Poika aloitti syntymäpäiviensä suunnittelun jo syksyllä. Hän veisti listasta 8 miekkaa, teki jokaiselle nimetys kädensijan pehmikkeen ilmastointiteipistä ja laittoi miekat säilöön ladon alle. Kutsuissa luki "pientä miekkailua". Minusta se näytti aika suurelta. Ilmeisesti se lössi oli jakautunut kahtia ja ritarit juoksivat toisiaan takaa. Turnaus jatkui koulun jälkeen seuraavana päivänä meidän pihassa. Ne olivat vuosisadan parhaat synttärit.
Tänä vuonna oli sama juttu. Ohjelma alkoi miehekkästi tunnin sählypelillä, sitten päivänsankari sitten päätti jatkaa miekkailun merkeissä poikien kanssa. Kaikilla ei enää ollut tallella näitä viimevuotisia fallossymboleja, vaan esimerkiksi havuista vapautunut lehtikompostista kaivettu joulukuusen latva oli loistava ase. Kukaan ei halunnut syödä kakkua, mutta 10 poikaa söivät kilon irtokarkkeja 15 minuutissa. Pikku-Armi oli itse väsännyt kutsut, joihin oli merkitty maininta onginnasta, mikä tuli ikäänkuin pienenä yllätyksenä järjestävälle taholle.
Mielestäni opettajat ansaitsevat palkankorotuksen. 10-henkisen hysteerisen mullilauman hallinta vaatii melkoisia taitoja. Kaksi tuntia sitä kestää, ei enempää. Ensi vuonna taidan palkata meille kotiin jostain vartiointifirmasta jonkun synteettisen hormonipallon järjestystä valvomaan.
Seuraavana iltana kotiin tultaessa mies sähisi, että kello 12 alkaen täällä on jatkunut sama meno kuin eilen. Ilmeisesti meillä on ollut 6 poikaa. Keksit ja sipsit on syöty, limsat juotu ja huone sotkettu. Mies oli käynyt raivoamassa pihakoivuun kiivenneelle pojalle, joka melkein katkaisi oksat siitä puusta.
Pojat ovat siis edelleen poikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti