Kuinka pyörä keksitään uudelleen

Työelämä ilman tietotekniikkkaa olisi paljon tehokkaampaa ja hauskempaa. Työpaikkaa vaihtessa henkilökohtaisten tunnusten toimimaan saaminen yhdessä päivässä on kuin anopin kehuminen. Ei onnistu. On aivan käsittämätöntä, että tietohallinto, joka luultavasti luo kymmeniä tunnuksia viikossa, ei saa mitään yhdellä kertaa onnistumaan edes viikossa. Siellä keksitään joka päivä 10 pyörää uudestaan, ja siihen tuskaiseen projektiin työllistetään myös tunnuksensaaja useiksi päiviksi.

Sairaalassa tunnukset tarvitaan kardiologiseen toimenpidejärjestelmään, röntgenjärjestelmään, Windowsiin, potilastietojärjestelmään, apuvälinejärjestelmään laboratoriojärjestelmään sekä potilaspaikkajärjestelmään. Tunnuksia aletaan vasta luoda, kun työsuhde on astunut voimaan. Mutta mitä sairaala tekee lääkärillä, joka ei edes omien potilaidensa tietoja pääse katsomaan muutamaan päivään? "Tietoturvasyistä" näitä tunnuksia ei voi tehdä etukäteen. Mutta tietoturvallisuus unohtuu heti, kun aletaan ihmetellä miten niitä töitä sitten tehdään? Kato siitä kaverin koneella. Näitä puolivaloilla kulkevia kädettömiä työntekijöitä, jotka odottavat tunnuksiaan, on julkinen sektori pullollaan.

Oletko varmasti laittanut salansan oikein? Olen. Täällä on toinen saman niminen. Milloin se työ alkoikaan? Kolme päivää sitten. Et ole voinut lähettää sähköspostia viime viikolla, koska ei täällä ole sähköpostitiliä. Sovitaan sitten niin. Eihän Neuvostoliitossakaan ollut virallisesti köyhyyttä. Eikö toimi vieläkään. Kokeile sammuttaa kone. No nyt täällä on kaksi sähköpostitiliä. Olisiko vika siinä? En kuulkaa tiedä. Ai tarvitset tunnukset myös radiologiseen järjestelmään. Teidän osastohonhoitaja antaa tunnukset. Me emme jaa tunnuksia. Ei tässä voi mahdottomia vaatia.

Loppuviikosta se pyörä on saatu ulos ja toimii.... kunnes.... tulee viikonloppu ja päivitykset. Ja maanantaiaamu. Ja huomataan, ettei se ulos syljettu vempele olekaan pyörä, vaan pieni mitätön karvakuutio, joka ei pompi eikä pyöri. Koko helvetin puhelinrumba alkaa uudelleen.

Kuulkaas nyt siellä karvakuutiosastolla. Toimintanne on kuin siperialaiselta vasemman jalan kesäsandaalitehtaalta. Tehdään mitä osataan, mutta ymmärtämättä, että oikea sandaalikin on tarpeellinen. Tiedän kyllä, että teidän pitää työllistää itsense itseaiheuttamilla ongelmilla, mutta voisitte vähän miettiä, miten te sen homman hoidatte. Antakaa yhdellä kerralla kaikki tunnukset. Luokaa tunnukset etukäteen. Testatkaa ne, että ne toimivat.

Kukkaisrahasto- sekoilevat keskustahipit vauhdissa

Kansanedustaja Antti Kaikkonen on saanut johtamaltaan asuntosäätiöltävaalitukea. Mikäs siinä. Kyllä se senkin selittelee parhain päin. Kaikkonen on luultavasti ymmärtänyt raha-automaattiyhdistyksen automaattirahayhdistykseksi, joka jakelee ilmaiseksi ja vastikkeetta rahaa kaikille. Saamme varmaan seuraavssa naistenlehdessä selvityksen siitä, miksi näin kävi. Kaikkonen vetoaa runsaiden parisuhdekriisi-, eurovaali-, lapsettomuushaastattelujen aiheuttamaan uupumukseen. Kaikkonen kehottaa kotisivullaan liittymään Kanki-tiimiin. Onkohan ensi vuonna vanki-tiimi?

Keskustan kukkaisrahasto haistattaa kevyen iloisesti demokratialle ja logiikalle. Hippiorganisaatio siis tuki Vanhasta. Ja kun äänesti Vanhasta, nin tuki nuorison koulutusta. Ei kuulkaa, tämä teidän logiikkanne on ihan Perä-Seinäjoelta. Miksei sitten sitten Vanhasta äänestämällä tukenut yhtä hyvin sinihomejuuston maahantuontia ja saappanheittoa? Ja psykedeelistä käänteiskukkaislogiikkaa käyttäen: Jos Matti Vanhasta ei olisi valittu, niin peruskoulu olisi loppunut kahdeksanvuotiailta, 10-vuotiaat tytöt olisivat joutuneet sikatilalle Pohjanmaalle piikomaan ja 12-vuotiaina tytöt olisi naitettu Farmi-maatalousnäyttelyssä mullikarjanpitäjille Pohjois-Savoon. Kiitos Kukkaisrahasto!

Kiesitön Audi, Auditon Kiesi

Jos tuossa Kiesissä olsi ollut yhtään selkärankaa, niin se olisi toiminut seuraavasti. Hän olisi järjestänyt lehdistötilaisuuden, jonka syy olisi joulumarkkinoile ilmestyvä kirja "Kiesin kanssa keittiössä-muistelmateos". Mies olisi saapunut näyttävästi ravintolaan autolla, jonka takapenkillä istuu kaksi 19-vuotiasta minihameista tämän vuoden yhteishausta pudonnutta ylioppilasta. Nämä neidot kainalossa hän astuu vaalenpunasessa röyhelöpuserossaan ja minkkiturkissa ravintolasaliin ja ojentaen sikarin vasemmalla puolella olevalle 52-kiloiselle 175 senttiselle hempukalleen ja toteaa lakonisesti: "Bemari on muuten paska auto". Tämän ilmoitettetuaan hän kertoo, että lehdistötilaisuus on peruttu, koska hänen pitää mennä hakemaan Esa Keskisen entinen tyttöystävä Perä-Seinäjoen rautatieasemalta keittiöapulaiseksi talouteensa. Mies poistuu paikalta AudiQ7:ll, ja jalähtörytäkässä peruuttaessa iltapäivälehden toimittajan Toyota ruttaantuu.

Vielä mitä! Tänään hän ilmoittaa, että hän eroaa!!!! Eroaaa??! Herranjestas, mies kertoo huonon vitsin ja eroaa. Lihavat naiset, korkeat korot, silittely, naisen tunteet katosivat äkkiä ja niin katosivat myyntijohtajan periaatteet.

Kauppamafiosot

Evankelis-luterilaisella kirkossa ei ole kyllä huolta sekularisoitumisesta, sillä suomalaisilla on kova usko ruokakauppoihin. Varsinkin elintarvikehygienia-ammattilaiset ovat hengellistä hölmöä ylipapitartasoa uskossaan kauppiaisiin. Kalasta ja ja jauhelihoista nyljetään näytteitä, mutta vieressä makaava oranssiin tärpättiin sotkettu sianliha saa olla koskemattomana, sillä ilmeisesti on hartaasti ajateltu, ettei kukaan siihen mönjään mitään piilota.

Itse en osta mitään kaupassa marinoitua. Minä en kuulkaa jaksa uskoa näihin kauppakelmeihin, jotka kierrättävät elintarvikkeita tiskistä toiseen niiden olomuotoa tai väriä muuttamalla. Ja mitä väliä, jos vähän lattialla pyörii? Varminta, että itse valvoo jauhelihan jauhamista vieressä hallissa, jotta näkee mitä sinne myllyyn menee. Tähän on tultu, kauppamafiosot huijaavat perheenäitejä.

Meidät on hylätty

Keskustelua kirkonpenkissä


-Kuule Tyyne, kyllä Jumala on nyt hylännyt Suomen kansan. Tätä se minun vasemman lonkan kolotukseni tiesi
- Siunakkoon. Mitenkä niin?
- No jos lehtiä luit, niin niissä kerrottiin, että Jeesus ei käynytkään Suomessa vaan jäi Pietariin.

Matkailuauto avartaa

Saksalainen matkailuauto on omistajansa mukaan hyvin hienostunut tuote. Autossa on kuulemma loppuun asti mietittyjä ratkaisuja. Auton peltikin on niin hienoa ja ohutta, että käsillä ei saa painaa auton ulkopintaan, sillä se painuu herkästi lommolle. Meitä valistettiin, että se on tehty tinapaperin kaltaisesta aineesta. Tosin tinapaperikin kestää puiden oksien raapaisuja, mutta matkailuauto ei.

Sivuovesta autoon noustessa ei kannata ottaa oven reunasta kiinni, koska ovikärpäsverhon lista voi irrota. Tavaratilan ovien lukot ovat niin täynnä herkkää tekniikkaa, ettei tälläinen yksinkertainen ihminen osaa näitä saksalaisia laatutuotteita sulkea. Kotipihassa ensimmäistä kertaa lukkoa avatessa lukkopesä jäi avaimeen kiinni, ja sen jälkeen mikään lukko ei enää sulkeutunutkaan kunnolla. Paitsi vessan lukko toimi niin perusteellisesti, ettei sieltä päässyt enää yöllä ulos ilman ulkopuolista apua. Pitää olla kiitollinen, etteivät saksalaiset ole päässeet tekemään kotimme lukkoja.

Matkailuautossa vaihteisto on lähes turha kapistus. Ihan sama millä vaihteella ajat ylämäkeä ylös, koska kaasupolkimen painamisesta huolimatta vauhti ei kasva. Alamäessä vauhdin ei voi antaa kasvaa liian suureksi, koska saksalais-italiaisesta kiihtyvyysihmeestä tulee kiikkerä. Ainoa missä vaihteistolla on merkitystä, on tasamaa-ajo ja peruuttaminen. Moottorimelun ansiosta autossa voi keskittyä pelkästään omiin ajatuksiinsa, sillä muiden kanssa keskustelusta ei tule mitään.

Tinapaperiautossa tietää mitä tapahtuu. Ihotautidiagnoosinkin pystyy tekemään autossa potilasta näkemättä. Kun lapsi raapii jalkaansa yöllä auton takaosassa, niin auton etuosa heiluu. Kaksi henkilöä ei pysty ohittamaan toistansa autossa, vaan on kuljettava jonossa. Kaappeja ja vessan ovea ei voi avata samanaisesti. Jos pistorasiassa on pistoke, niin vessanovea ei saa auki.

Tiedättekö mikä on matkaparkki? Se on suomeksi yöllinen rekkahelvetti. Erehdyimme ensimmäisenä yönä ajamaan sellaiseen levon ja rauhan viattomaan tyyssijaan. Tunti nukuttiin, koska siinä 5 metrin päässä puolen Suomen rekat vaihtoivat kuskeja, perävaunuja, soittivat torvea, heittivät metalliketjuja maahan tai muuten vain auto oli käynnissä. Aamulla kiukusta sähisevä mies sai tarpeekseen, hyppäsi junaan ja haki oman autonsa.

Ettekä ikinä arvaa, mikä vielä kruuunasi tuon parkkimanalassa vietyn yön. Aamulla auton kylkeen iskeytyi itä-eurooppalainen yrittäjäseurue, jonka verkkareihin ja rantasandaaleihin pukeutunut myyntitykki tuijotti lompakkoani ja yritti kaupata kiikareita. Sentään niin halpaan me emme menneet, että kiikarit olisimme ostaneet, vaikka matkailuautolla liikuimmekin.

Henkistä kasvua

Entinen ministeri Sari Sarkomaa ei ole saanut pidettyä suutansa kiinni vaan hänkin on omasta mielestään löytänyt äitiyden ensimmäisenä maailmassa. Eikä tässä vielä kaikki. Pahempaa on tulossa. Hän julistaa kasvaneensa henkisesti. Kuule Sari, minun täytyy todeta, että olet ihan alkumetreillä henkisessä kasvussa, sillä vaatii henkistä kasvua olla julistamatta naistenlehdessä, että on kasvanut henkisesti.


-- Post From My iPhone

Kepulaisen pito kotona vaatii jatkossa lääkärintodistuksen

Viimeaikaiset tapahtumat politiikassa ovat johtaneet siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö sekä sisäasiainministeriö laativat yhdessä ohjeet siitä, kuka voi pitää kepulaista kotioloissa. Yli kahden vuorokauden kepulaisen kestitseminen vaatii isäntäväeltä tilapäisluvan ja lääkärintodistuksen. Pisimmillään lupa voidaan myöntää kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Lääkärintodistuksella halutaan selvittää, ettei kepulaisen omistajalla ole terveydellisiä esteitä pitää poliitikkoa kotioloissa. Kepulaisen pito kotiolosuhteissa vaatii vahvaa tahtoa, luonteen lujuutta sekä vakaata terveyttä. Syntyy pahaa jälkeä, jos kepulainen pääsee toimimaan ilman riittävää valvontaa ja ohjausta. Jokainenhan tietää mitä tapahtuu kun kepulainen pääsee kännykän tai sähköpostin ääreen sekä miten sitkeä hän on murjottamaan. On olemassa ikäviä esimerkkejä siitä, kun holhooja on unohtanut kännykän ja Maaseuden Tulevaisuuden pöydälle, jättänyt jääkaappiin puoli kiloa lauantaimakkaraa ja kolme keskiolutpulloa ja lähtenyt postilaatikolle hyljäten holhokkinsa ilman valvontaa.

Lääkärintarkastuksessa kiinnitetään erityisesti huomio holhoojan mielenterveysongelmiin, aikaisempiin sairauksiin, päihteiden käyttön sekä muistihäiriöihin. Sosiaali -ja terveysministeriöstä myönnetään, ettei yhden käynnin perusteella kuitenkaan voida tehdä kovin luotettavaa arviota kepulaisen holhoojasta. Lopullinen arvio jää luvan antamisesta jää poliisiviranomaiselle. Viranomainen muistuttaakin, että kepulainen on säilytettävä lukitussa kaapissa.

Seis pesäpalloilu

Palo, haavoittunut ja kuollut. Kuulostaako rikollisyndikaatin toiminnalta? Niin minustakin, mutta kyse on Suomen kansallisurheilusta, pesäpallosta. En voi ymmärtää, että joku viitsii seurata pesäpalloa, ja puhumattakaan siitä, että ikävystyttävää keksimällä keksittyä peliä televisoidaan lupamaksajien varoilla tuntitolkulla lauantain parhaaseen katseluaikaan.

Väittääkö joku muka näkevänsä sen pallon? Pallo lentää kovaa, mutta ei sitä koskaan näy. Ja miksi pitää lukkarin heittää vääriä suorassa lähetyksessä? Eikö hän voisi sen verran harjoitella, ettei vinoja viskelisi? Eihän hyvällä hyvällä muistella suorassa lähetyksessä väärin laulajaakaan.

Eikä sitä lyöjääkään voi paljon kehua. Paljon on huteja, ja jos mailallinen osuu, niin hän lyö suoraan ulkokentälle kopin. Tai ihan lierun lähelle. Jos oikein onnekkaasti käy,niin pallo katoaa kerrostalon pihaan, katsomon alle tai häviää katuojaan. Ja tätä pallon etsimistä sitten televisioidaan.

Ja joskus kun sattuu hyvä tilaisuus, pesästä säntää yksi mies juoksuun ja tämä kaatuu lähes aina loppumetreillä. Eivätkö kaikki lyöntivuorossa olevat voisi karata sinne kentälle ja yrittää vallata kaaoksessa pesän? Siinä olisi katsojillakin enemmän ihmeteltävää.

Mutta tämä on pesäpallossa aivan huippua: Jonotuksessa on tehty urheilua. Konttauskypäräpäiset ihmiset seisovat rivissä ja odottavat omaa lyöntivuoroaan tuntitolkulla. Mutta suomalaisethan ovat tottuneet jonottamaan ja odottamaan apteekissa, kaupassa ja kännykkäoperaattorin puhelinpalvelussa. Itsekin olen jonottamisessa Sarasvuon sanoin lähes Suomen mestaruustasoa.

Ainoa järkevä urheilu jota seuraan, on murtomaahiihto. Ja sitäkin vain sen aikaa, kunnes alkaa harmittamaan hyvä suksien luisto, hienot maisemat ja koiranpaskattomat ladut.

Katsokaa kun mä heittelen tätä vaasia

Jihuu. Voitte tulla nyt katsomaan kun mä soudan tuon saaren ympäri! Ensin voisin kuitenki näyttää teille kuinka osaan hakata halkoja. Näin ja näin. Eikö näytäkin hyvältä. Siinä menee koivupölli. Klops. Ja tässä tulee haapapölkky. Vähän on oksainen. Mutta elämä on. Nyt voitaisiin mennä katsomaan halkopinoja. Eikö olekin suorassa? Mutta pliis ei puhuta enää vaalirahoituksesta.


Voitais siirtyä nyt sisätiloihin. Mulla on aina zeroa jääkaapissa pahan päivän varalle. Saatte katsoa sinne jos haluatte. Ja tääällä on poreamme. Ja tässä on mun näppäimistö josta Jarmo on repinyt irti numeronäppäimet Sirkan vaatimuksesta. Tässä on yhdeltä Kyöstiltä saatu vaasi. Mä osaan heitellä sitä näin, että kierähdän ympäri jalkani ympäri ja lausun sanat Urho Kekkonen purkin ollessa ilmassa. Blinlkkkkkksssssss. Oho eilen se onnistui eduskunnassa.

Jaa Meri-Kukka. Hei oottakaas kun käyn soittamassa yhden puhelun. Tuut tuut tuut. Sirkka pliis pliis pliis vastaa. Sirk... Oma pusipusi-Urhosi moi. Helevetin täällä hyvä että sain sut langan päähän. Ihan tällainen pikakysymys: Voitaisko mennä naimisiin ensi viikolla poliitt... eikun poliisilaitoksella? Klik. Tuut tuut. Sirkkaaa? Loppuiko siltä akku?

-- Post From My iPhone

Kombinaattilihaa

Suomalaisen ruoan laatua ylistetään. Vai niin. Se laaturuoka ei vain valitettavasti näy meidän jääkaapissa. Muovipussissa ostetut Van Gogh- perunat ovat keittämisen jälkeen taikinaa - ne valuvat keitettynä haarukasta läpi. Miten Van Gogh on voitu tahrata tällaiseen rehuperunaan? Paperisäkkeihin piilotetuissa perunoissa on ruttoa. Irtoperunat on paistettu valon alla vihreiksi.

Jauheliha pitää ostaa kokolihana hallista ja valvoa vieressä jauhamista. Atrian jauhelihassa on kynnen kokoisia rustonpaloja (valitettava virhe kuulemma, sain 8 euron lahjakortin). Kaupasta ostettu jauheliha haisee joskus lopputuotteelle. Kananmunat eivät kestä keittämistä, vaan poksahtavat rikki. Leikkelelihan ensimmäiset siivut ovat harmaita kun kotona avaa paketin. Muut lihat on maalattu oranssilla tökötillä. Kuulemma suomalaiset haluavat hunajamarinoitua broileria. Ei ole minulta kysytty. Johtuisiko siitä, ettei muuta ole juuri tarjolla? Joihinkin lihoihin on jo lisätty valmiiksi suolaa. Näin saadaan säilyvyys pidemmäksi.

Kaupungissa eläinten pito on kielletty. Joskus haluaisi herkutella tuoreilla munilla ja lihalla, jonka alkuperästä voi olla varma, niin se ei helposti onnistu. Kaupungissa ei saa pitää eläimiä, ilmeisesti yleisen hygienian nimissä. Mietitäänpä kuitenkin hetki, mitä löytyi rehusta tänä keväänä, vaikka kaikki oli ihan kunnossa? Meidät on pakotettu ostamaan kuukauden verran kaupan välivarastossa levänneitä kananmunia ja oranssia kombinaattilihaa pikkuhoususuojaan käärittynä. Tätä kai on länsimainen demokratia.

Pellevaalit

Huomenna on ne pellevaalit. Ja paino on sitten sanalla pelle. En aio äänestää Keskustaa ja Kokoomusta enkä SDP:tä. He ovat laittaneet listoilleen uimamaisterin, virattoman julkisuuden kipeän papin, entisen ralliautoilijan ja uimahyppääjän ääniä haalimaan. Perussuomalaiset on täynnä itseriittoisia maaseutumoukkia, jotka huutelevat toreilla ja valtuustoissa kuin häiriintyneet ala-asteikäiset.

Virheitä en äänestä, sillä pelkään, että jos niitä hassuja pääsee enemmän valtaan, niin meille tulee hankittavaksi ruokohelpillä toimiva pesukone, lannalla nauhoittava digipoksi sekä keittiöjätettä ahmiva potkumopo. Kristillisdemokraateilla oli ihan hyvät arvot, mutta ne unohtuivat Raamatun väliin kun he tekivät niiden häiriintyneiden maaseutumoukkien kanssa vaaliliiton.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis ruotsalaisten äänestäminen. Sitäpaitsi minusta he ovat hellyttäviä, kun ajavat sitä nuuska-asiaa. Ylähuuli turvonneena on unohtunut terveydenhuolto, lomautukset sekä vanhustenhoito. Yksikin RKP-lainen jossain Brysselissä poissa Suomesta on voitto Suomen politiikalle. Aion olla yhtä härski kuin puoleet ehdokastani valitessa. Äänestän parhaimmaan näköistä RKP:n jäsentä enkä mitään eltaantunutta pingviiniä. Ja sitä paitsi minusta on mukava kuunnella ruotsia uutisissa.

Todistusten erikoislääkäri

6 vuotta yliopistossa ja tätä ne lääkärit tekevät. Todistelevat asioita, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Tytär pyytää äidistään todistusta siksi, että hän voisi hakea huonokuntoisen äidin puolesta kaupasta kaksi Costa Rica -pakettia kupongilla. Vaikka kaksi kuponkeja on samalla henkilöllä, niin kahta ylimääräistä ei anneta. Poikkeus on tietenkin se tilanne, että kauppakassista vedetään lääkärin leimaama kahvipakettitodistus.

Huonoselkäinen kerrostaloasuja tarvitsee pesukonetodistuksen, ettei tarvitse kantaa pyykkiä alas. Lääkärin pitäisi kirjoittaa asiasta jonkinlainen paperi, niin yhteiskunta kustantaisi kotiin koneen. Kuorsaustodistuksessa todistellaan, että henkilö kärsii kuorsauksesta. Pitääkö tässä majoittua potilaan kotiin yöksi? Epämiellyttävätmuistotnykyisestäsunnosta-todistuksella saa kuulemma paremman vuokrakaksion. Potilaan äitikin tätä vaati. Puolisonionollutminulleuskollinen-todistuksessa vastataan epäilijän tarpeisiin, kun taas enolepettänytvaimoani-todistuksessa on esillä epäillyn näkökulma.

Aina eivät edes todistuksetkaan riitä, sillä eräästä matkatoimistosta soitettiin kesken yliopistosairaalan sydänvalvonnan hikisen kierron. Olin laatinut todistuksen, että henkilö on vakavasti sairas ja on osastohoidossa. Sekään ei kelvannut, vaan virkailija vielä halusi todella varmistua, että olen tehnyt asiakirjan. Matkatoimiston nimeä en aio mainita, mutta tahdon esittää tässä vaiheessa kiitokset Aurinkomatkoille, ettei minun ole vielä tarvinnut lähettää asian vakuudeksi pikkusormeani.

Entä jos perustettaisiin yleisen todistajan virka? Viranhaltija todistelisi eri viranomaisille kansalaisten pyytämiä asioita. Kyllä, Rummukaisen rouvan paistaessa silakoita haju tunkeutuu Mäkisten olohuoneeseen ja Mäkisen rouva tulee huonovointiseksi. Yleinen todistaja leiriytyy Mäkisen olohuoneesen ja alkaa nuuhkia sovitusti kun Rummuska nostaa silakat pannulle käryämään. Sikasen perheen isä on rakentanut talon, josta vahingossa tuli pullo. Nyt Sikasen avovaimo haluaa todistuksen siitä, että pesuhuoneen nurkissa rehottava home tulisi poistaa ja tehdä se puuttuva ilmastointikanava. Mies ei muuten usko, jollei ole todistusta homeen haitallisuudesta. Yleinen todistaja hoitaa tämänkin homman. Hän haastattelee uskottomuusepäilyssä taloyhtiön talkoissa olleita ja tekee omat johtopäätökset asiasta.

Yleisellä todistajan työsalkun repertuaarissa on kamerakännykkä, mittanauha, desibelimittari, puntari, lämpömittari sekä työntömitta. Kyseessä on siis parkkipirkon ja Sherlock Holmesin hallinnollinen risteymä eikä kyseessä ole nykyisin vallitseva lääkärin ja selvännäkijän toimenkuva.

Tasa-arvoa vaaleihin

Kyllä naispoliititikoilla on helppoa vaalikarjan agitointi. Sääliksi käy miespoliitikot. Heillä ei ole lehtein palstoilla kerrottavaa lapsettomuusongelmasta, raskauspahoinvoinnista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, rintatulehduksesta eikä koliikista. Eivätkö he voi muutaman kansanedustajan tavoin lörpötellä kuukautisten alkamisajankohtaa ja esiintyä puolialasti lehden sivuilla. Naispoliitikot pukevat puolisonsa villapaitaan, köijäävät lehden etusivulle sohvalle pönöttämään ja julistavat, että meidän Veijo vie niin ihanasti roskat ulos yhdellä karjaisulla ja että kriisejä on ollut.

Mistä mies voi kertoa. Jos vuodattaa, että edustusrauhanen reistailee ja kolesteroli oli 6, niin vähänkö katsottaisiin vinoon? Jäähän heillle etusivulle kerrottavaksi mummon kuolema ja pohjalla käynti. Mutta ihan sääliksi käy isä Mitroa. Meinaavat viedä häneltä Jukka Rintalan suunnitteleman koltun. Mitä jää jäljelle? Punaisella autolla ajava punaposkinen puuskuttava mies, jolla ei ole edes raastavaa eroa?

