Kuukauden siisteyslaitos

Pikku-Armit ovat tulleet siihen ikään, että heille on opetettava kansalaistaitoja. Uimisen osaaminen on tärkeää. Talvella räpiköintiä opetellaan altaissa ja kesällä järvissä. Kaikilla uimalaitoksilla ei ole ihan sama käsitys turvallisuudesta ja hygieniasta kuin Armilla.

Joidenkin porskuttelulaitosten pukuhuoneessa on turkkilainen basaaritunnelma. Tosin mainoksissa vaietaan tästä elämyksestä. Miehet, naiset, lapset, tulijat ja menijät ovat samassa tilassa. Lattialta löytyy vettä, kuraa, kumilenkkejä, hiustuppoja ja sukkanöyhtää.

Usein uimavarusteet vaihdetaan kosteuden turvottaman lastulevyoven takana. Ja teoriassa otetaan taas pois kun mennään suihkuun. Tämä sääntö ei näytä koskevan ainakaan kaikkia naisteinejä. Lasten kanssa tuollaisessa vaatebasaarissa asiointi on vaikeaa. Armi-pesueen sulloutuessa vaihtokoppiin pitää muut tavarat ensin ähkiä lukolliseen kaappiin. Olen pyydystänyt puolipukeissa ja hyvin alkukantaisen näköisenä kopin oven alta karannutta pikku-Armia.

Yhtä asiaa en ymmärrä näissä uimalaitoksissa: Se on alkoholijuomien myynti. Jos ihminen ei jaksa räpiköidä kahta tuntia ilman sidukkaa tai bissee, niin kannattaisikohan miettiä, että lähteekö ollenkaan? Vihaksi pistää, kun katsoo vanhempia istumassa ja lipittämässä kaljaa lastenaltaan reunalla. Milesthäni äiskhälä tai iskhllä on parepi olla shilmät shejässä ku lashi kädhesssä.

Armi on valinnut kuukauden siisteyslaitoksen Se on Varkauden Kuntoranta. Kylpylä on juuri remontoitu. Tilat ovat yhtä puhtaat kuin avaruusaluksessa. Ei pölypalloja, ei hiustuppoja, ei kuraa eikä mölymusiikkia. Naiset ja miehet asioivat omissa pukutiloissaan. Armin ei tarvitse hysteerisenä pelätä lasten liukastumista, sillä laattalattia pesuhuoneessa on karhea. Naisille ja miehille ovat omat höyrysaunat, niin minun ei tarvitse ajatella mahdollisesti istuvani mursun näköisen entisen naapurin niljakkeen vieressä.

Uimavalvojina ei ole lyhyeen paitaan verhoutuneita teinejä, joiden mielestä cooleinta maailmassa on napakoru, vaan asiallisesti pukeutuneita nuoria naisia ja miehiä. Lastenallas on pieni, joten siitä miinus. Syvempää uimaopetteluallasta ei varsinaisesti Kuntorannassa ole. Ennen pukuhuoneita on mukavasti valaistu ja sisustettu oleskelutila, jonka sohva ei näytä siltä, että se olisi ostettu kuolinpesän huutokaupasta. Porskuttelulipun hintakin on kohdallaan, vain 8 euroa aikuiselta ja 6 euroa yli 7-vuotiaalta pallerolta. Kuntoranta saa 4½ Armi-tähteä viidestä!

Viikon poliittinen arvoitus

K: Mistä erottaa poliitikon puolison kaupassa?

V:Hän haluaa maksaa pöydän alla.

Ehkä vähempikin olisi riittänyt?

Yhdeksäs liikennemerkki on 30 metriä kameran takana. Se on varoitusmerkki hiihtäjästä. Mutta mistä kuva on? Ensimmäisenä oikein arvanneelle tarjoan munkkikahvit anonyymisti :). Valitettavasti tässäkin arvoituksessa suositaan savolaisia.

Mega-brežnev on toiminut- hyvästi suomalainen terveydenhuolto

Armi-täti kirjoitti muutama viikko sitten brežneviläisyydestä julkisessa terveydenhuollossa. Silloin oli kyse vaivaisesta sanelukoneesta. Tämän viikon lopulla tuli tieto, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu asetusmuutosta, jonka perusteella vasta 5. vuosikurssin lääkäriopiskelija saisi toimia lääkärin sijaisena. Ei siinä mitään, mutta kun asetus astuu voimaan läpi mennessään jo tämän vuoden toukokuussa. Terveyskeskukset ja sairaalat ovat hätää kärsimässä jo nyt, mutta tämä on kuolinisku terveydenhuollolle. Kesätyöt ja sijaisuudet on jo sovittu. Lääkäreitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Taitaa aika monelta virkalääkäriltä jäädä lomat pitämättä.

Epäilen, että moni virkalääkäri heittää tämän tempauksen jälkeen stetarit kaulaltaan ja keksii jotain muuta tekemistä. Lisäksi asetus estää sen, ettei lääketieteen opiskelija enää saisi toimia vuokrafirman kautta lääkärinä. Monen terveyskeskuksen päivystys pyörii vuokrafirman kautta. Jos virkalääkäri päivystäisi, niin se olisi virkatyöstä pois, sillä päivystyksestä kertyy aktiivivapaata. Tämä kaikki tarkoittaa, että pitäisi olla lisää virkalääkäreitä. Ja nyt ollaan aikeissa asettaa tiukka valvontavelvollisuus vastaavalle lääkärille. Se tietää taas lisää yötyötä.

Mistä tässä nyt sitten on oikein kysymys? Nuorten lääkäreiden virheet eivät mitenkään pompahda mistään tilastoista. Jos potilasturvallisuudesta oltaisiin nyt aidosti huolissaan, niin tämä laki olisi tehty jo aika päiviä sitten. 10 vuotta sitten se nuorin ja kokemattomin laitettiin päivystämään, eikä STM:n paksukulmakarvabrežnev ollut ollenkaan huolissaan. Kun muutama vuosi sitten suomalaiseen terveydenhuoltoon tuli lääkärityövoimaa välittäviä yrityksiä, niin alkoi kiljunta potilasturvallisuudesta ja potilas-lääkärisuhteen puutteesta. Tarkoituksena on kyykyttää vuokrafirmoja. Erään firman omistajana on muun muassa Kuntien eläkevakuutus. Ehkä tämä asetus on yhden STM:n brežnevin ideologinen mielenmaisema, mutta seurauksista ei tuo byrokraatti välitä piirunkaan vertaa eikä kanna vastuuta.

En vastusta sitä, että vasta viidennen vuosikurssin kandi saisi tehdä lääkärin työtä, mutta muutaman viikon siirtymäaika on aivan liian lyhyt. Julkinen terveydenhuolto pyörii opiskelijoiden varassa. Kukaan ei voi varautua noin lyhyellä siirtymäajalla sijaisten puutteeseen. Toteutuessaan asetus ja yhden virkamiehen kaunainen missio romuttavat suomalaisen terveydenhuollon muutamassa viikossa.

Latukävelyn ystäville

Latukävely on uusi harrastus, joka onnistuu lähes jokaiselta kävelykykyiseltä. Kotipaikkakunnallani se on saanut melkoisen suosion. Valitaan latu ja kävellään sen päällä. Parhaiten kävely onnistuu vastahöylätyllä ladulla, jonka kunnossapidon veronmaksajat kustantavat. Nautinto on vielä suurempi, mikäli vieressä 10 metrin päässä ladusta kulkee keveynliikenteenväylä. Liikuntaa voidaan myös tehostaa kuljettamalla koiria latureiteillä vapaana ja jättämällä turrikoiden jätökset ladulle. Sykettä nostavat myös perässä vedettävät pulkat, kelkat sekä edessä työnnettävät lastenrattaat.

Latukävelyn ystäville (tulevaisuuden olympialajille) ollaan perustamassa harrastajayhdistystä, jonka tarkoituksena on taata harrastusmahdollisuudet myös kesähelteillä. Kaikki järjestötoiminasta kiinnostuneet pirtsakat latukävelyn ystävät voivat ottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä.

Armi S. Kuronen

Armi-täti aikoo kirjoittaa m€hukkaan paljastuskirjan. Rahat tietenkin aion pitää itselläni ja tuhlata äveriääseen elämään. Kieltäydyn päivystämästä ja pidän muutaman vuoden vapaata. Lokakuusta huhtikuuhun asuisin Tunturi-Lapissa hiihdellen, kesät nyt menevät vaikka etelässä rullaluistellen ja ongella istuen. Tässä on €räitä otoksia tul€vasta t€oks€sta:

70-luvulla perheeni asui joen rannalla kerrostalossa ollessani kouluikäinen. Isä teki joen jäälle luistinradan. Jälkeenpäin ajatellen se oli aika typerää. Joen virtaus oli todella kova varsinkin tulva-aikaan. Meitä nuorempi naapurin poika sai houkuteltua veljeni ja minut pois luistinradalta ja kävelemään joen jäätä pitkin. Tuo poika tippui jään läpi, mutta onneksi pääsi omin avuin ylös. Viisaina lapsina varoimme tietenkin kertomasta tästä kenellekään aikuiselle. Olimme kauhuissamme, jos vanhempani saisivat tietää. Enemmän kauhuissani olen nyt, sillä tuossa oli merkit pahemmastakin.

5. tai 6. luokalla huijasin matematiikan kokeessa. Varsinaisesta lunttauksesta ei voida puhua. Minulla oli hyvä ystävä, joka oli aivan onneton matematiikassa. Hänen veljensä oli taas meitä kaksi vuotta vanhempi. Laiska opettaja käytti matematiikan kokeina jotain opetushallituksen tai vastaavan puljun lomakkeita. Tietenkin tuon kaverin veli oli tehnyt kokeen kaksi vuotta aikaisemmin. Se löytyi heidän kotoaan. Laskimme laskut edellisenä iltana. Koe huipentui viimeiseen tehtävään: Piti laskea kapitalistin uima-altaan vesitilavuus. Opettaja ihmetteli, miten ystäväni sai arvosanaksi 8 tai vastaavan. Minä en mitenkään loistanut tuossa kokeessa, mikä kertoo jotain oppimiskyvystäni.

