Kombinaattilihaa

Suomalaisen ruoan laatua ylistetään. Vai niin. Se laaturuoka ei vain valitettavasti näy meidän jääkaapissa. Muovipussissa ostetut Van Gogh- perunat ovat keittämisen jälkeen taikinaa - ne valuvat keitettynä haarukasta läpi. Miten Van Gogh on voitu tahrata tällaiseen rehuperunaan? Paperisäkkeihin piilotetuissa perunoissa on ruttoa. Irtoperunat on paistettu valon alla vihreiksi.

Jauheliha pitää ostaa kokolihana hallista ja valvoa vieressä jauhamista. Atrian jauhelihassa on kynnen kokoisia rustonpaloja (valitettava virhe kuulemma, sain 8 euron lahjakortin). Kaupasta ostettu jauheliha haisee joskus lopputuotteelle. Kananmunat eivät kestä keittämistä, vaan poksahtavat rikki. Leikkelelihan ensimmäiset siivut ovat harmaita kun kotona avaa paketin. Muut lihat on maalattu oranssilla tökötillä. Kuulemma suomalaiset haluavat hunajamarinoitua broileria. Ei ole minulta kysytty. Johtuisiko siitä, ettei muuta ole juuri tarjolla? Joihinkin lihoihin on jo lisätty valmiiksi suolaa. Näin saadaan säilyvyys pidemmäksi.

Kaupungissa eläinten pito on kielletty. Joskus haluaisi herkutella tuoreilla munilla ja lihalla, jonka alkuperästä voi olla varma, niin se ei helposti onnistu. Kaupungissa ei saa pitää eläimiä, ilmeisesti yleisen hygienian nimissä. Mietitäänpä kuitenkin hetki, mitä löytyi rehusta tänä keväänä, vaikka kaikki oli ihan kunnossa? Meidät on pakotettu ostamaan kuukauden verran kaupan välivarastossa levänneitä kananmunia ja oranssia kombinaattilihaa pikkuhoususuojaan käärittynä. Tätä kai on länsimainen demokratia.