Armi S. Kuronen

Armi-täti aikoo kirjoittaa m€hukkaan paljastuskirjan. Rahat tietenkin aion pitää itselläni ja tuhlata äveriääseen elämään. Kieltäydyn päivystämästä ja pidän muutaman vuoden vapaata. Lokakuusta huhtikuuhun asuisin Tunturi-Lapissa hiihdellen, kesät nyt menevät vaikka etelässä rullaluistellen ja ongella istuen. Tässä on €räitä otoksia tul€vasta t€oks€sta:

70-luvulla perheeni asui joen rannalla kerrostalossa ollessani kouluikäinen. Isä teki joen jäälle luistinradan. Jälkeenpäin ajatellen se oli aika typerää. Joen virtaus oli todella kova varsinkin tulva-aikaan. Meitä nuorempi naapurin poika sai houkuteltua veljeni ja minut pois luistinradalta ja kävelemään joen jäätä pitkin. Tuo poika tippui jään läpi, mutta onneksi pääsi omin avuin ylös. Viisaina lapsina varoimme tietenkin kertomasta tästä kenellekään aikuiselle. Olimme kauhuissamme, jos vanhempani saisivat tietää. Enemmän kauhuissani olen nyt, sillä tuossa oli merkit pahemmastakin.

5. tai 6. luokalla huijasin matematiikan kokeessa. Varsinaisesta lunttauksesta ei voida puhua. Minulla oli hyvä ystävä, joka oli aivan onneton matematiikassa. Hänen veljensä oli taas meitä kaksi vuotta vanhempi. Laiska opettaja käytti matematiikan kokeina jotain opetushallituksen tai vastaavan puljun lomakkeita. Tietenkin tuon kaverin veli oli tehnyt kokeen kaksi vuotta aikaisemmin. Se löytyi heidän kotoaan. Laskimme laskut edellisenä iltana. Koe huipentui viimeiseen tehtävään: Piti laskea kapitalistin uima-altaan vesitilavuus. Opettaja ihmetteli, miten ystäväni sai arvosanaksi 8 tai vastaavan. Minä en mitenkään loistanut tuossa kokeessa, mikä kertoo jotain oppimiskyvystäni.

Finninaamoja kiinnostaa alkoholi. Niin kiinnosti minuakin 15-vuotiaana. Kiljun tekeminen oli vaikeaa, varsinkin jos unohti kesken prosessin, että oli tekemässä kiljua. Unohtunut pullo pamahti mummolta lahjaksi saamaani kirstuun runsaan viikon kuluttua alullepanosta.

Olisi ollut meille ihan oikein, jos olisimme jääneet juopottelusta kiinni. Onneksi se ei ollut viikottaista eikä kuukausittaistakaan. Tuli niin kamala olo. Kukaan ei nauttinut tuohon aikaan viinejä. Olutta, lonkeroa tai väkeviä hankittiin.

Fiat Zastava on kevyt auto. Kuusi henkilöä kykeni nostamaan sen kahden puun väliin. Mutta vielä kevyempi on Morris Marina, jonka onnistuin ajamaan puuta päin 20 kilometrin tuntinopeudessa sohjoisella tiellä. Yläasteikäiset pojat ilkkuivat autoani koulun pihalla"Morris Marina, ikuinen narina." Nykyään ymmärrän syvän halveksunnan autoani kohtaan. Marinoita tuotiin Suomeen vain sen takia, etteivät ne kelvanneet muille. Tämän järkyttävän tiedon luin vasta viime talvena keittiön pöydällä lojuvasta Tekniikan Maailmasta. Kuvittelin, että se on englantilainen hienostoauto. Jotain purtilon laadusta kertoo sekin, että Helsingin satamassa oli sadoittain Marinoita ruostumassa. Osa autoista oli varustettu kahdella vasemmalla takaovella. Jostain syystä Morris Marina kuulostaa nätiltä nimeltä, vaikka auton laatu olikin surkea.

Vasta 20 vuotta myöhemmin hankin ensimmäisen oman uuden auton. Kolmen viikon käytön jälkeen takapuskuri oli lommolla ja ruvella. Prisman pihassa koiraparkki ryömi takaa oikealta salakavalasti auton taakse. Kauppalaskun loppusumma oli 300 euroa.

Rasvaisimmat jutut paljastan kirjassani: Kuten sen, miksi mikroaaltouuniin ei kannata itse vaihtaa lamppua, tai miksi keittiön tiskialtaan viemäriputkista kannattaa ottaa kuva ennen putkisyherön purkamista. Kohukirja etsii myös vastausta siihen, miksi 5-vuotias veli löi samanikäistä siskoaan laholla ja naulaisella laudalla päähän. Ostakaa!

Kuukauden Norottaja on valittu!

Ja se on Armiiiiii! Iso Hali!

