Matkailuauto avartaa

Saksalainen matkailuauto on omistajansa mukaan hyvin hienostunut tuote. Autossa on kuulemma loppuun asti mietittyjä ratkaisuja. Auton peltikin on niin hienoa ja ohutta, että käsillä ei saa painaa auton ulkopintaan, sillä se painuu herkästi lommolle. Meitä valistettiin, että se on tehty tinapaperin kaltaisesta aineesta. Tosin tinapaperikin kestää puiden oksien raapaisuja, mutta matkailuauto ei.

Sivuovesta autoon noustessa ei kannata ottaa oven reunasta kiinni, koska ovikärpäsverhon lista voi irrota. Tavaratilan ovien lukot ovat niin täynnä herkkää tekniikkaa, ettei tälläinen yksinkertainen ihminen osaa näitä saksalaisia laatutuotteita sulkea. Kotipihassa ensimmäistä kertaa lukkoa avatessa lukkopesä jäi avaimeen kiinni, ja sen jälkeen mikään lukko ei enää sulkeutunutkaan kunnolla. Paitsi vessan lukko toimi niin perusteellisesti, ettei sieltä päässyt enää yöllä ulos ilman ulkopuolista apua. Pitää olla kiitollinen, etteivät saksalaiset ole päässeet tekemään kotimme lukkoja.

Matkailuautossa vaihteisto on lähes turha kapistus. Ihan sama millä vaihteella ajat ylämäkeä ylös, koska kaasupolkimen painamisesta huolimatta vauhti ei kasva. Alamäessä vauhdin ei voi antaa kasvaa liian suureksi, koska saksalais-italiaisesta kiihtyvyysihmeestä tulee kiikkerä. Ainoa missä vaihteistolla on merkitystä, on tasamaa-ajo ja peruuttaminen. Moottorimelun ansiosta autossa voi keskittyä pelkästään omiin ajatuksiinsa, sillä muiden kanssa keskustelusta ei tule mitään.

Tinapaperiautossa tietää mitä tapahtuu. Ihotautidiagnoosinkin pystyy tekemään autossa potilasta näkemättä. Kun lapsi raapii jalkaansa yöllä auton takaosassa, niin auton etuosa heiluu. Kaksi henkilöä ei pysty ohittamaan toistansa autossa, vaan on kuljettava jonossa. Kaappeja ja vessan ovea ei voi avata samanaisesti. Jos pistorasiassa on pistoke, niin vessanovea ei saa auki.

Tiedättekö mikä on matkaparkki? Se on suomeksi yöllinen rekkahelvetti. Erehdyimme ensimmäisenä yönä ajamaan sellaiseen levon ja rauhan viattomaan tyyssijaan. Tunti nukuttiin, koska siinä 5 metrin päässä puolen Suomen rekat vaihtoivat kuskeja, perävaunuja, soittivat torvea, heittivät metalliketjuja maahan tai muuten vain auto oli käynnissä. Aamulla kiukusta sähisevä mies sai tarpeekseen, hyppäsi junaan ja haki oman autonsa.

Ettekä ikinä arvaa, mikä vielä kruuunasi tuon parkkimanalassa vietyn yön. Aamulla auton kylkeen iskeytyi itä-eurooppalainen yrittäjäseurue, jonka verkkareihin ja rantasandaaleihin pukeutunut myyntitykki tuijotti lompakkoani ja yritti kaupata kiikareita. Sentään niin halpaan me emme menneet, että kiikarit olisimme ostaneet, vaikka matkailuautolla liikuimmekin.

Autonsiivousta

Ahaa. Siis auton oven lokerikosta tarttui käteeni pitkään kadoksissa ollut ja kaivattu polkupyöränavaimeni. Tosin päällä oli kasa kuitteja ja parkkikortteja. Takapenkin jalkatilasta löytyi väkivaltafantasia-legosarja. Siinä oli iso kannallinen pakkaus ja legot oli ripoteltuna jalkatilaan. Lisää legoja lojui takapenkin alla. Siellä oli myös karkkipapereita, rahoja, kuitteja, Kindermunan yllätyskrääsää ja salmiakkikaramelleja. Eikö olisi reilumpaa laittaa ne ei-tykätyt salmiakit roskiin kuin penkinrakoihin? Pikku-Armit aina vannovat, että "ei me äiti sotketa autoa". Seuraavassa mutkassa lapsi piirtää syljellä sivulasiin lumiukon ja viskaa karkkipaperin lattialle. Mikä siinäkin on, että aina jaksan uskoa uudestaan lasten siisteystaitoihin?

