lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Pieni Tonttublogi

Kävin jouluostoksilla kirjakaupassa viime viikolla. Myynnissä on edelleen näköjään eräs kirja, jota lainasin lapsuudesta usein kirjastosta ja lueskelin. Suuri Tonttukirja mietitytti. Kirja on tarkka kuvaus tontuista ja niiden touhuiluista piirroksinen ja muine kuvauksineen.

Miten kukaan näkisi tuollaista vaivaa; siis kirjoittaa ja piirtää yli 200 sivua tontuista, jos tonttuja ei olisi olemassa? Sehän olisi ihan turhaa työtä! Kirjan yksityiskohtaiset piirrokset, tonttujen luokittelu sekä elintapojen ja sosiaalisen elämän kuvaus yrittivät vakuuttaa minut tonttujen totuudesta. Toisaalta ei uutisissa, sanomalehdissä eikä televisiossa koskaan puhuttu mitään tontuista enkä muista vanhempienkaan puhuneen niistä 70-luvulla. Kun järjenlahjoja ei paljon ollut alle 10-vuotiaalla, niin oli vaikea päättää, oliko kirja totta vai pötyä.

Nykyään uskon tonttuihin, sillä se helpottaa elämää. Kehitin 90-luvulla kotitonttuteorian. Kotitontut ovat sellaisia pieniä ikäviä otuksia, jotka häiritsevät arkea ja kodin siisteyttä. Ne sotkevat lakanat sujauttamalla mustan sukan valkopyykin sekaan. Väsyneitä äitejä ne kiusaavat huutelemalla vauvojen itkuhälyttimiin. Ne jättävät vessanpytyt vetämättä, ja nostelevat margariinipaketit pöydälle väen ollessa poissa. Ilkimykset avaavat lukot ja jättävät ikkunat raolleen, laittavat isoimman lampun päälle palamaan, työntävät nenäliinoja pesukoneeseen sekä avaavat pakastimen oven perheen ollessa lomalla. Kuinka kukaan järkevä ihminen jättäisi pesukoneen hanan auki tai kahvinkeittimen päälle kotoa lähtiessään? Kotivakuutus ei edes korvaa kotitonttuvahinkoja! Kysykää vaikka vakuutusyhtiöstänne.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Viheltävä lipeäkala- - perheen joulurauhan pelastusko?


Molva kaikille! Tässä on Armin perinteinen joulutervehdys (tässä saattaa ehkä olla hieman liioittelun makua, ehkä kalankin).

Tuskin mikään asia jakaa perheen mielipiteet niin jyrkästi jouluna kahtia kuin lipeäkala. Jos nyt on niin, että perheen äiti sattuu pitämään tästä herkusta, niin muu perhe nostaa metelin jo siitä, kun näkevät kalan kaapissa. Kun molvan nostaa hellalle kiehumaan, lapset kulkevat pienet sormet nenässä ja mies juoksee työhuoneeseensa viimeistelemään kaapelikonfiguraatiodokumentteja. Liesituulettimen levittämä herkullinen tuoksu saa naapurit katsomaan vinoon talon ohi kävellessään. Anoppikin pakenee ovelta.

Mutta nyt on keksitty viheltävä lipeäkala! Herkku on vakuumipakattu ja se sullotaan mikroaaltouuniin säteilytettäväksi. Kypsyttyään liepäkala viheltää C-duurissa! Eikä herkullinen tuoksu häiritse muita! Hinta on aika suolainen, etten sanoisi lipeinen, 12,90 euroa kilo. Mutta vaatiihan se jo vähintään kallispalkkaisen yliopistotasoisen ihmisen opettamaan kalan viheltämään muutamassa kuukaudessa. Tätä kun miettii herkutellessaan, niin hinta on siedettävä.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Murhaaja-Armi vaipuu respiratoriseen alkaloosiin

Menneen viikon saldo: Yhdeltä omaiselta soitto, jossa allekirjoittanutta syytettiin murhasta ja toiselta viesti, jonka välitti sairaanhoitajalle erään potilaan "ystävä", joka oli uhannut tehdä rikosilmoituksen allekirjoittaneesta. Kumpikaan potilaista ei ole kuollut. Kummankin potilaan läheinen oli vihainen siitä, että potilas oli lähetetty erikoissairaanhoidosta terveyskeskukseen. Olen tehnyt työtä yli 10 vuotta, koskaan aikaisemmin ei ole näitä syytöksiä vielä tullut vastaan.

Suomessa on hoidonporrastus. Vaikeat tapaukset hoidetaan yliopistosairaalassa. On epäeettistä hoitaa potilaita erikoissairaanhoidossa, mistä he eivät hyödy. Paikkoja on rajoitetusti. Hyväkuntoinen potilas saattaa viedä paikan huonokuntoiselta potilaalta. Meidän on osattava hoitaa oikeita potilaita oikeaan aikaan oikeassa paikassa, eikä kovaäänistä omaista omistavaa potilasta väärässä paikassa. Terveyskeskuksissa on osaava ja tasokas henkilökunta, usein vuodeosaston lääkärikin on vuosikymmeniä työtänsä tehnyt erikoislääkäri.

Jotenkin täällä haisee epäoikeutettu epäluottamus perusterveydenhuoltoa kohtaan. Kun tiedän, millaisessa paineessa kollegat työskentelevät, varsinkin väestövastuusopimuksessa olevat, niin syytän epäluottamuksesta työnantajaa. Potilaat eivät juuri koskaan valita, että lääkäri ei osaa asiaa, vaan sitä, ettei vastaanotolle pääse tai lääkärillä oli kiire. Se, ettei potilas tule kuulluksi on epäluottamuksen syy. Työnantajan on resurssoitava ja hankittava riittävästi lääkäreitä.

Väestövastuusopimuksessa olevilta lääkäreiltä joissain kaupungeissa työnantaja alkaa vaatia mahdottomia. Omaan väestöön kuulumattomien potilaiden reseptejä on uusittava, merkittävä sairauskertomukseen perustelu, jos lääkityksessä on D-luokan interaktio. Jos näin ei tee, niin tulee huomautus. Sutenöörinkin palveluksessa olisi helpompaa.

Olen opiskellut happo-emästasapainon säätelyä yli 10 vuoden tuon jälkeen. Munuaiset, keuhkot ja puskurisystemit säätelevät elimistön happamuutta. Munuaiset toimivat hitaasti, puskurisysteemit nopeasti. Respiratorisessa alkaloosissa hiilidioksia poistuu elimistöstä ja Henderson-Hasselbalchin yhtälön mukaisesti hiilidioksidin osapaineen laskiessa pH nousee. Tilanne kompensoidaan vähentämällä bikarbonaatin pitoisuutta ja emäsylimäärää. Runsaasti huokailemalla saa itsensä respiratoriseen alkaloosiin. Mutta kompensoidutaan yhdessä!