Eurovaaleissa jokaisen miehen pitäsi saada 5000 sääliääntä siitä, etteivät he ole laulamassa yksityisasioita lehden otsikossa. Naistenlehden haastattelu ja viihdeohjelmaan osallistuminen vähentävät annetuja ääniä 3000, viihdeohjelma 5000 ääntä ja masennuksesta vuodattaminen 10 000 ääntä ja tekstiviestien lähettelystä kiinnijäänti on sitten diskaus.

Turvanäppäimistö

Nyt kun näyttää siltä, että valtakunnapoliitikot ovat valitettavasti oppineet lähettämään tekstiviestejä ja sähköposteja, joilla he sekoittavat itsensä, lehdistön, läheisensä ja puolueenkin, niin on parasta esitellä uusi innovatiivinen keksintöni.

Se on yksinkertainen: kännykän tai tietokoneen näppäimistöltä poistetaan tietenkin numerot 6 ja 9. Varmimmaksi vakuudeksi irrotetaan myös 1, 0 ja o-kirjain, sillä niiden symboliikka saattaa olla liikaa keskustalaiselle maaseutuihmiselle. +-merkki on paha, ja sehän symboloi tiedätte mitä. Keskustan naisjärjestö vaatii myös 3-merkin poistamista, sillä jos sitä katsoo sivusta pää vinossa, joku herkempi saattaa nähdä muutakin kuin kaksi vierekkäistä ongelmamunavuorta. (.)-merkeillä saa piirrettyä valitettavastil leveän peffan, mutta (v) menee jo hardcoren puolelle keskustan politiikassa, -( puhumattakaan!

Aika monta näppäintä joudutaan eduskunnassa poistamaan, mutta joku rauha se tähän maahan on saatava.

Toimittaja järkyttyy

Huh huh hikeä pukkaa. Kainalot ovat märkinä ja ohimolta valuu hikinoro. Kädet tärisevät. Vääntäkää ilmastointi päälle. Iltapäivälehden toimittaja on löytänyt suomalaisen lapsen elämästä järkyttävän epäkohdan. Lapsi on saanut verottajalta kirjeen, jossa määrätään muutama sentti jäännösveroa.

Ketä enää jaksaa kiinnostaa viikonloppuisin örisevät lasten vanhemmat tai äidin alati vaihtuvat miesystävät. Ja kaikkihan tietävät, että kymmenvuotias vetää kaljaa ja sen isosisko on huostaanotettu. Tähänhän turtuu, joten myyvämpää piti toimittajan keksiä.

Tässahän on kaikki sensaation merkit! Kirjeen lähetti verotttaja- järkyttävää, noh kiitos kaikille ettei ulosottomies elatusapuperinnästä. Paperinen kirje, kuka sellaista yli 160 merkin hymiötäntä valkoista paperipalaa jaksaa enää lukea? Lauseetkin ovat niin pitkiä. Miksei laittanut Facebookiin tai lähettänyt tekstarii? Lapsihan pelästyy tuollaisen kirjeen saadessaan, vaikka se onkin tottunut siihen, että tv pauhaa päällä yötä päivää ja äidin uusi miesystävä on vihainen. Miksei lapsiasiamies tee mitään?
-- Post From My iPhone

Karkkilakossa

Hallituksen pojat Alexander ja Jyrki ovat ryhtymässä karkkilakkoon. Mutta toivottavasti heidän äitinsä päästää heidät limudiskoon.

Tiedättekö muuten mikä oli Paavo Lipposen lempiaine kansakoulussa? Kaunakirjoitus tietenkin.

SDP yrittää epätoivoisesti saada kannatuslukuja paremmaksi. Siihen on yritetty verkkosukkahousuja, huulipunaa, lääkäreiden mollausta, tusinaa välikysymystä ja uhkailua yleislakolla. Mutta nyt SDP räjäyttää kannatusraketin nousuun Mitro-glyseriinillä.

Viikon uutiskatsaus

Suomalaisen elintarviketeollisuuden uskottavuus on mennyt lopullisesti. Mihin tässä enää voi luottaa? Muutamasta suomalaisesta makkarasta on löytynyt lihanpala.

Valtakunnanmörkö Paavo Lipposen sisäruokintakausi on päättynyt ja hänelle on syötetty nyt kokolihaa ja pikkupullia huhtikuun alusta. Tulokset alkavat näkyä: Paavo huitoo kepillään ilmaa ja karjuu kaunajournalismista. Savossa ollaan huolissaan jos hän saapuu kesälomalla Kuopioon. Kuopio on asetettu kriisivalmiuteen.

-- Post From My iPhone

Autonsiivousta

Ahaa. Siis auton oven lokerikosta tarttui käteeni pitkään kadoksissa ollut ja kaivattu polkupyöränavaimeni. Tosin päällä oli kasa kuitteja ja parkkikortteja. Takapenkin jalkatilasta löytyi väkivaltafantasia-legosarja. Siinä oli iso kannallinen pakkaus ja legot oli ripoteltuna jalkatilaan. Lisää legoja lojui takapenkin alla. Siellä oli myös karkkipapereita, rahoja, kuitteja, Kindermunan yllätyskrääsää ja salmiakkikaramelleja. Eikö olisi reilumpaa laittaa ne ei-tykätyt salmiakit roskiin kuin penkinrakoihin? Pikku-Armit aina vannovat, että "ei me äiti sotketa autoa". Seuraavassa mutkassa lapsi piirtää syljellä sivulasiin lumiukon ja viskaa karkkipaperin lattialle. Mikä siinäkin on, että aina jaksan uskoa uudestaan lasten siisteystaitoihin?

Täytyy onnitella israelilaisia, sillä he kasvattavat hyvinsäilyviä tomaatteja. Etupenkkien välissä oli kirsikkatomaatti, jossa oli yhtä vähän ryppyjä kuin Helena Lindgrenillä eikä hometta yhtään. Suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi oppimista. Apukuskin penkin alta tarttui käteen iso pala kuivunutta patonkia. Kuka se sinne oli viskonut? Takatilan lattialla makasi kolhiintuut kirja kivunhoidosta, jota en ole ehtinyt lukea. Heitin menemään kolmiulotteisten kuvien katseluun tarkoitetut unohdetut pahvilasit. Mistä ne ovat meille tulleet? Luultavasti huomenna joku niitä lpahviaseja kaipaa ja parkuu koko illan kun kerron, että kakkulat ovat nyt roskiksessa

Kylläpä auto nyt näyttää siistiltä, ainakin kaksi päivää.

Lääkäreiden lapset ovat huonossa hoidossa

Tunnen erään lääkäriäidin, joka ihmetteli, kun 1,5-vuotiaan lapsen selkään jäi kädenjälki mustelmana vaippaa vaihdettaessa. Sama äiti oli tosin ihmetellyt pieniä pilkkuja jaloissa. Mutt mitäs pienistä pilkuista. Sen verran hänellä oli leikannut, että piti niitä verenpurkautumina ja mahdollisesti matalista verihiutaleista johtuvina. Hän oli vielä keskustellut autossa työkaverinsa kanssa ja pohtinut, onko lapsella verisuonitulehdus vai mikä. Äiti huolehtui vasta, kun eräänä aamuna rintakehällä oli iso mustelma ja korvanlehti mustana. Sairaalaan tullessa piltin verihiutaleet olivat kaikonneet. Lapsi parani äidistään huolimatta.

Poika tippui naapurin trampoliinilta pusikkoon (älkää päästäkö lapsia trampoliiniin). Pakaraan tuli repaleinen pistohaava, ja hysteeristä jässikkää ei saanut autoon ja köijättyä tikattavaksi. Äiti komensi pojan sohvalle makaamaan, liimasi pikaliimalla osan haavasta kiiinni. Haavaa hoidettiin kuukausi, lopulta pihkavoiteellakin. Tavallinen äiti olisi roudannut lapsensa terveysasemalle, pakaraan olisi laitettu tikit ja riesa olisi kestänyt viikon.

Aika moni lääkärin lapsi käynyt koulua, urheillut murtuneella jalalla tai kädellä. "Ei se nilkka voi olla kipeä, koska eihän se ole edes turvoksissa". Parin viikon ontumisen jälkeen murtunut takajalka vihdoin kuvataan ja lapsi saa asianmukaisen hoidon. Sormeen koskee, mutta se on varmaan vain venähdys.... Eräs äiti piti lapsen polvet suorana ankkakävelyä aamuisin pelkkänä harmittomana tapana, kunnes polvi kipeytyi ja totesi polven turvonneeksi. Niveltulehdus löytyi nilkoista ja polvista.

Mutta onneksi näillä lapsilla, varsinkin naislääkäreiden, on viisas maallikkovanhempi. Perheenisä patisti äidin ja pojan viikkokausia jatkuneen yskän takia lääkäriin poskiontelotulehduksen takia. Oikeassa isä oli, minkä äitikin joutui myöntämään. Vauva ei suostunut syömään makuuasennossa, sama isä epäili korvatulehdusta. Sekin löytyi, kun lääkäriäiti viimein vei lapsen lääkäriin. Kiitos teille ei-lääkäri-isät ja -äidit!