Omenahotellit ja kylpylät on kierretty. Äitimuori täytti 60 vuotta. Pikku-Armit kävivät hillumassa pomppulinnassa ja räpiköimässä altaassa. Armi ja muorit pelasivat pingistä ja lautajalkapalloa.

Vanhempi poika alkoi oireilla eilen. Omenahotellissa minulla alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä sahaava kuume, ja komea yskä kuuluu naapuriinkin.

Istuimme eilen juhlapäivällisellä ravintolassa. Viereinen pöytä oli varattu kyltistä päätellen sotainkkareille. Ehdotin seurueelle tekeväni pöytäämme kyltin "Etelä-Pohjanmaan keuhkotautiset ry", muttei asia saanut muilta kannatusta.

Nyt kotona tauti laajentuu: Hirveä pahoinvointi. Kaikki menee ihan hyvin, jos pysyy paikallaan, mutta jos liikkuu (varsinkin jos ohjaamo liikkuu), niin huono olo tulee. En tiedä onko tämä joku tappaja-Noro-2. Ongelmana on, että miten selviän sänkyyn tästä tuolista. Ämpäri narulla kaulaan?

Pomo varmaan ilahtuu, kun lähetän hänelle sähköpostia ja kerron, etten tule huomenna töihin. Ja minun piti olla jonkinlainen paikkaaja osastolla. Toivottavasti esihenkilö lukee postinsa öisinkin.

Viikon kysymys

Pestäänkö Matin uuniperunat porealtaassa?

Viikon Armi-uutiset

Noro kaikille!
Armin osastolla riehuu ripuliepidemia yhtä hurjana kuin kuukausi aikaisemminkin. Tosin ei kai voi epidemiasta enää puhua, sillä tämä kauhea tauti taitaa olla olotila. Epidemiahan loppuu joskus. Välillä vaikutti siltä, että kulkutaudista päästään, mutta aina joku tartuttaa jonkun ja tuo uusi joku jää tartuttamaan uusia potilaita. Lähes koko henkilökunta on sairastanut tämän vessahyppyyttäjän.

Historiallinen hetki Armin elämässä: Sain ensimmäisen e-laskun, joka tuli Luottokunnalta. Koko e-lasku oli huijausta. Luottokunta laittaa pienimmän mahdollisimman vähennyserän (60 euroa) laskun summaksi ja sitä laskun kokonaisummaa ei pysty kirveelläkään muuttamaan. Velkaa olen luottokunnalle 68 euroa. Jäisin velkaa 8 euroa, josta seuraavassa kuussa menee pelkästään luotonhallintakuluihin 3 euroa. Yritän löytää ratkaisua laskun maksamiseen. Ehkä minun pitää kaivaa vanhat tiedot laskupohjasta, hylätä tuo neitseellinen e-lasku ja palata entiseen paperilaskuun.

Varasin ja maksoin huoneen mielenkiintoiseen hotelliin. Hotellissa ei ole henkilökuntaa, vaan kaikki asiointi ja maksaminen tapahtuu netin kautta. Sähköpostissa tuli huoneen numero ja koodinumero, joka näppäillään ovilukkoon. Huoneessa saa yöpyä korkeintaan neljä henkilöä. Turvallisuuskin on taattu. Kuulemma muutamassa minuutissa paikalle tulee vartija, jos sellaista tarvitaan. Vartijan voi hälyttää television kautta. Mikäli yhtään kaukosäätimiä tunnen, niin luulen, että olen jo vainaa siinä vaiheessa, ennenkuin olen saanut television päälle. Viikonloppuisin ja juhlapyhisin paikalla on joku gorilla. Kuulostaa tosi lupaavalta. Kannattaisikohan ottaa oma sorkkarauta mukaan?

Kunnallinen kapea palkkanauha jäi tänään saamatta ja mikä pahinta, niin rahat myös. Omaa syytäni. Hokasin tehdä päivystysilmoitukseni vasta kaksi päivää sitten. Milläs me nyt elämme?

Soitin verotoimistoon, sillä verottaja oli siunannut minua usean sadan euron ennakkoverolla joka toinen kuukausi. Olin varautunut siihen, että verottajasta ei pääse eroon, ei ainakaan lääkäri. Puhelu yhdistyi Pohojanmaalle (terveisiä sinne) ja ystävällinen pohojalaasta murretta puhuva nainen perui veroni ja kehotti tekemään elinkeinotoiminnan lopetusilmoituksen. Sain nimittäin tarpeekseni yksityisvastaanoton pidosta. Enkä edes vaikuta enää paikkakunnalla. Suurin osa potilaista maksoi laskunsa, mutta pieni osa ei ja se otti päähän. Eräskin nainen vakuutteli maksukykyään tyhjällä ja täyttämättömällä työttömyyskorvaushakemuskaavakkeella. Siitä tyhjästä lapusta on vielä pitkä matka verottajan tilille. Tosin suurimmat häviäjät taisivat olla potilaat, sillä terveyskeskuslääkäreistä on paikkakunnalla pulaa.

Elämä on juontokeikkaa ja erilaisten ihmisten tapaamista

Armi-täti seurasi eilen sivusilmällä missikisoja. Osallistujat näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta. Mistähän sekin johtuu?Mitään uutta eikä mullistavaa kisojen rakenteessa ei ole tapahtunut. Missit matkustavat ympäri Suomenniemeä pikkubussilla bikineissä mukanaan joukko hännystelijöitä. Porukka on kuulemma hyvähenkistä (lue selkäänpuukotusta ja kampitusta). Skandaalit seuraavat toistaan: joku on raapinut joskus jotain selästä eikä yhdellä missillä ollut Suomen passia!

Tuomaristo on aina yhtä hauskaa katseltavaa. Osa nuorisokisan tönkkösuolatusta tuomaristosta on roudattu jostain kultaisen iän kerhosta, sitten on yksi pakollinen entinen missi ja yksi boheemi toimittaja. Ja kaikki toteavat yhdestä suusta "Kilpailu on harvinaisen tasokas. Tytöt ovat tasaväkisiä". Kuultiinpa takuulause "sisäinen kauneus on tärkeintä", ettei vain kukaan pääsisi syyttämään bisnestä pinnallisuudesta.

Juontajapari on yhtä tekopirteää hymyä. Kun juontaja on 23. kerran sanonut "moi" samassa lähetyksessä, niin itse kukin voi todeta, että kriisissä ollaan. Harrastuksista kysellään, ja jos noiden missien haastatteluista jotain voi päätellä, niin elämän huipennus olisi juontokeikka maakunnallisessa maatalous- tai koiranäyttelyssä ja erilaisten ihmisten tapaaminen.

Armi-täti on aina ihmetellyt, miksei koskaan näissä kilpailuissa testata tosielämän taitoja, kuten esimerkiksi: Näin tyynnytän korvakipuisen lapsen. Näin selviän perheriidasta. Näin teen jauhelihakastiketta 15 minuutissa kahdelle nälkäiselle pojalle. Näin kiinnitän kiljuvan lapsen turvaistuimeen itse hermostumatta.

Pohjimmiltaan kai misseydessä on kysymys narsistisesta tarpeesta tulla kuulluksi, rakastetuksi ja ihailluksi. Vähän samaa kai se on bloggaamisessakin?

Viikon poliittiset puolilahot puujalkavitsit

Kysymys: Mistä tietää, että poliitikko on rakastunut?
Vastaus: Tuhannesta tekstiviestistä.

Kysymys: Mikä on tulipunainen ja ryntäilee edestakaisin?
Vastaus: Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Paavo Arhinmäki mielenosoituksessa.

Brežneviläisyys julkisessa hallinnossa

Leonid Brežnev oli Neuvostoliiton johtaja 60-80-luvuilla. Hänen aikanaan Neuvostoliiton talous taantui, hallinto paisui ja maatalous oli tehotonta. Mihinkään modernisaatioon tai nopeisiin ratkaisuihin Neuvostoliitto ei kyennyt. Minulle Brežnevistä on jäänyt mieleen hänen tuuhakat kulmakarvansa.

Tarkkailusta on mennyt kaksi sanelukonetta rikki. Yksi kannettava löytyi. Teoriassa tuosta työvälineestä taistelee 5-6 lääkäriä samaan aikaan. Tänään nappasin sen psykiatrilta (itse asiassa ei minulla ole mitään psykiatreja vastaan, he ovat suhteellisen rauhallisia setiä ja tätejä). Tosin olin ensin juossut katsomaan ensiapualueelta, josko sieltä löytyisi paristokäyttöistä sanelinta. Työtoveri suositteli ottamaan rauhallisesti, koska en kestäisi työskentelyä tällä raivoasenteella kolmea vuotta. Minä en ole varma, että kestänkö enää viikkoakaan.

Tarkkailu on potilaslogistiikan jakokeskus. Päätökset pitää tehdä nopeasti, mihin suuntaan potilas lähtee. Jääkö sairaalaan, kotiin vai terveyskeskukseen. Taistelu jatkohoitopaikaista on kovaa. "Voi voi, juuri meni viimeinen naispaikka" puhelimessa todetaan. Ei silti, ei minulla ole koskaan onnea arpajaisissakaan eikä tässä potilaspaikkapuhelinbingossa. Jotenkin tässä sählingissä kolmen tunnin yöunien jälkeen ei enää jaksaisi odottaa vuoroaan sanelukoneen käyttöoikeuteen.

