tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Brežneviläisyys julkisessa hallinnossa


Leonid Brežnev oli Neuvostoliiton johtaja 60-80-luvuilla. Hänen aikanaan Neuvostoliiton talous taantui, hallinto paisui ja maatalous oli tehotonta. Mihinkään modernisaatioon tai nopeisiin ratkaisuihin Neuvostoliitto ei kyennyt. Minulle Brežnevistä on jäänyt mieleen hänen tuuhakat kulmakarvansa.

Tarkkailusta on mennyt kaksi sanelukonetta rikki. Yksi kannettava löytyi. Teoriassa tuosta työvälineestä taistelee 5-6 lääkäriä samaan aikaan. Tänään nappasin sen psykiatrilta (itse asiassa ei minulla ole mitään psykiatreja vastaan, he ovat suhteellisen rauhallisia setiä ja tätejä). Tosin olin ensin juossut katsomaan ensiapualueelta, josko sieltä löytyisi paristokäyttöistä sanelinta. Työtoveri suositteli ottamaan rauhallisesti, koska en kestäisi työskentelyä tällä raivoasenteella kolmea vuotta. Minä en ole varma, että kestänkö enää viikkoakaan.

Tarkkailu on potilaslogistiikan jakokeskus. Päätökset pitää tehdä nopeasti, mihin suuntaan potilas lähtee. Jääkö sairaalaan, kotiin vai terveyskeskukseen. Taistelu jatkohoitopaikaista on kovaa. "Voi voi, juuri meni viimeinen naispaikka" puhelimessa todetaan. Ei silti, ei minulla ole koskaan onnea arpajaisissakaan eikä tässä potilaspaikkapuhelinbingossa. Jotenkin tässä sählingissä kolmen tunnin yöunien jälkeen ei enää jaksaisi odottaa vuoroaan sanelukoneen käyttöoikeuteen.

Sanelukone on hankintahinnaltaan noin 20-30 euroa. Niitä on kuulemma tilattu materiaalikeskukselta ja niitä on "tulossa". Armin kotikaupunki on pullollaan toimistotarvikeliikkeitä, joissa nuo sanelukoneet ovat hyllytavaraa. Mutta tilaus pitää kierrättää materiaalikeksuksen kautta. Missään tapauksessa ei käy, että politbyroon työntekijä kävisi ostamassa toimistotarvikeliikkeestä seuraavana päivänä muutaman sanelukoneen. Ne pitää tilata. Ilmeisesti joku karvahattukomissaari kuvittelee, että yhteiskunta säästää tällä tavalla hirveitä summia. Lääkäreiden juokseminen, perustyövälineiden etsintä ja sanelukonejonotus kun on ilmaista. Tätä on brežneviläisyys. Tehdään asiat mahdollisimman vaikeiksi ja hankaliksi ilman lainsäädännöllistä perustaa, välittämättä yhtään mitään seuraamuksista.

Armi-täti tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän kestääkseen tätä suuren sairaalan jäykkää kulmakarvabyrokratiaa. Toinen vaihtoehto on KELAn järjestämä uudelleenkoulutusleiri , jossa yksilö sopeutetaan brežneviläisyyteen. Kuka tekee minulle B-lausunnon?

4 kommenttia:

tienpäällä kirjoitti...

Minä voin tehdä! Vaikka sen isomman B:n jossa on ne 4 sivua - kunhan tulet ensin kokeilemaan meidän päivystykseen millaista riemua se sitten on, kun digi jyllää ja sanella voi vain tietokoneen ruudun edessä, potilaan tiedot aukaistuaan.
Siis jos Effica sattuu toimimaan...
Pitkää pinnaa - alan varmuuden vuoksi jo täytellä sitä B:ta mahdollisimman hienoilla ja runsailla diagnooseilla, joista edes Kela ei ota selkoa.

Anja kirjoitti...

Tiedoksesi Armi. Linkitin tämän hauskan jutun sivuillemme.

http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?t=615

Terveisin Anja

Anonyymi kirjoitti...

Hei Armi.

Pahoittelen, että en älynnyt kysyä lupaa linkittämiseen. Poistin linkit sivuiltamme.

Terveisin Anja

Armi Paini kirjoitti...

Tehkää se B-lausunto. Onneksi pomo ei vastannut puhelimeen tänään kun yritin soittaa. Ilmeisesti yliopistosairaallalla on varaa vain yhteen atk-tuen puhelinnumeroon, joka yleensä on varattu kun yritän sinne soittaa. Joku neropatti meni vaihtamaan yhteisen osaston windows-salasanan, ja n. 20 muuta nyt yrittää vanhalla salasanalla sisään, mikä lukitsee kaikki muutkin samalla tunnuksella loggautuneet koneet, ettei esimerkiski kuvia pysty katsomaan.

Toinen sanelukone on rikki. On kuulemma laitetava korjaukseen. Sen nyt hokasin itsekin. Hoitotieteteijä sen keksi. Muttasuurempi pulma on, mistä toinen kone sen ajaksi. En jäänyt kuuntelemaan sössötystä. Tehdään mitä keritään.