Oma talous

Mediseiskassa, tuossa paramedisiinisessä pehmopornolehdessä, esitellään Suomessa tunnettuja ihmisiä ja heidän taloudellista tilannettaan. Jotta Armin lukijat ymmärtäisivät, millainen ihminen blogin takana on, niin on aika tehdä tiliä entisen kultapossukerhon jäsenen taloudesta ja sen hoidosta.

Jätän selvityksessä käsittelemättä terveystaloustieteelliset käsitteet, kuten vaihtoehtoiskustannus tai rajahyöty ihan lukijoitani ja varsinkin itseäni säästääkseni. Keskityn konkretiaan.

Työnantaja maksaa pienintä mahdollista palkkaa. Armikin noudattaa samaa periaatetta: Alin laillinen mahdollinen suoritustaso. Kauhean viisasta ei tuolla summalla viitsi esittää. Palkka muodostuu peruspalkasta ja päivystyskorvauksista. Tätä ei moni usko, mutta jos päivystää yön, niin seuraavan päivä, joka menee nuokkuessa ja äksyillessä, vähennetään peruspalkasta! Minusta perheelle pitäisi maksaa joku haittakorvaus väsyneestä ja kärttyisästä perheenäidistä.

Menolista onkin sitten huomattavasti pidempi, pitkä kuin nälkävuosi. Ruoka, velat, pikkuisten ja vaatteet, auton ylläpitokulut vievät tilin tyhjäksi. Armin Mies onneksi osallistuu kustannuksiin ja maksaa talonpidon. Eräästä Osuusliikkestä tulee joka kuukausi tieto, paljollako Armi-talous on ostanut. Hämmästys on joka kuukausi epäuskoisen suuri, mihin ihmeeseen olemme tässä kuussa törsänneet!

Varallisuutta ei juurikaan ole ja sekin vähä mitä on vähenee päivä päivältä. Omistan kaksi polkupyörää. Sain kohta 15 vuotta sitten Mieheltäni syntymäpäivälahksi maastopyörän. Se pyörii ja toimii vieläkin. Mutta leveät renkaat ja huono rullaavuus tekevät siitä aika raskaan polkea varsinkin talvisin. Viime syksynä ostin kapearenkaisen hybridipyörän. Rullaavuus on erinomainen, mutta se on jo pettänyt minut kaksi kertaa! Rakkauteen on tullut särö! Rengas räjähti kesken kotimatkan ajettuani lasikasan yli. Nastarenkaaseen tuli iso viiltohaava ja pienempi sisärenkaaseen. Ähisin ja puhisin renkaan vaihdon kanssa. Se vaati kaksi käyntiä urheiluvälinekaupassa, ja näin meidän kesken, miehet eivät osaa myydä oikean kokoisia renkaita. Toisessa kaupassa naismyyjä tiesi heti, miten etsiä oikea rengaskoko. Viikon päästä rengas oli taas tyhjä. Viksumpi vaihtaja olisi tajunnut, että venttiilitapin juuressa oleva kiristysrengas ei kuulu vanteen sisäpuolelle vaan ulkopuolelle. Kiristin oli ilmeisesti hangannut sisärenkaan puhki.

Auton varaan ei kannata varallisuutta laskea, sillä sen arvo alenee päivä päivältä. Uutena kun ostaa auton, joka nippelistä veloitettaan erikseen. Ja kun sitä yrittää kaupitella takaisin liikkeeseen, niin lisävarusteilla ei ole mitään väliä, täysin arvottomia. Kuitenkin Härski Hartikainen Oy:n käytettyjen autojen myynti-ilmoituksessa muistetaan mainita tuo täysin arvoton varustelista. Armin peltilaatikko on väriltään hopeanharmaa, syö hirveästi bensaa, mutta on mukava ajaa. Ruotsalaiset osaavat tehdä hyviä autoja, mutta jätän merkin mainitsematta, jotta Volvo-kuskit eivät suuttuisi ja hylkäisi blogiani.

Minkkiturkkia en omista (vielä). Ostin lähes kahdeksan vuotta sitten kotimaisen untuvatakin, joka on melkein uudenveroisessa kunnossa. Takki on tehty asbestikuidusta tai vastaavasta, sillä se ei mene käytössä tai pesussa miksikään. Tuosta materiaalin kestävyydestä päätellen hursti luultavasti aiheuttaa vähintään pleuraplakkeja käyttäjälleen. Ainoana miinuksena on se, että se pitää käyttää pesulassa pesussa.

En siis omista purjevenettä, golfosaketta enkä huvilaa Rivieralla. Tärkein omaisuus on pää, jonka suojaan haljenneella lähes 10 vuotta vanhalla polkupyöräkypärällä.

Syökää mämmiä!

Hyvä Terveys -lehden mukaan mämmiä voi käyttää vaikka lihapullataikinassa. Joten olkaa tarkkoina siellä työpaikkaruokaloissa Pääsiäisen jälkeen.

Marsilainen

Marsilainen kiipeää puuta pitkin.

Hieno Äitienpäivälahja.

