Reijo Yli-Näppärä fantasioi - telepaattilääketieteen erikoislääkäri

Reijo Yli-Näppärä perusterveydenhuollosta on käynyt luovan ajattelun alkeiskurssin, lukenut Sarasvuon kirjan takakannen ja päättänyt ratkaista kesäkandien takapäivystyspulman. Kuulemma sisätautien etupäivystäjä 100 kilometrin päässä voi toimia takapäivystäjänä. Olen mykistynyt. Mikä nerokkuus, ajattelun loistokkuus,sekä älyn ja käytännön harmoninen tasapaino!

Yliopistosairaalan päivystys on tunnettu ja arvostettu Lepolandia. Ei soi puhelin, potilaita tulee harvakseltaan ja päivystyskämpässä tulee nukuttua paremmin ja pidempään kuin kotona. Aivan varmasti sisätautien etulinjan soturi osaa neurologiaa, lastentauteja, silmätauteja ja obstetriikkaa. Bzzttt.. ihan luottamuksella, mutta voisitteko laittaa sähköpostia ja kertoa, kuinka monta viikkoa normaali raskaus kestää ja mikä oli se musta osa keskellä silmää?

Ja helppohan se on neuvoa tuntemattomalla paikkakunnalla päivystävää kandia puhelimessa. Onhan keksitty telepaattinen lääketiede vai mikä se oli? Homma hoituu ihan vasemman takajalan pikkuvarpaalla ja loput voi katsoa Yleislääkärin tietokannasta. Jokainen terve ja kunnianhimoinen lääkäri haluaa vastuuta.

Ihan ystävyydellä ja vakavasti Reiska, mutta voisitteko sopia itsenäisesti muiden paikkakuntien kanssa yhteisestä takapäivystäjästä sotkematta siihen sisätautipäivystäjää?

Terveyskeskus terveille, sairaala sairaille

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei hoidonporrastus toimi. Nythän terveet hoidetaan terveyskeskuksen puolella ja vähänkin sairaat sairaalassa yliopistotasoisesti, vaikka käytännössä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyksen erottaa vain betonisauman päälle laitettu metallilista. Laboratorio, röntgen ja hoitohenkilökunta ovat samat.

Kuitenkin on perusterveydenhuollon lääkärin on aivan mahdotonta lähettää palvelutalon akuutisti sairastunut asukas terveyskeskuksen päivystykseen arvioon, vaan hänet singotaan suoraan betonisauman toiselle puolle sijaitsevaan erikoissairaanhoidon flipperiin poukkoilemaan. Valitettavasti en ole keksinyt mitään järkevää selitystä asialle. Tosin ei minulla ole järkevää selitystä edes sille, miten elämä sai alkunsa.

On odottavan äidin hoitoketju, sydänpotilaan hoitoketju, lonkkapotilaaan hoitoketju ja varmaan kohta vasemman pikkuvarpaanvälinkin hyvinvointiketju. Ketään ei ole vielä kiinnostanut kehittää tarpeellista mummorallihoitoketjua, jossa arvioitaisiin tehokkaasti ja järkevästi vanhusten tutkimus- ja hoitopaikan tarpeellisuus.

Uusia sattumuksia

Ihmisen, joka varastaa kipeiltä ja köyhiltä on sanottu olevan liero. Nykyään häntä voidaan kutsua lääkäriksi. Päivystyksessä teho-osaston lääkärin konsultaation jälkeen Armi huomasi takin taskussa simpukkamallisen kännykän. Ei tietoa siitä, kuka mustan ja pienen puhelimen sinne oli laittanut. Lisäksi se muistutti aina hukassa ja rikki olevaa hakulaitetta. Yritin soittaa luurilla omaan kännykkääni, muttei se korealainen kertonut omaa numeroaan. Hoitajatkaan eivät olleet kiinnostuneita asiasta, eikä teho-osaston lääkäriltä oltu pihistetty mitään. Vanhaa herttaista rouvaa tutkittaessa hänen miehensä pöyhi sängyn vieressä kasseja ja vaatteita. Oli kuulemma kännykkä kadonnut. Armi oli siis ryöstänyt potilaan omaisen.