Sanelukone on hankintahinnaltaan noin 20-30 euroa. Niitä on kuulemma tilattu materiaalikeskukselta ja niitä on "tulossa". Armin kotikaupunki on pullollaan toimistotarvikeliikkeitä, joissa nuo sanelukoneet ovat hyllytavaraa. Mutta tilaus pitää kierrättää materiaalikeksuksen kautta. Missään tapauksessa ei käy, että politbyroon työntekijä kävisi ostamassa toimistotarvikeliikkeestä seuraavana päivänä muutaman sanelukoneen. Ne pitää tilata. Ilmeisesti joku karvahattukomissaari kuvittelee, että yhteiskunta säästää tällä tavalla hirveitä summia. Lääkäreiden juokseminen, perustyövälineiden etsintä ja sanelukonejonotus kun on ilmaista. Tätä on brežneviläisyys. Tehdään asiat mahdollisimman vaikeiksi ja hankaliksi ilman lainsäädännöllistä perustaa, välittämättä yhtään mitään seuraamuksista.

Armi-täti tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän kestääkseen tätä suuren sairaalan jäykkää kulmakarvabyrokratiaa. Toinen vaihtoehto on KELAn järjestämä uudelleenkoulutusleiri , jossa yksilö sopeutetaan brežneviläisyyteen. Kuka tekee minulle B-lausunnon?

Armi-täti arkkupakastimessa

Eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin kunniallinen ja valveutunut perheenäiti on perimmäisten kysymysten äärellä. Ulkona pakastaa ja mittari jököttää -20 C:ssa. Sulattaako pakastin ja jos niin kumpi, arkkupakastin vai kaappipakastin?

Kaappipakastin on pienempi ja arkkupakastin on isompi. Molemmissa ovat tavarat huiskin haiskin. Arkussa jäädykkeet ovat päällekkäin, ja kaappiin ne on sullottu peräkkäin eri hyllyille. Jokaisen siivouksen ja sulatukseen jälkeen meidän perheen aikuiset vannovat ja lupaavat pitää arkut ja kaapit järjestyksessä. Lihat sullotaan keskimmäiselle hyllylle, alimmaiselle hyllylle laitetaan keittojuurekset ja muut rehut. Arkkupakastimen vasempaan etunurkassa pitäisi olla ISO-ARMI-SF-2005-standardin mukaan ylivuotiset mansikat, mutta miten niitä voi sitten löytyä myös oikeasta takanurkasta?

Pakastimen tyhjennys on vähän samanlaista hommaa kuin valokuvien katselu. Se herättää muistoja. Paitsi että se itkettää vähemmän ja paleltaa enemmän. Vuonna 2003 oli ilmeisesti hyvä mustikkakesä, koska pakastimesta löytyi 2 desin rasia isäni keräämiä mustikoita. Miehen yli 90-vuotias Mummo ei ole jaksanut enää vuosiin tehdä mustikkapiirakkaa, mutta tuollainenkin levy löytyi pakastimen pohjalta. Sama kultainen mummo kävi tervehtimässä minua kymmenisen vuotta sitten keskussairaalan päivystyksessä. Hän toi mukanaan pussillisen omenoita ja toisessa kassissa oli voileipiä ja samalla päivitteli miten jaksan tehdä noin pitkän putken töitä.

Viime talvena olin tehnyt litistyneitä porkkanasämpylöitä. Niitä löytyi pussillinen. Kaksi talvea sitten intouduin leipomaan vuokaleipiä. Yksi pussillinen oli jäänyt pakkaseen. Miehelle ei maistu karjalanpaisti, ei ainakaan vuodelta 2005. Osa pois heitetyistä oli sellaista tavaraa, joiden kohdalla piti miettiä, mitä ihmettä tämä on ollut. Oliko paketissa ruistaikinaa? Edes KRP:n laboratorion tutkimukset tuskin kykenevät selvittämään asiaa. Eniten harmitti heittää pois kalakukko. Siipiä sille ei ollut kasvanut kaikkien näiden kahden pakastimessa vietetyn vankeusvuoden aikana.

Roskikselta säästyneet elintarvikkeet on helppo nostaa ulos kovalla pakkasella sulatuksen ajaksi. Sulatusta nopeuttaa ja helpottaa, jos muistaa jättää kannen auki ja katkaista virrat tyhjästä pakastimesta. Tämän asian huomasin tällä viikolla.

Nyt arkkupakastinta kelpaa esitellä vieraille. Jokainen perusmartta olisi siitä haltioissaan. Vanhat mansikat ovat vasemmassa etunurkassa suorassa rivissä, keskemmällä ovat tuoreemmat marjat ja sekalaiset tavarat. Oikealla ovat ylihintaiset kotijäätelön jäätelöpussit. Yläkorissa heti kannen alla ovat pakastekalat ja -vihannekset. Olen ylpeä arkkupakastimestani. Mutta älkää kurkatko vielä Armin vaatekaappiin.