Työnantaja on antanut uuden hallinnollisen ohjeen työajalla tapahtuvista lääke-esittelyistä. Esittelyt eivät saa olla henkilökohtaisia. En minä nyt niitä ennenkään ole kovin henkilökohtaisesti ottanut. Mutta ilmeisesti (koska hallinnollisten ohjeiden tulkintateosta ei ole olemassa) tämä tarkoittaa sitä, että lääke-edustaja ja lääkäri eivät saa tavata kahden kesken. Mutta jos on jo kaksi lääkäriä koolla, niin se on jo ryhmäesittely ja jos koolla on viisi, niin veikkaan, että työnantaja kutsuu sitä lääkärimellakaksi.
Olen laskujeni mukaan ollut viimeisen viiden kuukauden aikana kahdessa henkilökohtaisessa esittelyssä kahvi- tai lounastauolla. Jatkossa, jos nyt kukaan lääke-edustaja tarjoaa reissumiesvoileivän ja kolme tuntia pannussa seisonutta kahvia, niin otan mukaani pitkäaikaiset mielikuvitusystäväni terveysjohtaja, amk-merkonomi(137 opintopistettä) Sisko-Ritva Yli-Hankala-Pahnapään sekä Hirmu-kissan, jottei työnantaja pääse väittämään, että esittelyssä on menty liian henkilökohtaiseksi.
Ilmeisesti työnantajalla on kaksi olettamusta näistä henkilökohtaisista esittelyistä, koska ne kielletään. Ensimmäinen olettamus on, että on moraalitonta ottaa kaupallista tietoa vastaan lääke-edustajilta. Noh, kukaan ei niitä lääkkeitä ilmaiseksi jaa. En minä nyt niin halpaan mene, että kaiken uskoisin, mitä lääketeollisuus kertoo. Toinen olettamus on, että varastamme ja tuhlaamme liikaa työnantajan aikaa istumalla kahvilassa lakisääteisellä lounas- tai kahvitauolla.
Koskaan ole nähnyt laskelmaa siitä millaista tehottomuutta työvälineet aiheuttavat. Joten Armi nyt esittää sellaisen: Ariel-Oberon-UrAnus (siis se njeuvostoliittolainen hjyvin korkeatasoinen avaruusteknologiapotilastietojärjestelmä, jossa printtausrivitkin lasketaan kalvosapluunalla) käyttäjiä on Suomessa 40 000 päivittäin. Koska harvapa meistä on avaruudessa käynyt UrAnuksen kuista puhumattakaan, niin oletetaan, että keskiverto avaruusseikkailija eksyy helposti puoleksi tunniksi omituiselta Ariel-Oberon-UrAnus lentoradalta avaruusmatkan aikana.
40000 potilasavaruusrangerilta menee siis tietojärjestelmäseikkailuun päivässä 20 000 tuntia. Työpäiviä on vuodessa 200 keskimäärin. Yhteensä bittivaruuteen kadotettuja tunteja tulee vuodessa 4 miljoonaa. Yhden työntekijän vuosittainen tuntimäärä 1600 tuntia. Ja nyt se lopullinen johtopäätös. Blogikirjoituksen tässä vaiheessa pyydän heikkohermoisempia poistumaan paikalta tai painamaan panic-nappulaa. Ariel-Oberon-UrAnus -mustaan menee Suomessa 2500 miestyövuotta tällä tavalla tikutettuna, siis yhden yliopistosairaalan hoitohenkilökunta katoaa!
Joten miettikää ihan rauhassa niitä perkeleen lääke-esittely- ja kiroilemattomuusohjeita. Me työntekijät hukumme lillukanvarsiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti