Ei savua ilman tulta. Kun palohälytin alkaa soida, harva ottaa sitä todesta. 15 vuotta sitten entisessä työpaikassa palohälytyksen tultua siirryttiin ikkunaan katsomaan, alkaako paloautoja näkyä. Jos alkoi, niin asiaa kannatti ryhtyä selvittämään.
Työpaikalla kilkatti palokello. Armin ahteri ei liikkunut minnekään. Lehmänhermoinen kollega saapui työhuoneeseen ja kertoi hartaudella, että potilaani oli sytyttänyt selkäni taakse tulipalon, jonka kollega oli tukahduttanut.
Työantaja keuhkoaa nyt, että hoitohenkilökunnan ripeyden ja turvallisuuskoulutuksen ansiosta palo saatiin sammutettua. Eikä saatu. Tervejärkinen turvallisuuskoulutuksia käymätön naislääkäri kesytti tulipallon, mutta kyyninen kollega ei reagoinut hälytykseen mitenkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Täälläkin kunnioitetaan Juice Leskisen aikoinaan lanseeraamaa ajatussuuntaa eli "alakerta palaa - no p*rkele palakoon!".
Ainoa syy miksi täällä lähdetään ulos (alakerrassa on remontti kesken ja hälytyksiä tulee suunnilleen 1/päivä-tahdilla) on se että ei tänne sisälle jaksa jäädä kun summeri soi niin kovaa.
Käydään sitten hakemassa kahvit ja mennään pihalle kesäpäivästä nauttimaan muutamaksi minuutiksi, kunnes tulee ilmoitus että "se oli väärä hälytys, voi tulla sisälle".
Lähetä kommentti