Finninaamoja kiinnostaa alkoholi. Niin kiinnosti minuakin 15-vuotiaana. Kiljun tekeminen oli vaikeaa, varsinkin jos unohti kesken prosessin, että oli tekemässä kiljua. Unohtunut pullo pamahti mummolta lahjaksi saamaani kirstuun runsaan viikon kuluttua alullepanosta.

Olisi ollut meille ihan oikein, jos olisimme jääneet juopottelusta kiinni. Onneksi se ei ollut viikottaista eikä kuukausittaistakaan. Tuli niin kamala olo. Kukaan ei nauttinut tuohon aikaan viinejä. Olutta, lonkeroa tai väkeviä hankittiin.

Fiat Zastava on kevyt auto. Kuusi henkilöä kykeni nostamaan sen kahden puun väliin. Mutta vielä kevyempi on Morris Marina, jonka onnistuin ajamaan puuta päin 20 kilometrin tuntinopeudessa sohjoisella tiellä. Yläasteikäiset pojat ilkkuivat autoani koulun pihalla"Morris Marina, ikuinen narina." Nykyään ymmärrän syvän halveksunnan autoani kohtaan. Marinoita tuotiin Suomeen vain sen takia, etteivät ne kelvanneet muille. Tämän järkyttävän tiedon luin vasta viime talvena keittiön pöydällä lojuvasta Tekniikan Maailmasta. Kuvittelin, että se on englantilainen hienostoauto. Jotain purtilon laadusta kertoo sekin, että Helsingin satamassa oli sadoittain Marinoita ruostumassa. Osa autoista oli varustettu kahdella vasemmalla takaovella. Jostain syystä Morris Marina kuulostaa nätiltä nimeltä, vaikka auton laatu olikin surkea.

Vasta 20 vuotta myöhemmin hankin ensimmäisen oman uuden auton. Kolmen viikon käytön jälkeen takapuskuri oli lommolla ja ruvella. Prisman pihassa koiraparkki ryömi takaa oikealta salakavalasti auton taakse. Kauppalaskun loppusumma oli 300 euroa.

Rasvaisimmat jutut paljastan kirjassani: Kuten sen, miksi mikroaaltouuniin ei kannata itse vaihtaa lamppua, tai miksi keittiön tiskialtaan viemäriputkista kannattaa ottaa kuva ennen putkisyherön purkamista. Kohukirja etsii myös vastausta siihen, miksi 5-vuotias veli löi samanikäistä siskoaan laholla ja naulaisella laudalla päähän. Ostakaa!

Kuukauden Norottaja on valittu!

Ja se on Armiiiiii! Iso Hali!

Omenahotellit ja kylpylät on kierretty. Äitimuori täytti 60 vuotta. Pikku-Armit kävivät hillumassa pomppulinnassa ja räpiköimässä altaassa. Armi ja muorit pelasivat pingistä ja lautajalkapalloa.

Vanhempi poika alkoi oireilla eilen. Omenahotellissa minulla alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä sahaava kuume, ja komea yskä kuuluu naapuriinkin.

Istuimme eilen juhlapäivällisellä ravintolassa. Viereinen pöytä oli varattu kyltistä päätellen sotainkkareille. Ehdotin seurueelle tekeväni pöytäämme kyltin "Etelä-Pohjanmaan keuhkotautiset ry", muttei asia saanut muilta kannatusta.

Nyt kotona tauti laajentuu: Hirveä pahoinvointi. Kaikki menee ihan hyvin, jos pysyy paikallaan, mutta jos liikkuu (varsinkin jos ohjaamo liikkuu), niin huono olo tulee. En tiedä onko tämä joku tappaja-Noro-2. Ongelmana on, että miten selviän sänkyyn tästä tuolista. Ämpäri narulla kaulaan?

Pomo varmaan ilahtuu, kun lähetän hänelle sähköpostia ja kerron, etten tule huomenna töihin. Ja minun piti olla jonkinlainen paikkaaja osastolla. Toivottavasti esihenkilö lukee postinsa öisinkin.

Viikon kysymys

Pestäänkö Matin uuniperunat porealtaassa?

Viikon Armi-uutiset

Noro kaikille!
Armin osastolla riehuu ripuliepidemia yhtä hurjana kuin kuukausi aikaisemminkin. Tosin ei kai voi epidemiasta enää puhua, sillä tämä kauhea tauti taitaa olla olotila. Epidemiahan loppuu joskus. Välillä vaikutti siltä, että kulkutaudista päästään, mutta aina joku tartuttaa jonkun ja tuo uusi joku jää tartuttamaan uusia potilaita. Lähes koko henkilökunta on sairastanut tämän vessahyppyyttäjän.

Historiallinen hetki Armin elämässä: Sain ensimmäisen e-laskun, joka tuli Luottokunnalta. Koko e-lasku oli huijausta. Luottokunta laittaa pienimmän mahdollisimman vähennyserän (60 euroa) laskun summaksi ja sitä laskun kokonaisummaa ei pysty kirveelläkään muuttamaan. Velkaa olen luottokunnalle 68 euroa. Jäisin velkaa 8 euroa, josta seuraavassa kuussa menee pelkästään luotonhallintakuluihin 3 euroa. Yritän löytää ratkaisua laskun maksamiseen. Ehkä minun pitää kaivaa vanhat tiedot laskupohjasta, hylätä tuo neitseellinen e-lasku ja palata entiseen paperilaskuun.

Varasin ja maksoin huoneen mielenkiintoiseen hotelliin. Hotellissa ei ole henkilökuntaa, vaan kaikki asiointi ja maksaminen tapahtuu netin kautta. Sähköpostissa tuli huoneen numero ja koodinumero, joka näppäillään ovilukkoon. Huoneessa saa yöpyä korkeintaan neljä henkilöä. Turvallisuuskin on taattu. Kuulemma muutamassa minuutissa paikalle tulee vartija, jos sellaista tarvitaan. Vartijan voi hälyttää television kautta. Mikäli yhtään kaukosäätimiä tunnen, niin luulen, että olen jo vainaa siinä vaiheessa, ennenkuin olen saanut television päälle. Viikonloppuisin ja juhlapyhisin paikalla on joku gorilla. Kuulostaa tosi lupaavalta. Kannattaisikohan ottaa oma sorkkarauta mukaan?

Kunnallinen kapea palkkanauha jäi tänään saamatta ja mikä pahinta, niin rahat myös. Omaa syytäni. Hokasin tehdä päivystysilmoitukseni vasta kaksi päivää sitten. Milläs me nyt elämme?

Soitin verotoimistoon, sillä verottaja oli siunannut minua usean sadan euron ennakkoverolla joka toinen kuukausi. Olin varautunut siihen, että verottajasta ei pääse eroon, ei ainakaan lääkäri. Puhelu yhdistyi Pohojanmaalle (terveisiä sinne) ja ystävällinen pohojalaasta murretta puhuva nainen perui veroni ja kehotti tekemään elinkeinotoiminnan lopetusilmoituksen. Sain nimittäin tarpeekseni yksityisvastaanoton pidosta. Enkä edes vaikuta enää paikkakunnalla. Suurin osa potilaista maksoi laskunsa, mutta pieni osa ei ja se otti päähän. Eräskin nainen vakuutteli maksukykyään tyhjällä ja täyttämättömällä työttömyyskorvaushakemuskaavakkeella. Siitä tyhjästä lapusta on vielä pitkä matka verottajan tilille. Tosin suurimmat häviäjät taisivat olla potilaat, sillä terveyskeskuslääkäreistä on paikkakunnalla pulaa.

Elämä on juontokeikkaa ja erilaisten ihmisten tapaamista

Armi-täti seurasi eilen sivusilmällä missikisoja. Osallistujat näyttävät vuosi vuodelta nuoremmilta. Mistähän sekin johtuu?Mitään uutta eikä mullistavaa kisojen rakenteessa ei ole tapahtunut. Missit matkustavat ympäri Suomenniemeä pikkubussilla bikineissä mukanaan joukko hännystelijöitä. Porukka on kuulemma hyvähenkistä (lue selkäänpuukotusta ja kampitusta). Skandaalit seuraavat toistaan: joku on raapinut joskus jotain selästä eikä yhdellä missillä ollut Suomen passia!

Tuomaristo on aina yhtä hauskaa katseltavaa. Osa nuorisokisan tönkkösuolatusta tuomaristosta on roudattu jostain kultaisen iän kerhosta, sitten on yksi pakollinen entinen missi ja yksi boheemi toimittaja. Ja kaikki toteavat yhdestä suusta "Kilpailu on harvinaisen tasokas. Tytöt ovat tasaväkisiä". Kuultiinpa takuulause "sisäinen kauneus on tärkeintä", ettei vain kukaan pääsisi syyttämään bisnestä pinnallisuudesta.

Juontajapari on yhtä tekopirteää hymyä. Kun juontaja on 23. kerran sanonut "moi" samassa lähetyksessä, niin itse kukin voi todeta, että kriisissä ollaan. Harrastuksista kysellään, ja jos noiden missien haastatteluista jotain voi päätellä, niin elämän huipennus olisi juontokeikka maakunnallisessa maatalous- tai koiranäyttelyssä ja erilaisten ihmisten tapaaminen.

Armi-täti on aina ihmetellyt, miksei koskaan näissä kilpailuissa testata tosielämän taitoja, kuten esimerkiksi: Näin tyynnytän korvakipuisen lapsen. Näin selviän perheriidasta. Näin teen jauhelihakastiketta 15 minuutissa kahdelle nälkäiselle pojalle. Näin kiinnitän kiljuvan lapsen turvaistuimeen itse hermostumatta.

Pohjimmiltaan kai misseydessä on kysymys narsistisesta tarpeesta tulla kuulluksi, rakastetuksi ja ihailluksi. Vähän samaa kai se on bloggaamisessakin?

Viikon poliittiset puolilahot puujalkavitsit

Kysymys: Mistä tietää, että poliitikko on rakastunut?
Vastaus: Tuhannesta tekstiviestistä.

Kysymys: Mikä on tulipunainen ja ryntäilee edestakaisin?
Vastaus: Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Paavo Arhinmäki mielenosoituksessa.

Brežneviläisyys julkisessa hallinnossa

Leonid Brežnev oli Neuvostoliiton johtaja 60-80-luvuilla. Hänen aikanaan Neuvostoliiton talous taantui, hallinto paisui ja maatalous oli tehotonta. Mihinkään modernisaatioon tai nopeisiin ratkaisuihin Neuvostoliitto ei kyennyt. Minulle Brežnevistä on jäänyt mieleen hänen tuuhakat kulmakarvansa.

Tarkkailusta on mennyt kaksi sanelukonetta rikki. Yksi kannettava löytyi. Teoriassa tuosta työvälineestä taistelee 5-6 lääkäriä samaan aikaan. Tänään nappasin sen psykiatrilta (itse asiassa ei minulla ole mitään psykiatreja vastaan, he ovat suhteellisen rauhallisia setiä ja tätejä). Tosin olin ensin juossut katsomaan ensiapualueelta, josko sieltä löytyisi paristokäyttöistä sanelinta. Työtoveri suositteli ottamaan rauhallisesti, koska en kestäisi työskentelyä tällä raivoasenteella kolmea vuotta. Minä en ole varma, että kestänkö enää viikkoakaan.

Tarkkailu on potilaslogistiikan jakokeskus. Päätökset pitää tehdä nopeasti, mihin suuntaan potilas lähtee. Jääkö sairaalaan, kotiin vai terveyskeskukseen. Taistelu jatkohoitopaikaista on kovaa. "Voi voi, juuri meni viimeinen naispaikka" puhelimessa todetaan. Ei silti, ei minulla ole koskaan onnea arpajaisissakaan eikä tässä potilaspaikkapuhelinbingossa. Jotenkin tässä sählingissä kolmen tunnin yöunien jälkeen ei enää jaksaisi odottaa vuoroaan sanelukoneen käyttöoikeuteen.

Sanelukone on hankintahinnaltaan noin 20-30 euroa. Niitä on kuulemma tilattu materiaalikeskukselta ja niitä on "tulossa". Armin kotikaupunki on pullollaan toimistotarvikeliikkeitä, joissa nuo sanelukoneet ovat hyllytavaraa. Mutta tilaus pitää kierrättää materiaalikeksuksen kautta. Missään tapauksessa ei käy, että politbyroon työntekijä kävisi ostamassa toimistotarvikeliikkeestä seuraavana päivänä muutaman sanelukoneen. Ne pitää tilata. Ilmeisesti joku karvahattukomissaari kuvittelee, että yhteiskunta säästää tällä tavalla hirveitä summia. Lääkäreiden juokseminen, perustyövälineiden etsintä ja sanelukonejonotus kun on ilmaista. Tätä on brežneviläisyys. Tehdään asiat mahdollisimman vaikeiksi ja hankaliksi ilman lainsäädännöllistä perustaa, välittämättä yhtään mitään seuraamuksista.

Armi-täti tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän kestääkseen tätä suuren sairaalan jäykkää kulmakarvabyrokratiaa. Toinen vaihtoehto on KELAn järjestämä uudelleenkoulutusleiri , jossa yksilö sopeutetaan brežneviläisyyteen. Kuka tekee minulle B-lausunnon?

Armi-täti arkkupakastimessa

Eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin kunniallinen ja valveutunut perheenäiti on perimmäisten kysymysten äärellä. Ulkona pakastaa ja mittari jököttää -20 C:ssa. Sulattaako pakastin ja jos niin kumpi, arkkupakastin vai kaappipakastin?

Kaappipakastin on pienempi ja arkkupakastin on isompi. Molemmissa ovat tavarat huiskin haiskin. Arkussa jäädykkeet ovat päällekkäin, ja kaappiin ne on sullottu peräkkäin eri hyllyille. Jokaisen siivouksen ja sulatukseen jälkeen meidän perheen aikuiset vannovat ja lupaavat pitää arkut ja kaapit järjestyksessä. Lihat sullotaan keskimmäiselle hyllylle, alimmaiselle hyllylle laitetaan keittojuurekset ja muut rehut. Arkkupakastimen vasempaan etunurkassa pitäisi olla ISO-ARMI-SF-2005-standardin mukaan ylivuotiset mansikat, mutta miten niitä voi sitten löytyä myös oikeasta takanurkasta?

