Lääkäreistä on tehty ammatillisesti kuohittuja olentoja terveydenhuollossa. Konekirjoittaja kieltäytyy kirjoittamasta aamuyölllä tarkkailulähetettä, koska se ei kuulemma kuulu hänelle. Päivystyksen kriittisin henkilöresurssi kirjoittaa itse koneella tai käsin. Yliopistosairaalat puuhastelevat tupakoimattomuuskylttien, muovijalkineiden ja kiroilukieltojen kimpussa, mutta ilmeisesti huippusairaalalle on aivan sama, millaisia harakanvarpailla varustettuja sairaalan asiapapereita voidaan käsitellä oikeudessa tai mihin sairaalan kiireisin lääkäri aikansa käyttää.
Ylihoitajillakin pitää olla omat pikku barbit, joita voi valtaansa näyttäessään liikutella. Nykyään he päättävät, paljonko ja missä poliklinikoilla on hoitajia töissä. Lääkäri riisuu, haastattaa, tutkii ja pukee potilaan. Vasta vastaanotolla selviää, että rouvan lääkelista on saattajalla, joka istuu nyt kahvilassa tai lähti käymään torilla. Lääkäri laittaa määräykset koneelle. Toimenpiteissä ei avustajaa näy. Ja kaikki tämä siinä samassa ajassa, joilloin oli hoitajakin mukana vastaanotolla. Lasikopin täti päättää, millä frekvenssillä lääkäri ottaa potilaita vastaan.
Sairaalan apteekki on kehittänyt lääkkeiden vaihtolistan. Spesicor on Orloc. Atacand on Cozaar. Humalog mix on sama kuin Mixtard 25. Ja kaikki tämä vaihto tapahtuu lääkärin tietämättä. Vanhuksille annataan uni- ja tulehduskipulääkkeitä ilman lääkärin määräystä. Lääkärille ei kerrota mitään.
ATK-osaston toivottamat tapaukset ovat yrittäneet ratkoa erästä tietoteknistä ongelmaa jo toista vuotta siinä onnistumatta. Mutta lääkärillähän on aikaa odottaa kierrolla ja yrittää uudelleen saada laboratoriotulokset näkyviin. Printteri ei toimi, mutta lääkäri on se, joka konttaa lattialla ja selvittää ongelmaa.
Audiatorin konsulttisheikit ehdottavat lääkäreille, että heidän tulisi kysyä neuvoa naapurikunnan lääkäriltä ja soitella sosiaalitoimistoon ennen lähetteen tekemistä.
Lääkäri venyy ja paukkuu Hubba Bubba-purukumi. Ylilääkärit eivät viitsi tällaisiin maalliisiin asioihin sotkeutua. He ovat luovuttaneet suosiolla valtansa, ettei tulisi riitoja. Käskyttää ja komentaa ei saa ketään -paitsi lääkäreitä. On ovela tavata hallita kieltäytymällä tekemästä jotain. Vastuuunkantajahan sen lopulta tekee. Siivoaahan äitikin lopulta lasten sotkut.
Meiltä on viety lääkkeenmääräämisoikeus, konekirjoittajat, avustajat ja vielä ammatillinen itsemääräämisoikeuskin. Vastuu on jätetty. Aseettomana ja hampaattomana on hankala taistella potilaiden puolesta.