Miehet yllättäkää vaimonne tällä lahjalla, sen perinteisen timanttisormuksen sijaan. Tällä kelpaa ajella äitienpäivälounaalle:

Hernepussinheittoa, puhelinbingoa ja muita lääkärileikkejä

Lääkärin ammatti on sitten veikeä. Työaikana väijymme omia erikoisalaraja-aitoja, niin ettei vain kukaan väärä potilas ole omalla puolella, pelaamme potilasbingoa ja heittelemme hernepussia. Armi-täti selittää miten tämä tapahtuu ja millaisin säännöin. Joillekin tämä pelin kulku sattaa olla tuttu, sillä pelistä on muunnelmia ympäri Suomea.

Hauska yli K18 seurapeli alkaa seuraavanlaisesti. Potilas hakeutuu terveyskeskukseen. Hänellä saatta olla virtsatieinfektio, vatsatauti tai muuten vain yleiskunnon laskua. Kotonaan potilas ei pärjää, mutta 12 vuotta kroonisesti aliresurssoituun terveyskeskukseen potilas ei enää mahdu. Pelipotpurin ensimmäisen strategisen siirron tekee terveyskeskuslääkäri kirjoittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon. Lähettämisen syynä on vatsakipu ja viimeisessä lauseessa lukee tärkein asia. "Terveyskeskuksen vuodeosasto on täynnä."

Sairas saapuu paikallisen ambulanssiyrittäjän kieseillä yliopistosairaalapajatsoon vatsakivun takia. Kirurgisella puolella alkaa todistusaineiston keruu ja hernepussin heittely. Kannattaa tarkistaa natrium, kalium, virtsakoe, CRP, alat afos, natiivivatsa ja vatsan UÄ. Mitään kirurgista osastohoitoa puoltavaa ei löydy. Seuraavaksi pelivuoro siirtyy sisätautilääkärille musiikin pauhatessa. EKG:ssa näkyy olevan pientä t-invertaatiota V1-, V2- jaV3-kytkennöissä. Kolme vuotta sitten sitä oli vain kahdessa ensiksi mainitussa. Tauti on siis levinnyt! Tilataan sydäninfarktientsyymit, FIDD ja ikuistetaan muutaman tunnin päästä uusi EKG. FIDD onkin lievästi koholla ja vasen sääri on 1 sentin paksumpi kuin oikea ja lievästi aristava. Kuitenkaan pohkeessa ei laskimotukkoa todeta.

Seuraavana aamuna sairaalahumppa loppuu ja hernepussi jää yleensä Armille. Mitään mullistavaa ja järkyttävää ei potilaasta löydy. Tarkkailu pitää saada äkkiä tyhjäksi. Nyt tämän viihdemuodon kliimaksi lähestyy. Pelin jännittävyyden k-kerroin on suurimmillaan, ja ollaan pisteessä, jossa k nopeasti ajan funktiona lähestyy nollaa; alkaa siis puhelinbingo.

Puhelinbingossa erikoissairaanhoidon lääkäri etsii hoitopaikkaa perusterveydenhuollon potilaalle. Tietenkään tätä hommaa ei voi tehdä sairaanhoitaja, vaan lääkäri, sillä kuulemma vastaanottava taho ei usko, että potilas tarvitsee vuodeosastohoitopaikan, jos lääkäriä kouluttamattomampi soittaa.

Teatraalisista kyvyistä on joskus hyötä. Ääntä kannattaa madaltaa vähintään puoli oktaavia ja nyyhkyttää puhelimessa, että osastonlääkäri uhkaa kuristaa minut, jollen saa pois näitä potilaita tarkkailusta.Yleensä terveyskeskuksesta vastaa osastosihteeri tai hoitaja, joka kelaa kuin kasetilta, että potilasta ennen on jo 14 jonossa. Jos potilas on ison kaupungin asukas, niin rimpautetaan ääni väristen noin kolmelle tai neljälle osastolle. Tulos on yleensä sama. Ja arvaatkaa masentaako, kun tässä bingossa voittaa niin harvoin, varsinkin jos pitää saada kaikki kuusi potilasta eri terveyskeskuksiin.

Peli loppuu niin, että terveyskeskuspotilas siirtyy sitten yliopistosairaalan osastolle odottamaan jatkohoitopaikkaa. Hän saa hoitojaksolla ripulin ja kotiutuu 11 päivän kuluttua. Potilas pärjää kotona kaksi päivää etelästä tulleen muuntunutta noro-virusta erittävän tyttären turvin. Sitten mahassa alkaa taas kiertää ja hän hakeutuu samaan terveyskeskukseen...

Kuulostaako hullulta? Niin minustakin! Kaikki tämä potilaan mankelointi vain sen takia, ettei vuodeosastolla ollut paikkaa. Minusta tämä on yhteiskunnalle kallista ja lääkärien hermoja raastavaa seurapeliviihdettä.

Kyllä Armittaa!

Miten tässä nyt näin kävi? Armi-täti ei päässyt pylvästaloon. Aamulla on pakko palata takaisin tylsään työhön ja työntää stetoskoopit korville. Vastassa ei olekaan nyyhkivä työnantaja kukkapuskan kera, vaan nälkävuoden pituinen jono päivystykseen tulleita potilaita.

Minullahan on oma blogi ja bloggasin todennäköisesti tiheämmin kuin keskiverto ehdokas. Rohkeat ja näyttävät uimapukukuvatkin julkaistiin. Tunnelma vaalitilaisuuksissa oli lämmin ja mukava. Lähimmät juoksivat iltaisin kaupunginosia läpi ja tiputtelivat monisteita postilaatikoihin. Armi puhalsi 2100 ilmapalloa omilla keuhkoilla, niin että päähän koskee vieläkin. Toreilla juotiin kahvia ja syötiin munkkeja. Paino nousi. Mutta hernekeittoa en syö enää ikinä. Pörräsimme auton kyljet Armi-mainoksilla teipattuina ympäri maakuntaa. Autoa makuutettiin markettien pääovien edessä parhaimpina kauppapäivinä invalidipaikoilla. Armi seisoi pienten lähiöiden kauppojen edessä kori kädessä karkkeja jaellen arki-illat. Parhaani yritin.

Piti viikkotolkulla kuunnella eläkeläisten, työttömien, kotiäitien ja yrittäjien vikinää siitä, kun rahat ei riitä ja mikään ei toimi. Työssäolijat taas valittivat, että verojen jälkeen ei jää paljoa käteen. Terveyskeskukseen on pitkät jonot, lääkäriin kun pääsee, niin katsotaan yksi asia kerrallaan ja laitetaan taas jonon hännille. Lääkärit tienaavatkin liikaa.

Jonkun tuppukylän ainoa kauppa lopetti. Contact center, jolle köyhä kunta rakensi uudet tilat ja joka lupasi työllistää 150 henkeä, hakeutui viime viikolla yritysaneeraukseen. Eräälle paikkakunnalle suunniteltiin isoa koenavettaa, mutta asukkaat estivät sen valituksellaan hajuhaitoista. Yhden maanomistajan naapuri kuulemma esti työllistävän lomakylän rakentamisen.

Lupasin poistaa lääkäripulan, antaa tukea uusille yrityksille, laskea tuloveroa, parantaa kulkuyhteyksiä tukiaisilla sekä pidentää moottoritietä. Kansaneläkkeet, lapsilisät, asumistuet olisivat nousseet. Susikantakin oli pienentynyt.

Rahoitus? Poliitinen sanoma? Älkää kysykö liian vaikeita!

Kuukauden siisteyslaitos

Pikku-Armit ovat tulleet siihen ikään, että heille on opetettava kansalaistaitoja. Uimisen osaaminen on tärkeää. Talvella räpiköintiä opetellaan altaissa ja kesällä järvissä. Kaikilla uimalaitoksilla ei ole ihan sama käsitys turvallisuudesta ja hygieniasta kuin Armilla.

Joidenkin porskuttelulaitosten pukuhuoneessa on turkkilainen basaaritunnelma. Tosin mainoksissa vaietaan tästä elämyksestä. Miehet, naiset, lapset, tulijat ja menijät ovat samassa tilassa. Lattialta löytyy vettä, kuraa, kumilenkkejä, hiustuppoja ja sukkanöyhtää.

Usein uimavarusteet vaihdetaan kosteuden turvottaman lastulevyoven takana. Ja teoriassa otetaan taas pois kun mennään suihkuun. Tämä sääntö ei näytä koskevan ainakaan kaikkia naisteinejä. Lasten kanssa tuollaisessa vaatebasaarissa asiointi on vaikeaa. Armi-pesueen sulloutuessa vaihtokoppiin pitää muut tavarat ensin ähkiä lukolliseen kaappiin. Olen pyydystänyt puolipukeissa ja hyvin alkukantaisen näköisenä kopin oven alta karannutta pikku-Armia.

Yhtä asiaa en ymmärrä näissä uimalaitoksissa: Se on alkoholijuomien myynti. Jos ihminen ei jaksa räpiköidä kahta tuntia ilman sidukkaa tai bissee, niin kannattaisikohan miettiä, että lähteekö ollenkaan? Vihaksi pistää, kun katsoo vanhempia istumassa ja lipittämässä kaljaa lastenaltaan reunalla. Milesthäni äiskhälä tai iskhllä on parepi olla shilmät shejässä ku lashi kädhesssä.

Armi on valinnut kuukauden siisteyslaitoksen Se on Varkauden Kuntoranta. Kylpylä on juuri remontoitu. Tilat ovat yhtä puhtaat kuin avaruusaluksessa. Ei pölypalloja, ei hiustuppoja, ei kuraa eikä mölymusiikkia. Naiset ja miehet asioivat omissa pukutiloissaan. Armin ei tarvitse hysteerisenä pelätä lasten liukastumista, sillä laattalattia pesuhuoneessa on karhea. Naisille ja miehille ovat omat höyrysaunat, niin minun ei tarvitse ajatella mahdollisesti istuvani mursun näköisen entisen naapurin niljakkeen vieressä.

