hännystelijöitä. Porukka on kuulemma hyvähenkistä (lue selkäänpuukotusta ja kampitusta). Skandaalit seuraavat toistaan: joku on raapinut joskus jotain selästä eikä yhdellä missillä ollut Suomen passia!
Tuomaristo on aina yhtä hauskaa katseltavaa. Osa nuorisokisan tönkkösuolatusta tuomaristosta on roudattu jostain kultaisen iän kerhosta, sitten on yksi pakollinen entinen missi ja yksi boheemi toimittaja. Ja kaikki toteavat yhdestä suusta "Kilpailu on harvinaisen tasokas. Tytöt ovat tasaväkisiä". Kuultiinpa takuulause "sisäinen kauneus on tärkeintä", ettei vain kukaan pääsisi syyttämään bisnestä pinnallisuudesta.
Juontajapari on yhtä tekopirteää hymyä. Kun juontaja on 23. kerran sanonut "moi" samassa lähetyksessä, niin itse kukin voi todeta, että kriisissä ollaan. Harrastuksista kysellään, ja jos noiden missien haastatteluista jotain voi päätellä, niin elämän huipennus olisi juontokeikka maakunnallisessa maatalous- tai koiranäyttelyssä ja erilaisten ihmisten tapaaminen.
Armi-täti on aina ihmetellyt, miksei koskaan näissä kilpailuissa testata tosielämän taitoja, kuten esimerkiksi: Näin tyynnytän korvakipuisen lapsen. Näin selviän perheriidasta. Näin teen jauhelihakastiketta 15 minuutissa kahdelle nälkäiselle pojalle. Näin kiinnitän kiljuvan lapsen turvaistuimeen itse hermostumatta.
Pohjimmiltaan kai misseydessä on kysymys narsistisesta tarpeesta tulla kuulluksi, rakastetuksi ja ihailluksi. Vähän samaa kai se on bloggaamisessakin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti