Ylen uutiset kertoi, että pyhäinpäivänä ihmiset oli laitettu vapaaehtoisesti jonottamaan moottoritielle autopaikkaa uuteen Kuopion Matkuksen ostoskeskukseen tunniksi. Eikä tässä vielä kaikki. Hätäkeskus oli ruuhkautunut puheluista, kun ihmiset olivat kadottaneet autonsa paratiisin parkkipaikalle. Häviäähän siinä ihmisen mielestä aika, maailmankaikkeus, hankala anoppi ja varsinkin autopaikka, kun päässä pyörii yksistään ajatus lenkkareista, jotka normaalisti maksavat 129 euroa, mutta tänään vain 19,90 euroa. Jos minun pitäisi soittaa poliisille aina kun hävitän autoni Prisman pihaan, niin voisin väittää olevani poliisin vanha tuttu.
80-luvulta minulta hävisi polkupyörä Porin kävelykadulle. Olin useita kertoja siirtänyt pyörääni ja seonnut muistissani. Telineitä oli kymmeniä useiden satojen metrien matkalla ja pröriä varmasti satoja ellei tuhat. Lopulta, aikani etsittyä, en enää ollut varma, oliko se edes kävelykadulla vai Isolinnankadun varrella.
Muutama viikko sitten joku rouva pyöri pienen kaupan parkkipaikalla auton ympärillä ja puhui hermostuneena puhelimeen auton avaimet kädessä. Nyt hän vaati puhelimessa miestään paikalle avaaman koslan oven. Hän oli löytänyt auton, mutta valitettavasti auto oli minun.
Ja tämän urbaanilegendanhan on pakko olla totta, koska se tapahtui entiselle työkaverilleni: Kovalla pakkasella hän oli käynyt toimittamassa asioita kaupungilla, ja mies jäi odottamaan autoon. Nainen juoksi takaisin, istui etupenkille, huokaisi ja laittoi palelevat kätensä miehen jalkojen väliin lämmitykseen. Kaikki meni loistavasti siihen saakka, kunnes hän totesi, että väärä Golf ja väärä mies.
tiistaina, marraskuuta 13, 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)