Uimavalvojina ei ole lyhyeen paitaan verhoutuneita teinejä, joiden mielestä cooleinta maailmassa on napakoru, vaan asiallisesti pukeutuneita nuoria naisia ja miehiä. Lastenallas on pieni, joten siitä miinus. Syvempää uimaopetteluallasta ei varsinaisesti Kuntorannassa ole. Ennen pukuhuoneita on mukavasti valaistu ja sisustettu oleskelutila, jonka sohva ei näytä siltä, että se olisi ostettu kuolinpesän huutokaupasta. Porskuttelulipun hintakin on kohdallaan, vain 8 euroa aikuiselta ja 6 euroa yli 7-vuotiaalta pallerolta. Kuntoranta saa 4½ Armi-tähteä viidestä!

Viikon poliittinen arvoitus

K: Mistä erottaa poliitikon puolison kaupassa?

V:Hän haluaa maksaa pöydän alla.

Ehkä vähempikin olisi riittänyt?

Yhdeksäs liikennemerkki on 30 metriä kameran takana. Se on varoitusmerkki hiihtäjästä. Mutta mistä kuva on? Ensimmäisenä oikein arvanneelle tarjoan munkkikahvit anonyymisti :). Valitettavasti tässäkin arvoituksessa suositaan savolaisia.

Mega-brežnev on toiminut- hyvästi suomalainen terveydenhuolto

Armi-täti kirjoitti muutama viikko sitten brežneviläisyydestä julkisessa terveydenhuollossa. Silloin oli kyse vaivaisesta sanelukoneesta. Tämän viikon lopulla tuli tieto, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu asetusmuutosta, jonka perusteella vasta 5. vuosikurssin lääkäriopiskelija saisi toimia lääkärin sijaisena. Ei siinä mitään, mutta kun asetus astuu voimaan läpi mennessään jo tämän vuoden toukokuussa. Terveyskeskukset ja sairaalat ovat hätää kärsimässä jo nyt, mutta tämä on kuolinisku terveydenhuollolle. Kesätyöt ja sijaisuudet on jo sovittu. Lääkäreitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Taitaa aika monelta virkalääkäriltä jäädä lomat pitämättä.

Epäilen, että moni virkalääkäri heittää tämän tempauksen jälkeen stetarit kaulaltaan ja keksii jotain muuta tekemistä. Lisäksi asetus estää sen, ettei lääketieteen opiskelija enää saisi toimia vuokrafirman kautta lääkärinä. Monen terveyskeskuksen päivystys pyörii vuokrafirman kautta. Jos virkalääkäri päivystäisi, niin se olisi virkatyöstä pois, sillä päivystyksestä kertyy aktiivivapaata. Tämä kaikki tarkoittaa, että pitäisi olla lisää virkalääkäreitä. Ja nyt ollaan aikeissa asettaa tiukka valvontavelvollisuus vastaavalle lääkärille. Se tietää taas lisää yötyötä.

Mistä tässä nyt sitten on oikein kysymys? Nuorten lääkäreiden virheet eivät mitenkään pompahda mistään tilastoista. Jos potilasturvallisuudesta oltaisiin nyt aidosti huolissaan, niin tämä laki olisi tehty jo aika päiviä sitten. 10 vuotta sitten se nuorin ja kokemattomin laitettiin päivystämään, eikä STM:n paksukulmakarvabrežnev ollut ollenkaan huolissaan. Kun muutama vuosi sitten suomalaiseen terveydenhuoltoon tuli lääkärityövoimaa välittäviä yrityksiä, niin alkoi kiljunta potilasturvallisuudesta ja potilas-lääkärisuhteen puutteesta. Tarkoituksena on kyykyttää vuokrafirmoja. Erään firman omistajana on muun muassa Kuntien eläkevakuutus. Ehkä tämä asetus on yhden STM:n brežnevin ideologinen mielenmaisema, mutta seurauksista ei tuo byrokraatti välitä piirunkaan vertaa eikä kanna vastuuta.

En vastusta sitä, että vasta viidennen vuosikurssin kandi saisi tehdä lääkärin työtä, mutta muutaman viikon siirtymäaika on aivan liian lyhyt. Julkinen terveydenhuolto pyörii opiskelijoiden varassa. Kukaan ei voi varautua noin lyhyellä siirtymäajalla sijaisten puutteeseen. Toteutuessaan asetus ja yhden virkamiehen kaunainen missio romuttavat suomalaisen terveydenhuollon muutamassa viikossa.

Latukävelyn ystäville

Latukävely on uusi harrastus, joka onnistuu lähes jokaiselta kävelykykyiseltä. Kotipaikkakunnallani se on saanut melkoisen suosion. Valitaan latu ja kävellään sen päällä. Parhaiten kävely onnistuu vastahöylätyllä ladulla, jonka kunnossapidon veronmaksajat kustantavat. Nautinto on vielä suurempi, mikäli vieressä 10 metrin päässä ladusta kulkee keveynliikenteenväylä. Liikuntaa voidaan myös tehostaa kuljettamalla koiria latureiteillä vapaana ja jättämällä turrikoiden jätökset ladulle. Sykettä nostavat myös perässä vedettävät pulkat, kelkat sekä edessä työnnettävät lastenrattaat.

Latukävelyn ystäville (tulevaisuuden olympialajille) ollaan perustamassa harrastajayhdistystä, jonka tarkoituksena on taata harrastusmahdollisuudet myös kesähelteillä. Kaikki järjestötoiminasta kiinnostuneet pirtsakat latukävelyn ystävät voivat ottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä.

Armi S. Kuronen

Armi-täti aikoo kirjoittaa m€hukkaan paljastuskirjan. Rahat tietenkin aion pitää itselläni ja tuhlata äveriääseen elämään. Kieltäydyn päivystämästä ja pidän muutaman vuoden vapaata. Lokakuusta huhtikuuhun asuisin Tunturi-Lapissa hiihdellen, kesät nyt menevät vaikka etelässä rullaluistellen ja ongella istuen. Tässä on €räitä otoksia tul€vasta t€oks€sta:

70-luvulla perheeni asui joen rannalla kerrostalossa ollessani kouluikäinen. Isä teki joen jäälle luistinradan. Jälkeenpäin ajatellen se oli aika typerää. Joen virtaus oli todella kova varsinkin tulva-aikaan. Meitä nuorempi naapurin poika sai houkuteltua veljeni ja minut pois luistinradalta ja kävelemään joen jäätä pitkin. Tuo poika tippui jään läpi, mutta onneksi pääsi omin avuin ylös. Viisaina lapsina varoimme tietenkin kertomasta tästä kenellekään aikuiselle. Olimme kauhuissamme, jos vanhempani saisivat tietää. Enemmän kauhuissani olen nyt, sillä tuossa oli merkit pahemmastakin.

5. tai 6. luokalla huijasin matematiikan kokeessa. Varsinaisesta lunttauksesta ei voida puhua. Minulla oli hyvä ystävä, joka oli aivan onneton matematiikassa. Hänen veljensä oli taas meitä kaksi vuotta vanhempi. Laiska opettaja käytti matematiikan kokeina jotain opetushallituksen tai vastaavan puljun lomakkeita. Tietenkin tuon kaverin veli oli tehnyt kokeen kaksi vuotta aikaisemmin. Se löytyi heidän kotoaan. Laskimme laskut edellisenä iltana. Koe huipentui viimeiseen tehtävään: Piti laskea kapitalistin uima-altaan vesitilavuus. Opettaja ihmetteli, miten ystäväni sai arvosanaksi 8 tai vastaavan. Minä en mitenkään loistanut tuossa kokeessa, mikä kertoo jotain oppimiskyvystäni.

Finninaamoja kiinnostaa alkoholi. Niin kiinnosti minuakin 15-vuotiaana. Kiljun tekeminen oli vaikeaa, varsinkin jos unohti kesken prosessin, että oli tekemässä kiljua. Unohtunut pullo pamahti mummolta lahjaksi saamaani kirstuun runsaan viikon kuluttua alullepanosta.

Olisi ollut meille ihan oikein, jos olisimme jääneet juopottelusta kiinni. Onneksi se ei ollut viikottaista eikä kuukausittaistakaan. Tuli niin kamala olo. Kukaan ei nauttinut tuohon aikaan viinejä. Olutta, lonkeroa tai väkeviä hankittiin.

Fiat Zastava on kevyt auto. Kuusi henkilöä kykeni nostamaan sen kahden puun väliin. Mutta vielä kevyempi on Morris Marina, jonka onnistuin ajamaan puuta päin 20 kilometrin tuntinopeudessa sohjoisella tiellä. Yläasteikäiset pojat ilkkuivat autoani koulun pihalla"Morris Marina, ikuinen narina." Nykyään ymmärrän syvän halveksunnan autoani kohtaan. Marinoita tuotiin Suomeen vain sen takia, etteivät ne kelvanneet muille. Tämän järkyttävän tiedon luin vasta viime talvena keittiön pöydällä lojuvasta Tekniikan Maailmasta. Kuvittelin, että se on englantilainen hienostoauto. Jotain purtilon laadusta kertoo sekin, että Helsingin satamassa oli sadoittain Marinoita ruostumassa. Osa autoista oli varustettu kahdella vasemmalla takaovella. Jostain syystä Morris Marina kuulostaa nätiltä nimeltä, vaikka auton laatu olikin surkea.

Vasta 20 vuotta myöhemmin hankin ensimmäisen oman uuden auton. Kolmen viikon käytön jälkeen takapuskuri oli lommolla ja ruvella. Prisman pihassa koiraparkki ryömi takaa oikealta salakavalasti auton taakse. Kauppalaskun loppusumma oli 300 euroa.

Rasvaisimmat jutut paljastan kirjassani: Kuten sen, miksi mikroaaltouuniin ei kannata itse vaihtaa lamppua, tai miksi keittiön tiskialtaan viemäriputkista kannattaa ottaa kuva ennen putkisyherön purkamista. Kohukirja etsii myös vastausta siihen, miksi 5-vuotias veli löi samanikäistä siskoaan laholla ja naulaisella laudalla päähän. Ostakaa!

Kuukauden Norottaja on valittu!

Ja se on Armiiiiii! Iso Hali!

Omenahotellit ja kylpylät on kierretty. Äitimuori täytti 60 vuotta. Pikku-Armit kävivät hillumassa pomppulinnassa ja räpiköimässä altaassa. Armi ja muorit pelasivat pingistä ja lautajalkapalloa.

Vanhempi poika alkoi oireilla eilen. Omenahotellissa minulla alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä sahaava kuume, ja komea yskä kuuluu naapuriinkin.

Istuimme eilen juhlapäivällisellä ravintolassa. Viereinen pöytä oli varattu kyltistä päätellen sotainkkareille. Ehdotin seurueelle tekeväni pöytäämme kyltin "Etelä-Pohjanmaan keuhkotautiset ry", muttei asia saanut muilta kannatusta.

Nyt kotona tauti laajentuu: Hirveä pahoinvointi. Kaikki menee ihan hyvin, jos pysyy paikallaan, mutta jos liikkuu (varsinkin jos ohjaamo liikkuu), niin huono olo tulee. En tiedä onko tämä joku tappaja-Noro-2. Ongelmana on, että miten selviän sänkyyn tästä tuolista. Ämpäri narulla kaulaan?

Pomo varmaan ilahtuu, kun lähetän hänelle sähköpostia ja kerron, etten tule huomenna töihin. Ja minun piti olla jonkinlainen paikkaaja osastolla. Toivottavasti esihenkilö lukee postinsa öisinkin.

Viikon kysymys

Pestäänkö Matin uuniperunat porealtaassa?

Viikon Armi-uutiset

Noro kaikille!
Armin osastolla riehuu ripuliepidemia yhtä hurjana kuin kuukausi aikaisemminkin. Tosin ei kai voi epidemiasta enää puhua, sillä tämä kauhea tauti taitaa olla olotila. Epidemiahan loppuu joskus. Välillä vaikutti siltä, että kulkutaudista päästään, mutta aina joku tartuttaa jonkun ja tuo uusi joku jää tartuttamaan uusia potilaita. Lähes koko henkilökunta on sairastanut tämän vessahyppyyttäjän.

Historiallinen hetki Armin elämässä: Sain ensimmäisen e-laskun, joka tuli Luottokunnalta. Koko e-lasku oli huijausta. Luottokunta laittaa pienimmän mahdollisimman vähennyserän (60 euroa) laskun summaksi ja sitä laskun kokonaisummaa ei pysty kirveelläkään muuttamaan. Velkaa olen luottokunnalle 68 euroa. Jäisin velkaa 8 euroa, josta seuraavassa kuussa menee pelkästään luotonhallintakuluihin 3 euroa. Yritän löytää ratkaisua laskun maksamiseen. Ehkä minun pitää kaivaa vanhat tiedot laskupohjasta, hylätä tuo neitseellinen e-lasku ja palata entiseen paperilaskuun.

Varasin ja maksoin huoneen mielenkiintoiseen hotelliin. Hotellissa ei ole henkilökuntaa, vaan kaikki asiointi ja maksaminen tapahtuu netin kautta. Sähköpostissa tuli huoneen numero ja koodinumero, joka näppäillään ovilukkoon. Huoneessa saa yöpyä korkeintaan neljä henkilöä. Turvallisuuskin on taattu. Kuulemma muutamassa minuutissa paikalle tulee vartija, jos sellaista tarvitaan. Vartijan voi hälyttää television kautta. Mikäli yhtään kaukosäätimiä tunnen, niin luulen, että olen jo vainaa siinä vaiheessa, ennenkuin olen saanut television päälle. Viikonloppuisin ja juhlapyhisin paikalla on joku gorilla. Kuulostaa tosi lupaavalta. Kannattaisikohan ottaa oma sorkkarauta mukaan?

Kunnallinen kapea palkkanauha jäi tänään saamatta ja mikä pahinta, niin rahat myös. Omaa syytäni. Hokasin tehdä päivystysilmoitukseni vasta kaksi päivää sitten. Milläs me nyt elämme?

Soitin verotoimistoon, sillä verottaja oli siunannut minua usean sadan euron ennakkoverolla joka toinen kuukausi. Olin varautunut siihen, että verottajasta ei pääse eroon, ei ainakaan lääkäri. Puhelu yhdistyi Pohojanmaalle (terveisiä sinne) ja ystävällinen pohojalaasta murretta puhuva nainen perui veroni ja kehotti tekemään elinkeinotoiminnan lopetusilmoituksen. Sain nimittäin tarpeekseni yksityisvastaanoton pidosta. Enkä edes vaikuta enää paikkakunnalla. Suurin osa potilaista maksoi laskunsa, mutta pieni osa ei ja se otti päähän. Eräskin nainen vakuutteli maksukykyään tyhjällä ja täyttämättömällä työttömyyskorvaushakemuskaavakkeella. Siitä tyhjästä lapusta on vielä pitkä matka verottajan tilille. Tosin suurimmat häviäjät taisivat olla potilaat, sillä terveyskeskuslääkäreistä on paikkakunnalla pulaa.

Elämä on juontokeikkaa ja erilaisten ihmisten tapaamista

Armi-täti seurasi eilen sivusilmällä missikisoja. Osallistujat näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta. Mistähän sekin johtuu?Mitään uutta eikä mullistavaa kisojen rakenteessa ei ole tapahtunut. Missit matkustavat ympäri Suomenniemeä pikkubussilla bikineissä mukanaan joukko hännystelijöitä. Porukka on kuulemma hyvähenkistä (lue selkäänpuukotusta ja kampitusta). Skandaalit seuraavat toistaan: joku on raapinut joskus jotain selästä eikä yhdellä missillä ollut Suomen passia!