Pakastimen tyhjennys on vähän samanlaista hommaa kuin valokuvien katselu. Se herättää muistoja. Paitsi että se itkettää vähemmän ja paleltaa enemmän. Vuonna 2003 oli ilmeisesti hyvä mustikkakesä, koska pakastimesta löytyi 2 desin rasia isäni keräämiä mustikoita. Miehen yli 90-vuotias Mummo ei ole jaksanut enää vuosiin tehdä mustikkapiirakkaa, mutta tuollainenkin levy löytyi pakastimen pohjalta. Sama kultainen mummo kävi tervehtimässä minua kymmenisen vuotta sitten keskussairaalan päivystyksessä. Hän toi mukanaan pussillisen omenoita ja toisessa kassissa oli voileipiä ja samalla päivitteli miten jaksan tehdä noin pitkän putken töitä.

Viime talvena olin tehnyt litistyneitä porkkanasämpylöitä. Niitä löytyi pussillinen. Kaksi talvea sitten intouduin leipomaan vuokaleipiä. Yksi pussillinen oli jäänyt pakkaseen. Miehelle ei maistu karjalanpaisti, ei ainakaan vuodelta 2005. Osa pois heitetyistä oli sellaista tavaraa, joiden kohdalla piti miettiä, mitä ihmettä tämä on ollut. Oliko paketissa ruistaikinaa? Edes KRP:n laboratorion tutkimukset tuskin kykenevät selvittämään asiaa. Eniten harmitti heittää pois kalakukko. Siipiä sille ei ollut kasvanut kaikkien näiden kahden pakastimessa vietetyn vankeusvuoden aikana.

Roskikselta säästyneet elintarvikkeet on helppo nostaa ulos kovalla pakkasella sulatuksen ajaksi. Sulatusta nopeuttaa ja helpottaa, jos muistaa jättää kannen auki ja katkaista virrat tyhjästä pakastimesta. Tämän asian huomasin tällä viikolla.

Nyt arkkupakastinta kelpaa esitellä vieraille. Jokainen perusmartta olisi siitä haltioissaan. Vanhat mansikat ovat vasemmassa etunurkassa suorassa rivissä, keskemmällä ovat tuoreemmat marjat ja sekalaiset tavarat. Oikealla ovat ylihintaiset kotijäätelön jäätelöpussit. Yläkorissa heti kannen alla ovat pakastekalat ja -vihannekset. Olen ylpeä arkkupakastimestani. Mutta älkää kurkatko vielä Armin vaatekaappiin.

Törkeä vahingonteko kotitontuilta!

Tänään töistä lähtiessä minut työnnettiin ja houkuteltiin ihan väärään bussiin. Piti mennä bussiin numero 21, meninkin numeroon 48. Miten tämä on mahdollista? Kun bussi tuli, olin näkevinäni numeron 21. Eräässä risteyksessä ihmettelin, miten tämä tänne voi kääntyä, ihan eri kylälle kuin missä asun. En voinut ruveta mesomaan, että apua äkkijarrutus ja ovet auki, olen väärässä bussissa. Esitin asiani hiljaa kuskille, joka kieltäytyi avaamassa liikennevaloissa ovea. Jäin kaupunginosassa pois heti kun mahdollista ja luikin kadun toiselle puolelle. Kuski ei tietenkään voinut mainita, että se on juuri se sama bussi, joka vie minut pois sieltä, kunhan käy kiertämässä lenkin.

48 ei muistuta ollenkaan numeroa 21, erotuskin on 27 numeroa. Tässä ei jää nyt kuin yksi mahdollisuus: Minut järjestettiin väärään bussiin ruuhkahässäkässä sairaalan edessä. Taas yksi vakuuttava todiste kotitonttuteoriani puolesta.

Vähän kuin anoppiasi äänestäisit

Armi-täti päätti kahdenkymmenen minuutin pohtimisen jälkeen osallistua eduskuntavaaleihin. Armin kampanjan slogan on varastettu Keskustalta, mutta muunnettu rehellisemmäksi.

"Vähän kuin itseäsi äänestäisit" kuulostaa ihan kornilta. Mistä sellainen ehdokas muka löytyy joka ajattelee ihan samalla tavalla kuin itse? Hei haloo?! Anoppi taas on sellainen ihminen, että se tulee väkisinkin mukana naimakaupassa, eikä sitä voi valita. Monista asioista Armi on hänen kanssaan eri mieltä ja harvoista samaa mieltä.

Armilla alkaa olla jo hyvän kampanjan ainekset kasassa: Oma blogi (jota ei muuten kaikilla ehdokkailla ole) ja uhkeat uimapukukuvatkin julkaistiin netissä. Voin myös kertoa, että olen minäkin pelännyt sairastuvani niinkuin Päivi Lipponenkin ja minulla on neulepaitoihin pukeutuva äreä Mies sekä somat lapset. Merja Vanhanen toteaa viiltävän syväluotaavassa haastattelussa Iltalehden Ilonassa:" Elämä on välillä monimutkaista ja haastavaa." Tämän lauseen kun on lukenut, niin Armin digiboksiarvoituksetkin alkavat kuulostaa tieteelliseltä tekstiltä.

