perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Armi ei ole huligaani!

Tässä on nyt selityksen paikka. En tehnyt sitä tahallani. Joku oli jättänyt sen siihen. Asiat vyöryivät.

Sairaalan pukuhuoneen naistenhuoneen vessapaperitelineen päälle oli joku laittanut tyhjän vessapaperihylsyn, jonka päässä on muovikiekot. Käteni osui pimeässä vessasssa valoa päälle laittaessa tuohon paperiprosessiteollisuuden loppukäyttäjäkappaleeseen, joka vierähti vessanpytyn pohjalle. Jokainenhan voi tykönänsä miettiä, mitä tapahtuu, kun pytyssä on pahvihylsy ja kaksi muovikiekkoa sekä vessassa oleilee kauhistunut Armi.

Armi ei ole niitä ihmisiä, jotka laittavat kätensä mielellään ison sairaalaan vessanpyttyyn. Toisaalta mitään hanskoja ei ollut. Eikä ollut myöskään mitään paperipalaa (paitsi vessapaperia), jossa olisi julistanut vessan käyttökieltoon. Posliini-istuinta ei voinut jättää vartioimatta, sillä siitä olisi voinut kehkeytyä vielä suurempi katastrofi. Joten oli tehtävä syväluotaava ja pikainen MacGyver-tilannekatsaus, ennen kuin joku muu huomaa onnettomuuden. Ei muuten olisi mitenkään mieltä ylentävää selittää jollekin pukuhuoneeseen pölähtävälle dosenttitasoiselle kollegalle, että harrastan ongintaa vessanpytyssä.

Harjanvarsi oli liian pitkä, mainoskynä liian lyhyt, oli siis löydettävä jotain siltä väliltä. Sairaalavaatteet ripustetaan rautalankaisiin henkareihin. Lanka on sopivan paksua muoltoiltavaksi, ja henkarissa on valmiina koukkukin. Henkari oli liian leveä laitettavaksi pyttyyn, joten se oli pakko painaa kasaan kaksinkerroin, mutta se oli juuri sopiva tehtävään ja tilanne saatiin hallintaan. Terveisiä rautalankahenkaritehtaan tuotekehitysyksikköön. Teette hienoja ripustimia!

Laitoin uudelleen muotoillun henkarin roskiin. Olisi epäeettistä viedä vessanpytyssä kylvetetty ripustin takaisin vaatetankoon ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tietenkin tällainen muodottomaksi väännelty henkari herättää muussa henkilökunnassa ihmetystä ja epäilyä siitä, että joukossa on huligaani, joka aggressioiden vallassa vääntelee vaateripustimia. Tosin tässä yhteydessä on parempi olla kirjoittamatta siitä, mitä tapahtui hakulaitteelleni.

4 kommenttia:

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiva vessajuttu, Armi.
Vessajutuista voisi kerätä kivan vessakirjan.
Tuttavani meni terapeutilla käydessään mielenterveystoimston vessaan. Pahaksi onneksi vessan lukko jumittui eikä tuttavani päässyt kopista ulos. Vastaanottoaika lähestyi. Paniikki kasvoi. Lopulta tuttavani päätti, että huutaminen ei ole viisasta; seuraukset voivat olla tällaisessa paikassa arvaamattomat. Hän arpoi kopissa, menisikö kiipeämällä vai ryömimällä. Päätti ryömiä. Kaikessa hiljaisuudessa tuttavani hivuttautui mielenterveystoimiston vessakopperon oven alta vapauteen koko ajan toivoen, että kukaan ei tule ovesta juuri silloin, kun hän ryömii. Ei muuten tullutkaan. Kiusallista tosin oli kuulemma olla vastaanotolla kohtalaisen rypistyneissä ja ilmeisen epähygienisissä vaatteissa.

Minna kirjoitti...

Kiva blogi sulla, sana on hallussa! Nauroin yksikseni lukiessani näitä juttuja. ;)
Jos kirjoittaisit kirjan, ostaisin sen.

Armi Paini kirjoitti...

Kiitos kiitos. Jutut ovat kyllä ihan vakavalla mielellä kirjoitettuja. Blogillani on 10 uskollista kestotilaajaa (terveisiä heille), joten kirja tuskin herättäisi suurta kiinnostusta :)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Nykyään saa niitä edullisia digipainokirjoja, Armi :)