Nyt eräs potilas voi syyttää Armia huonosta kohtelusta. Dix-Hallpiken testillä tutkitaan huimailijoita. Potilas istuu korvalääkärin tuolissa,jonka jalka on ovaalin muotoinen levy. Tuolin selkänoja on kallistettu vaakatasoon. Potilas viedään vauhdilla selälleen makuulle kaularanka taaksepäin ja sivulle kallistettuna, ja katsotaan tuleeko silmävärvettä ja muita oireita esiin.

Kahdella ensimmäisellä potilaalla kaikki oli mennyt loistavan poistavasti. Kuten tiedätte, niin kolmannella kerralla tulee sitten täyskäsi tai katastrofi. Tuoli kippasi taaksepäin, potilas romahti pää edellä lattialle. Laitoshuoltaja oli illalla vähän säätänyt jalan asentoa siivotessaan, ja ovaalijalka oli käännetty 90 astetta, eli tukipinta oli mahdollisimman kapea. Potilas kampesi itsensä ylös lattialta laatupoikkeaman jälkeen, ja koeasetelmaa jatkettiin suotuisimmissa olosuhteissa tuolin jalka oikeassa asennossa.

Perheenäidin normipäivä

Elää vai kuolla? Iloitako vaiko masentua? Nauraa vai itkeä? Bensa vai diesel? Sirkku vai Pulmu? Valio vai MaitoKolmio? En tiedä. Mutta jos kysytte, että autolla vai pyörällä, niin vastaus on pyörällä.

Myös tämän tiedän: Jos asiat Armilla alkavat aamulla mennä pieleen, niin ne menevät myös illallakin. Pikku-Armi piti viedä kiireessä varahoitoon autolla. Päiväkodin pihassa tuli huomattua sellainen seikka, ettei piltillä ollut hoitokassia mukana. Puuttuivat pipo ja käsineet. Armin piti äkkiä lähteä hakemaan nyssäkkää kotoa. Takaisin tullessa päiväkodin pihaan oli muodostunut autosumppu. Pieneen pihaplänttiin oli ahtautunut kahdeksan autoa, jotka kaikki liikkuivat eri suuntiin. Pois lähteminen ja peruuttaminen olivat yhtä helvettiä. Lennonjohtajaa siinä olisi tarvittu. Kun peltilehmä oli saatu suunnattua oikeinpäin, niin auto jäi kiinni loivaan ylämäkeen päiväkodin pihassa. Oli satanut lunta ja lumi oli tamppautunut liukkaaksi alustaksi. Kolme autollista kiireisiä vanhempia oli auton takana. Renkaat sutivat tyhjää. Eivät auttaneet ESPit ja ABSit eikä myöskään niiden päältä pois kytkeminen. Kolme miestä lopulta työnsi auton pois mäestä. Terveisiä lähetän heille. Ei enää ikinä kitkarenkaita, kiitos. Mutta en minä niitä autooni halunnutkaan.

Eivät ongelmat tähän loppuneet. Jos moottoritien sisääntulorampilla pitää ajaa 20 km/h, niin älykkäämpi olisi voinut ennakoida, ettei sinne kannata ängetä. Tiellä oli peräänajo, ja poliisi ohjasi liikennettä. Vauhtia oli huimaavat 10 km/h. Töihin tulin 40 minuuttia myöhässä, ja koko työmatkaan oli mennyt aikaa tunti ja 20 minuuttia.

Älkää kysykö miten potilailleni kävi sen päivän aikana, en uskalla edes ajatella! Perheenäidin normipäivä jatkui Prismassa. Täysillä ostoskärryillä autoa kohti kyntäessä Armi huomasi, ettei auton avaimia ollut missään. Eikä ollut kännykkääkään. Se oli unohtunut työtakkini taskuun. En voinut soittaa miehelle, että tuo vara-avaimen. Ja eihän ostoksia voi jättää ulos ja tuskin niitä saa suojaan sisällekään. Nopeasti koolle kutsutussa yhden hengen pikapalaverissa päätin palata takaisin hehtaarihalliin sisälle. Avaimet löytyivät 30 metrin päästä autostani maasta.

Ei varmaan tarvitse selitellä, miksi syön liikahappoisuuslääkkeitä. Armi tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän.