Varokaa miesmyyjiä!

Ei ole helppoa olla kesäaikainen pientilallisen emäntä. Hankintoja on tehtävä kauppalasta yhtään ymmärtämättä mitä ostaa ja miksi. Mutta virkavastuu on suuri. Kaksitahtibensaa ei saa kaikista kaupoista eikä huoltoasemilta. Bensaa etsitään ympäri kaupunkia. Pahanhajuista polttoainetta käytetään ilmeisesti moottorisahaan. Miksei saha voi toimia 95-oktaanisella bensalla? Sitten 95-oktaanista kerätään kanistereihin, josta se kaadetaan työkoneeseen ja oma auto syö 98-oktaanista. Jos olisi vielä dieselillä käyvä härveli, niin luultavasti repeäisin ja kaataisin kaikki polttoaineet samaan kanisteriin.

Bensanostosta kun on selvinnyt kunnialla, niin alkaa moottorisahan ketjun metsästys. Ensimmäisessä liikkeessä Armilla oli vielä mukana vanhan ketjun pakkausetiketti, josta tiirailimme koodeja ystävällisen naismyyjän kanssa. Juuri tarvitsemamme ketju oli loppunut. Marketissa ei myyty ollenkaan ketjuja. Kolmas kauppa oli maatalousmyymälä, jossa jopa myytiin samaa moottorisahaa kuin mies-Armilla. Muistilappua ei enää taskusta löytynyt, mutta miesmyyjä vakuutti ja vannoi, että kysymäni ketju käy kyseiseen sahaan. Mies-Armi tuli kaupungista hirveällä tohinalla ylittäen vesistön lossilla ja ajellen mutkateitä puita pätkimään, mutta ketju oli 0,2 mm liian leveä.

Ilmeisesti näillä miesmyyjillä käynnistyy pulmatilanteissa joku hyvin heikkotehoinen satunnaislukugenerattori, joka arpoo tiedon loppuessa kaupalle edullisen vastauksen. Sopivuutta he eivät jaksa tarkistaa mistään käsikirjasta tai maahantuojalta. Siksi asioinkin mieluummin naismyyjien kanssa. He jaksavat palvella tunnollisesti ja jos eivät tiedä, niin kysyvät joltain muulta. Naiset valitsevat pienemmän riesan tien. Armi on nyt oppinut sen, että urosmyyjille kannattaa esittää vain avoimia kysymyksiä.

Muuten, sitä mitä Gigantin miesmyyjä ei tiedä olevan myytävänä, niin sellaista laitetta ei voi olla olemassakaan, kuten esimerkiksi retkeilykäyttöön sopivaa gps-navigaattoria.