Täytyy onnitella israelilaisia, sillä he kasvattavat hyvinsäilyviä tomaatteja. Etupenkkien välissä oli kirsikkatomaatti, jossa oli yhtä vähän ryppyjä kuin Helena Lindgrenillä eikä hometta yhtään. Suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi oppimista. Apukuskin penkin alta tarttui käteen iso pala kuivunutta patonkia. Kuka se sinne oli viskonut? Takatilan lattialla makasi kolhiintuut kirja kivunhoidosta, jota en ole ehtinyt lukea. Heitin menemään kolmiulotteisten kuvien katseluun tarkoitetut unohdetut pahvilasit. Mistä ne ovat meille tulleet? Luultavasti huomenna joku niitä lpahviaseja kaipaa ja parkuu koko illan kun kerron, että kakkulat ovat nyt roskiksessa

Kylläpä auto nyt näyttää siistiltä, ainakin kaksi päivää.

Tappajahidastelijat

Puhutaanpa välillä liikenteen hidastelijoista. Olen luokitellut heidät kahteen ryhmään. Kaikille heille - luokasta riippumatta - on hidas ajaminen liikenteessä. He tuntevat tyytyväisyyttä ajamalla hitaasti peräpeiliin katsomatta. Heillä on se sama mukavuuden tunne kun kaataa pakkasella lämmintä vettä kumisaappaaseen. Hetken lämmittää.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat naisautoilijat. He ovat ammatiltaan opettajia tai diakonissoja, jotka sivutöinään opettavat kansanopistossa kankaanpainantaa ja kudontaa. He näyttävät viattomilta, mutta mikä pahinta, he ovat todellista Miss Marple romaanin tappaja-ainesta. Nämä diakonissat ajavat 50 km/halueella 55km/h , 60 km/h alueella 70 km/h, 80 km/halueella 75 km/h. Moottoritielle mentäessä heillä ei ole mitään aavistusta siitä, miten moottoriteille ajetaan. Diakonissa-opettaja- tappaja ei koskaan katso taakse tai sivulle kun ajaa liikenteen sekaan. 100 kilometrin nopeusrajoitusalueella tämä tappajahidastelija työntyy liikenteen sekään 75 kilometrin tuntinopeudella. Rampilla takana ajava joutuu jarruttamaan äkkiä tai väistämään takaa tulevaa rekkaa tien sivuun. Autona näillä viattomasti hymyilevillä kylmähermoisilla tappajilla miehen ostama Opel Corsa 1.2, johon on taakse lastattu pino kankaita ja matonkuteita, jotka estävät näkyvyyden taakse.

Jotain on näiden diakonissojen miestenkin päässä pahasti vinossa, kun ostavat tällaisia mopoautoja vaimolle ja työntävät taipaleelle kertomatta, että auto on liian hidas kiihtymään maantieliikenteeseen ja sillä kuuluisi liikkua oikestaan keveyenliikenteen väylällä vasta alkuyöstä.

Sitten on nämä ylivarovaiset lääkäri-insinöörimiesautoilijat, joiden autoissa ABSit, ESPit, TDIit ja SIPSit, mutta teknisintä mitä he osaavat autossa käyttää on suuntavilkku. Eräskin mies osti turbomoottorilla varustetun auton. Kokonaiset kaksi kuukautta meni loistavasti, kunnes hän huomasi, ettei hänelle myydyssä autossa ollut sitä turboa. Kotteron runsaista varusteista huolimatta nämä miehet eivät uskalla ajaa nopeusrajoitusten mukaan. Ylivarovaisten mukaan mihinkään ei ole kiire. (Kyllä muuten on.) Ihan sama mitä nopeutta ajaa, niin ollaan samaan aikaan perillä kuitenkin.( Eikä muuten olla.) Moottoritiellä voi ajaa 90 km/h letkaa vetäen. Mikäs siinä. Ajakaa vain, mutta voisitteko siirtyä pois ohituskaistalta?