Kauhajoen surullinen tapaus on herättänyt sisäministeriön mielenkiinnon aseenkantolupiin. Lääkäreiden tulisi jatkossa vakuuttaa potilaastaan, ettei hänellä ole sellaista mielenterveysongelmaa, joka estäisi käsiaseen hallussapidon. Ei 15-20 minuutin tapaamisella ole mahdollista luotettavasti arvioida potilaan mielenterveyttä. Se vaatii yleensä useiden kuukausien ja jopa vuosien seurantaa, mikäli hakijalla ei ole mainintoja aiasemmista mielenterveyshäiriöistä. Lisäksi potilaasta on kerättävä taustatietoja, mihin lääkärin valtuudet eivät riitä. Meillä ei ole myöskään mahdollisuutta arvioida, miten henkilö käyttäytyy päihtyneenä. Perheväkivalta on hyvin usein salattua. Miten toimia tilanteissa, jossa aseluvan hakijan puoliso on luottamuksellisesti kertonut, että puoliso pahoinpitelee ja lääkäri on todennut väkivallan merkit?
Poliisillahan on jo nyt poliisilain mukaan oikeus kerätä kattavasti tietoja hakijan terveydentilasta eri viranomaisilta salassapitosäännösten estämättä aselupaa haettaessa. Tietoja löytyy aikasemmista sairauksista, lääkkkeiden käytöstä, hoitojaksoista ja kuntoutustoimenpiteistä. Yritetetäänkö tässä nyt vyöryttää vastuu ja poliisin työt lääkärille?
Usko lääkärin ja lääketieteen kaikkivoipaisuuteen on saanut uskonnollisuuden mittasuhteet. Armin on nyt tuotettava poliitikoille pettymys. Lääkärillä eikä lääketieteellä ole ratkaisua eikä selitystä kaikille yhteiskunnan ilmiöille eikä meillä ole ennustajan koulutusta. Paljon järkevämpää olisi ohjata aselupiin menevät terveydenhuollon resurssit ennaltaehkäisevään työhön lasten, nuorten ja perheiden parissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti