Ahaa. Siis auton oven lokerikosta tarttui käteeni pitkään kadoksissa ollut ja kaivattu polkupyöränavaimeni. Tosin päällä oli kasa kuitteja ja parkkikortteja. Takapenkin jalkatilasta löytyi väkivaltafantasia-legosarja. Siinä oli iso kannallinen pakkaus ja legot oli ripoteltuna jalkatilaan. Lisää legoja lojui takapenkin alla. Siellä oli myös karkkipapereita, rahoja, kuitteja, Kindermunan yllätyskrääsää ja salmiakkikaramelleja. Eikö olisi reilumpaa laittaa ne ei-tykätyt salmiakit roskiin kuin penkinrakoihin? Pikku-Armit aina vannovat, että "ei me äiti sotketa autoa". Seuraavassa mutkassa lapsi piirtää syljellä sivulasiin lumiukon ja viskaa karkkipaperin lattialle. Mikä siinäkin on, että aina jaksan uskoa uudestaan lasten siisteystaitoihin?
Täytyy onnitella israelilaisia, sillä he kasvattavat hyvinsäilyviä tomaatteja. Etupenkkien välissä oli kirsikkatomaatti, jossa oli yhtä vähän ryppyjä kuin Helena Lindgrenillä eikä hometta yhtään. Suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi oppimista. Apukuskin penkin alta tarttui käteen iso pala kuivunutta patonkia. Kuka se sinne oli viskonut? Takatilan lattialla makasi kolhiintuut kirja kivunhoidosta, jota en ole ehtinyt lukea. Heitin menemään kolmiulotteisten kuvien katseluun tarkoitetut unohdetut pahvilasit. Mistä ne ovat meille tulleet? Luultavasti huomenna joku niitä lpahviaseja kaipaa ja parkuu koko illan kun kerron, että kakkulat ovat nyt roskiksessa
Kylläpä auto nyt näyttää siistiltä, ainakin kaksi päivää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti