sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Perheenäidin normipäivä

Elää vai kuolla? Iloitako vaiko masentua? Nauraa vai itkeä? Bensa vai diesel? Sirkku vai Pulmu? Valio vai MaitoKolmio? En tiedä. Mutta jos kysytte, että autolla vai pyörällä, niin vastaus on pyörällä.

Myös tämän tiedän: Jos asiat Armilla alkavat aamulla mennä pieleen, niin ne menevät myös illallakin. Pikku-Armi piti viedä kiireessä varahoitoon autolla. Päiväkodin pihassa tuli huomattua sellainen seikka, ettei piltillä ollut hoitokassia mukana. Puuttuivat pipo ja käsineet. Armin piti äkkiä lähteä hakemaan nyssäkkää kotoa. Takaisin tullessa päiväkodin pihaan oli muodostunut autosumppu. Pieneen pihaplänttiin oli ahtautunut kahdeksan autoa, jotka kaikki liikkuivat eri suuntiin. Pois lähteminen ja peruuttaminen olivat yhtä helvettiä. Lennonjohtajaa siinä olisi tarvittu. Kun peltilehmä oli saatu suunnattua oikeinpäin, niin auto jäi kiinni loivaan ylämäkeen päiväkodin pihassa. Oli satanut lunta ja lumi oli tamppautunut liukkaaksi alustaksi. Kolme autollista kiireisiä vanhempia oli auton takana. Renkaat sutivat tyhjää. Eivät auttaneet ESPit ja ABSit eikä myöskään niiden päältä pois kytkeminen. Kolme miestä lopulta työnsi auton pois mäestä. Terveisiä lähetän heille. Ei enää ikinä kitkarenkaita, kiitos. Mutta en minä niitä autooni halunnutkaan.

Eivät ongelmat tähän loppuneet. Jos moottoritien sisääntulorampilla pitää ajaa 20 km/h, niin älykkäämpi olisi voinut ennakoida, ettei sinne kannata ängetä. Tiellä oli peräänajo, ja poliisi ohjasi liikennettä. Vauhtia oli huimaavat 10 km/h. Töihin tulin 40 minuuttia myöhässä, ja koko työmatkaan oli mennyt aikaa tunti ja 20 minuuttia.

Älkää kysykö miten potilailleni kävi sen päivän aikana, en uskalla edes ajatella! Perheenäidin normipäivä jatkui Prismassa. Täysillä ostoskärryillä autoa kohti kyntäessä Armi huomasi, ettei auton avaimia ollut missään. Eikä ollut kännykkääkään. Se oli unohtunut työtakkini taskuun. En voinut soittaa miehelle, että tuo vara-avaimen. Ja eihän ostoksia voi jättää ulos ja tuskin niitä saa suojaan sisällekään. Nopeasti koolle kutsutussa yhden hengen pikapalaverissa päätin palata takaisin hehtaarihalliin sisälle. Avaimet löytyivät 30 metrin päästä autostani maasta.

Ei varmaan tarvitse selitellä, miksi syön liikahappoisuuslääkkeitä. Armi tarvitsee moniammatillisen tukiryhmän.

3 kommenttia:

T kirjoitti...

Ei muuta kuin jaksamista täältäpäin.
--------------
Miten muuten tuo "Blogiini linkittävät"-listaan lisäys onnistuisi?
Laittaisin itsenikin mukaan, mutta tuolla sivulla ei ollut "add"-painiketta, ja it-ammattilaisena en muuta tapaa ymmärrä (moninaiset ovat olleet naurut kun me täällä it-tuessa olemme tökkineet tietokoneruutua jolla lukee "paina tästä".
Hitsi kun olemme yksinkertaisia :D)

Armi Paini kirjoitti...

Se on kai joku hakukone, joka etsii osoitetta "http://armipaini.blogspot.com"

Jos edessä on www.armipaini.blogspot.com, en tiedä tunnistaako. Joka tapauksessa en ole niitä käsin sinne lisännyt. Osa saattaa olla löytymätäkin.

Anonyymi kirjoitti...

olet saanut tunnustuksen, löydät sen blogistani