Tuomaristo on aina yhtä hauskaa katseltavaa. Osa nuorisokisan tönkkösuolatusta tuomaristosta on roudattu jostain kultaisen iän kerhosta, sitten on yksi pakollinen entinen missi ja yksi boheemi toimittaja. Ja kaikki toteavat yhdestä suusta "Kilpailu on harvinaisen tasokas. Tytöt ovat tasaväkisiä". Kuultiinpa takuulause "sisäinen kauneus on tärkeintä", ettei vain kukaan pääsisi syyttämään bisnestä pinnallisuudesta.

Juontajapari on yhtä tekopirteää hymyä. Kun juontaja on 23. kerran sanonut "moi" samassa lähetyksessä, niin itse kukin voi todeta, että kriisissä ollaan. Harrastuksista kysellään, ja jos noiden missien haastatteluista jotain voi päätellä, niin elämän huipennus olisi juontokeikka maakunnallisessa maatalous- tai koiranäyttelyssä ja erilaisten ihmisten tapaaminen.

Armi-täti on aina ihmetellyt, miksei koskaan näissä kilpailuissa testata tosielämän taitoja, kuten esimerkiksi: Näin tyynnytän korvakipuisen lapsen. Näin selviän perheriidasta. Näin teen jauhelihakastiketta 15 minuutissa kahdelle nälkäiselle pojalle. Näin kiinnitän kiljuvan lapsen turvaistuimeen itse hermostumatta.

Pohjimmiltaan kai misseydessä on kysymys narsistisesta tarpeesta tulla kuulluksi, rakastetuksi ja ihailluksi. Vähän samaa kai se on bloggaamisessakin?

Viikon poliittiset puolilahot puujalkavitsit

Kysymys: Mistä tietää, että poliitikko on rakastunut?
Vastaus: Tuhannesta tekstiviestistä.

Kysymys: Mikä on tulipunainen ja ryntäilee edestakaisin?
Vastaus: Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Paavo Arhinmäki mielenosoituksessa.

Brežneviläisyys julkisessa hallinnossa

Leonid Brežnev oli Neuvostoliiton johtaja 60-80-luvuilla. Hänen aikanaan Neuvostoliiton talous taantui, hallinto paisui ja maatalous oli tehotonta. Mihinkään modernisaatioon tai nopeisiin ratkaisuihin Neuvostoliitto ei kyennyt. Minulle Brežnevistä on jäänyt mieleen hänen tuuhakat kulmakarvansa.

Tarkkailusta on mennyt kaksi sanelukonetta rikki. Yksi kannettava löytyi. Teoriassa tuosta työvälineestä taistelee 5-6 lääkäriä samaan aikaan. Tänään nappasin sen psykiatrilta (itse asiassa ei minulla ole mitään psykiatreja vastaan, he ovat suhteellisen rauhallisia setiä ja tätejä). Tosin olin ensin juossut katsomaan ensiapualueelta, josko sieltä löytyisi paristokäyttöistä sanelinta. Työtoveri suositteli ottamaan rauhallisesti, koska en kestäisi työskentelyä tällä raivoasenteella kolmea vuotta. Minä en ole varma, että kestänkö enää viikkoakaan.

Tarkkailu on potilaslogistiikan jakokeskus. Päätökset pitää tehdä nopeasti, mihin suuntaan potilas lähtee. Jääkö sairaalaan, kotiin vai terveyskeskukseen. Taistelu jatkohoitopaikaista on kovaa. "Voi voi, juuri meni viimeinen naispaikka" puhelimessa todetaan. Ei silti, ei minulla ole koskaan onnea arpajaisissakaan eikä tässä potilaspaikkapuhelinbingossa. Jotenkin tässä sählingissä kolmen tunnin yöunien jälkeen ei enää jaksaisi odottaa vuoroaan sanelukoneen käyttöoikeuteen.

Sanelukone on hankintahinnaltaan noin 20-30 euroa. Niitä on kuulemma tilattu materiaalikeskukselta ja niitä on "tulossa". Armin kotikaupunki on pullollaan toimistotarvikeliikkeitä, joissa nuo sanelukoneet ovat hyllytavaraa. Mutta tilaus pitää kierrättää materiaalikeksuksen kautta. Missään tapauksessa ei käy, että politbyroon työntekijä kävisi ostamassa toimistotarvikeliikkeestä seuraavana päivänä muutaman sanelukoneen. Ne pitää tilata. Ilmeisesti joku karvahattukomissaari kuvittelee, että yhteiskunta säästää tällä tavalla hirveitä summia. Lääkäreiden juokseminen, perustyövälineiden etsintä ja sanelukonejonotus kun on ilmaista. Tätä on brežneviläisyys. Tehdään asiat mahdollisimman vaikeiksi ja hankaliksi ilman lainsäädännöllistä perustaa, välittämättä yhtään mitään seuraamuksista.