Mitä painavaa poliittista sanottavaa Armilla on? Odottakaas kun mietin.... ei oikein yhtään mitään. Mutta ei sitä ole muillakaan.

Kansanvalta alkaa muistuttaa farssia.

Armin rohkeat uimapukukuvat- vihdoinkin!

Euskuntavaalit lähestyvät ja sen kyllä huomaa. Entiset missit, virkamiehet, urheilijat, ikuisesti läpimurtoaan odottavat keskivertotason hoilottajat pyrkivät sinne. Ja millähän lihaksilla?

Erään nykyisen ministerin tukijat tekivät nelisen vuotta lehden, joka sullottiin meikäläisenkin postilaatikkoon. Lehteä lukemalla saattoi päätellä , että suurin poliittinen saavutus, jonka kyseinen heppu oli saavuttanut edellisellä kaudella, oli kansallinen viehekalastuslupa! Jos minulta olisi kysytty, ei siitä asiasta olisi kannattanut edes lehteä tehdä, sillä ostan kalani pakastealtaasta niinkuin suurin osa suomalaista tekee. Mutta ilmeisesti asia oli merkittävä kansalle, sillä hän sai jatkaa ja räpyttelee nykyään silmiään televisiokameroiden edessä.

Noin vuosi sitten eräs lehti teki neljästä naiskansanedustajasta haastattelun, jossa kyseiset kansanedustajat olivat verhoutuneena johonkin lakanaan ja kertoivat hormonitoimintansa alkamisikänsä. Mitään ei jäänyt epäselväksi. Minusta tuo on jo aika epätoivoinen teko. Mikä sinne pylvästaloon vetää? Puheet ovat tylsiä, seinät harmaita ja yksittäisen kansanedustajan vaikuttamismahdollisuudet vähäisiä.

Mielestäni tähän mennessä paras vaalitemppu on ollut työkseen vuosikausia pahvikulissien edessä seisoneella Riitta Väisäsellä. Väisänen keikistelee bikineissä aika tuskaisen ja palelevan näköisenä matalassa rantavedessä ääniä kalastellen. Hän kuulemma laihduttanut (niinkuin kaikki muutkin kansanedustajat). Jos Heinäluoma, Rajamäki, Häkämies tai Pekkarinen makaisivat matalassa rantavedessä uimahousuissa, niin sanoisin, että miehet ovat uhka sisäiselle turvallisuudelle.

Armi-tätikin yrittää halpaa ja yksinkertaista temppua lisätäkseen bloginsa lukijamäärää. Sekoaako serveri kuvista, meneekö laskuri ympäri? Tässä ne nyt sitten ovat:

Kyllä norottaa!

Armi-tätikin sairasti tämän kaliki-viruksiin kuuluvan noro-viruksen aiheuttaman taudin viikonlopun aikana. Sen enempää mielenkiintoisiin ja seikkaperäisiiin yksityiskohtiin menemättä totean, että jos tauti oli tässä, niin vähällä pääsin. Jos pikkuiset poikapuoliset Armit säästyisivät tältä, niin hyvä olisi.

Osaston potilailla on muutamalla tämä tauti. Hoitajia kaatuu kuin heinää. Puhelimesta kuuluu: Moro, mulla on noro! Toivottavasti tämä talviripuli taittuu ja pääsemme vielä odottamaan influenssa-aaltoa.

Miten, missä ja milloin- Armi-tädin hekumallisia ajatuksia virkamiehistä

Ylen Radio Ykkösellä pyörii legendaarinen kuunnelmasarja Knalli ja Sateenvarjo, jossa kaksi englantilaista surkuhupaisaa valtion virkamiestä sotkevat valtion asioita minkä ehtivät. Harmittomimmillaan he keittävät teetä, syöttävät puluja, heittelevät paperipalloja kilpaa sekä leikkivät hippaa. Pahimmillaan nämä kaksi toheloa sotkevat ulkovaltasuhteet. Ei ole vaikea kuvitella, että jossain siellä on olemassa heille esikuvat.

Iltalehden Nurvala kertoo kolumnissaan suomalaisesta miehestä, jonka australialainen 20-vuotias tytär halusi päästä Suomen kansalaiseksi. Ulkomaalaisvirasto lähetti isälle nipun paperia, jossa kysyttiin aika intiimejä asioita 20 vuoden takaa. Miten, missä ja milloin? Eikä kyse ole mistäään kirjasta. Ulkona vai sisällä, sohvalla vai sängyssä, alla vai päällä? Ja suomalaisia virkamiehiä syytetään mielikuvituksettomuudesta! Tuota kaavaketta kehitellessä on varmaan pitänyt perustaa yli puoluerajojen ylittyvä moniammatillinen toimikunta, joka ei päässyt yksimielisyyteen siitä, pitäisikö vielä kysyä: boxerit vai kalsarit, stringit vai maxit, edestä vai takaa? Tai sitten sen on kehitellyt yksinäinen ihmishenkilö, joka on tilannut kolme vuosikertaa liikaa Reginaa tai vastaavaa sellofaaniin kiedottua miestenlehteä. Tiedoksi virkamiehille: me emme tilastoi tällaisia asioita. Mielenkiintoista olisi tietää, millä asiantuntijuudella huuliaan lipoen he näitä vastauspapereita lukevat.

Vähemmistövaltuutettu painii taas aika makean ja mittavan ongelma kimpussa. Neekerisuukossa, nykyisessä pusussa ovat huulet ovat olleet aika törröttävät ja kaislahamekaan ei ole enää muotia. Törröhuulia pienennettiin ja tytölle laitettiin kunnon kangashame. Mutta miten törröllään ne saavat sitten olla, etteivät törröhuulet joudu näiden karkkipaperipöyhijöiden hampaisiin? Pitäisikö kehittää standardi? Ja nyt sitten kulmakarvat aiheuttavat mielipahaa. Minullakin on tuuheat kulmakarvat. Toivottavasti Armi-täti eijoudu vähemmistövaltuutetun kuulusteluun.

Onko tasa-arvovaltuutettu kuulolla? Minusta sillä Elovena-tytöllä on liian vaaleat hiukset (näyttää ihan liikaa suomalaiselta) ja liian isot rinnat. Pakettihan selvästi tihkuu seksiä ja on vielä lasten katselukorkeudella kaupoissa. Lisäksi maisema on liian kansallinen. Nainen seisoo kullankeltaisessa viljapellossa astalo kädessä. Työsuojelullisestikin ja rikosoikeudellisesti kuva on arveluttava.

Mummonmuusi-paketissa hymyilee harmaapäinen pulloposkinen mummo. Kuka sellaiselta nykyään haluaa näyttää? AnnaManna-suurimoita on myynnissä. Missä on miesten versio? Hiusväripakkauksessa kuhertelee heteropari. Mutta missä ovat pakkausten homopaparit ja heidän oikeutensa? Haloo SETA!

Ulkomaalaisviraston lomakkeissa avoliitosta käytetään sanaa samboförhållandet. Kotona leivinuunin päällä lojui pitkään verottajan lomake, jossa luki "makens eller sambos namn". Armi kun sattuu tietämään tuon sanan historian, niin ihmettelen, ettei vähemmistövaltuutettu ole jo julistanut sotaa ulkomaalaisvirastolle.

*valtuutetut, syöttäkää puluja!

Armin Miranda-arvoituksia, osa III

Kysymys: Mitä Matti Vanhanen sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Miten tästä pääsee chattaamaan?

Kysymys: Mitä Paavo Väyrynen sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Milloin tästä ilmestyy jalasmökkiversio?

Kysymys: Mitä Anneli Jäätteenmäki sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Tämä on ilmiselvä Paavo Lipposen ja SDP:n salajuoni.

Kysymys: Mitä Paavo Lipponen sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Asennetaan tämä Anneli Jäätteenmäen tietokoneeseen.

Kysymys: Mitä Päivi Räsänen sanoi käyttäessään Mirandaa?
Vastaus: Mistä Jumala rankaisee meitä?

Kysymys: Mitä Jumala sanoi lukiessaan Armin Miranda-arvoituksia?
Vastaus: Mistä Armi rankaisee meitä?

Paukkuarka-Armi päivystämässä ja työtapaturma

Armi-tätiä siunattiin päivystyksellä uuden vuoden aaton perikonservatiivisella päivystysalueella. Rakettien räiske kuului päivystyskämpppään saakka. Eilinen menikin nukkuessa ja päivystyksestä elpyessä.
Tapahtui työtapaturma: Minun piti levätä vain tunti sängyssä, heräsin lasten ja naapurin pojan mekastukseen kolmen tunnin kuluttua! Ennenkuin alatte veivata päivystävän sosiaalityöntekijän numeroa, niin tiedoksi: Mieskin oli kotona. Lapset eivät siis olleet heitteillä.

Uusi Vuosi ei ollut niin paha kuin odotin. Kapakkaruusuparantolassa kuulemma heikkouskoisimmat väsyivät odottamaan. Sairaushan on suhteellista? Sairaalan puolella oli muutama huonokuntoinen teholle menijä, joku viihdekävijä ja niitä, jotka eivät terveyskeskuksen vuodeosastolle mahdu. Armikin sai hieman nukkua, kiitos ahkeran osastopäivystäjän, joka otti hoitaakseen muutaman potilaan.

Kodin edusta oli hirveässä siivossa: pahvilaatikoita, niitä vihreitä muovipallukoita, mustaa ruutia ja muuta sotkua lojui harmaassa maassa. Iso sotku pienestä ilosta.