Armi-täti tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän kestääkseen tätä suuren sairaalan jäykkää kulmakarvabyrokratiaa. Toinen vaihtoehto on KELAn järjestämä uudelleenkoulutusleiri , jossa yksilö sopeutetaan brežneviläisyyteen. Kuka tekee minulle B-lausunnon?

Armi-täti arkkupakastimessa

Eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin kunniallinen ja valveutunut perheenäiti on perimmäisten kysymysten äärellä. Ulkona pakastaa ja mittari jököttää -20 C:ssa. Sulattaako pakastin ja jos niin kumpi, arkkupakastin vai kaappipakastin?

Kaappipakastin on pienempi ja arkkupakastin on isompi. Molemmissa ovat tavarat huiskin haiskin. Arkussa jäädykkeet ovat päällekkäin, ja kaappiin ne on sullottu peräkkäin eri hyllyille. Jokaisen siivouksen ja sulatukseen jälkeen meidän perheen aikuiset vannovat ja lupaavat pitää arkut ja kaapit järjestyksessä. Lihat sullotaan keskimmäiselle hyllylle, alimmaiselle hyllylle laitetaan keittojuurekset ja muut rehut. Arkkupakastimen vasempaan etunurkassa pitäisi olla ISO-ARMI-SF-2005-standardin mukaan ylivuotiset mansikat, mutta miten niitä voi sitten löytyä myös oikeasta takanurkasta?

Pakastimen tyhjennys on vähän samanlaista hommaa kuin valokuvien katselu. Se herättää muistoja. Paitsi että se itkettää vähemmän ja paleltaa enemmän. Vuonna 2003 oli ilmeisesti hyvä mustikkakesä, koska pakastimesta löytyi 2 desin rasia isäni keräämiä mustikoita. Miehen yli 90-vuotias Mummo ei ole jaksanut enää vuosiin tehdä mustikkapiirakkaa, mutta tuollainenkin levy löytyi pakastimen pohjalta. Sama kultainen mummo kävi tervehtimässä minua kymmenisen vuotta sitten keskussairaalan päivystyksessä. Hän toi mukanaan pussillisen omenoita ja toisessa kassissa oli voileipiä ja samalla päivitteli miten jaksan tehdä noin pitkän putken töitä.

Viime talvena olin tehnyt litistyneitä porkkanasämpylöitä. Niitä löytyi pussillinen. Kaksi talvea sitten intouduin leipomaan vuokaleipiä. Yksi pussillinen oli jäänyt pakkaseen. Miehelle ei maistu karjalanpaisti, ei ainakaan vuodelta 2005. Osa pois heitetyistä oli sellaista tavaraa, joiden kohdalla piti miettiä, mitä ihmettä tämä on ollut. Oliko paketissa ruistaikinaa? Edes KRP:n laboratorion tutkimukset tuskin kykenevät selvittämään asiaa. Eniten harmitti heittää pois kalakukko. Siipiä sille ei ollut kasvanut kaikkien näiden kahden pakastimessa vietetyn vankeusvuoden aikana.

Roskikselta säästyneet elintarvikkeet on helppo nostaa ulos kovalla pakkasella sulatuksen ajaksi. Sulatusta nopeuttaa ja helpottaa, jos muistaa jättää kannen auki ja katkaista virrat tyhjästä pakastimesta. Tämän asian huomasin tällä viikolla.

Nyt arkkupakastinta kelpaa esitellä vieraille. Jokainen perusmartta olisi siitä haltioissaan. Vanhat mansikat ovat vasemmassa etunurkassa suorassa rivissä, keskemmällä ovat tuoreemmat marjat ja sekalaiset tavarat. Oikealla ovat ylihintaiset kotijäätelön jäätelöpussit. Yläkorissa heti kannen alla ovat pakastekalat ja -vihannekset. Olen ylpeä arkkupakastimestani. Mutta älkää kurkatko vielä Armin vaatekaappiin.

Törkeä vahingonteko kotitontuilta!

Tänään töistä lähtiessä minut työnnettiin ja houkuteltiin ihan väärään bussiin. Piti mennä bussiin numero 21, meninkin numeroon 48. Miten tämä on mahdollista? Kun bussi tuli, olin näkevinäni numeron 21. Eräässä risteyksessä ihmettelin, miten tämä tänne voi kääntyä, ihan eri kylälle kuin missä asun. En voinut ruveta mesomaan, että apua äkkijarrutus ja ovet auki, olen väärässä bussissa. Esitin asiani hiljaa kuskille, joka kieltäytyi avaamassa liikennevaloissa ovea. Jäin kaupunginosassa pois heti kun mahdollista ja luikin kadun toiselle puolelle. Kuski ei tietenkään voinut mainita, että se on juuri se sama bussi, joka vie minut pois sieltä, kunhan käy kiertämässä lenkin.

48 ei muistuta ollenkaan numeroa 21, erotuskin on 27 numeroa. Tässä ei jää nyt kuin yksi mahdollisuus: Minut järjestettiin väärään bussiin ruuhkahässäkässä sairaalan edessä. Taas yksi vakuuttava todiste kotitonttuteoriani puolesta.