Inhimillisiä Erehdyksiä® jääkaapissa

"Äiti mitä meillä syödään tänään?" Ennen syötiin kyljyksiä, nykyperhe mussuttaa Inhimillisiä Erehdyksiä®. Rikosasteiden luokittelu menee näin nykyään: huijaus, petos ja iljettävin rikoksen muoto on lihakauppa.

Stockman myi vanhaa tartar-lihaa, päiväsi eineslihapullat uudelleen ja lihatukku Harri Tamminen Oy lätkäisi suomalaiset joutsen-tarrat brasiliasta lentäneen naudanlihan päälle. Lihakin oli jo viime kesänä teurastettua, myyntiaika loppui lokakuussa, ja ostaja olisi päässyt kohta viettämään lihan yksivuotissynttäreitä kesäkuussa. Minä en yleensä sääli ruotsalaisia, mutta jokin empatia minussakin heräsi, kun kuulin, että siellä eräs kauppaketju on käyttänyt taiteellista vapautta ja muuttanut jauhelihan päivämäärämerkintöjä.

Meillä on elintarvikevirasto, mutta järkevin toimivaltaisin elintarvikevalvontaviranomainen Suomessa on Museovirasto. Joutsenmerkki on saanut uuden merkityksen:liha on lennätetty maapallon toiselta puolelta Suomeen.

80-luvulla opetettiin lohen kiertokulkua koulussa. Lohi ui merellä, mutta kävi kutemassa joissa. Kirjolohen kiertokulku on seuraava: kalankasvattamo - perkaamo- kauppa - jos ei mene kaupaksi tehdään siitä lohifile- jos ei lohifile mene kaupaksi, niin käristetään loimuloheksi - jos ei loimulohi mene kaupaksi, niin tehdään siitä majoneesilohisalaattia. Tähän kaupallisen lohen kiertokulkuun menee muutama viikko.

Kauppiaat kutsuvat vanhentunutta ruokaa inhimilliseksi erehdykseksi. Minusta se on inhimillistä ahneutta.

Hei me tehostetaan - Armin laskuoppi

Työnantaja on antanut uuden hallinnollisen ohjeen työajalla tapahtuvista lääke-esittelyistä. Esittelyt eivät saa olla henkilökohtaisia. En minä nyt niitä ennenkään ole kovin henkilökohtaisesti ottanut. Mutta ilmeisesti (koska hallinnollisten ohjeiden tulkintateosta ei ole olemassa) tämä tarkoittaa sitä, että lääke-edustaja ja lääkäri eivät saa tavata kahden kesken. Mutta jos on jo kaksi lääkäriä koolla, niin se on jo ryhmäesittely ja jos koolla on viisi, niin veikkaan, että työnantaja kutsuu sitä lääkärimellakaksi.

Olen laskujeni mukaan ollut viimeisen viiden kuukauden aikana kahdessa henkilökohtaisessa esittelyssä kahvi- tai lounastauolla. Jatkossa, jos nyt kukaan lääke-edustaja tarjoaa reissumiesvoileivän ja kolme tuntia pannussa seisonutta kahvia, niin otan mukaani pitkäaikaiset mielikuvitusystäväni terveysjohtaja, amk-merkonomi(137 opintopistettä) Sisko-Ritva Yli-Hankala-Pahnapään sekä Hirmu-kissan, jottei työnantaja pääse väittämään, että esittelyssä on menty liian henkilökohtaiseksi.

Ilmeisesti työnantajalla on kaksi olettamusta näistä henkilökohtaisista esittelyistä, koska ne kielletään. Ensimmäinen olettamus on, että on moraalitonta ottaa kaupallista tietoa vastaan lääke-edustajilta. Noh, kukaan ei niitä lääkkeitä ilmaiseksi jaa. En minä nyt niin halpaan mene, että kaiken uskoisin, mitä lääketeollisuus kertoo. Toinen olettamus on, että varastamme ja tuhlaamme liikaa työnantajan aikaa istumalla kahvilassa lakisääteisellä lounas- tai kahvitauolla.

Koskaan ole nähnyt laskelmaa siitä millaista tehottomuutta työvälineet aiheuttavat. Joten Armi nyt esittää sellaisen: Ariel-Oberon-UrAnus (siis se njeuvostoliittolainen hjyvin korkeatasoinen avaruusteknologiapotilastietojärjestelmä, jossa printtausrivitkin lasketaan kalvosapluunalla) käyttäjiä on Suomessa 40 000 päivittäin. Koska harvapa meistä on avaruudessa käynyt UrAnuksen kuista puhumattakaan, niin oletetaan, että keskiverto avaruusseikkailija eksyy helposti puoleksi tunniksi omituiselta Ariel-Oberon-UrAnus lentoradalta avaruusmatkan aikana.

40000 potilasavaruusrangerilta menee siis tietojärjestelmäseikkailuun päivässä 20 000 tuntia. Työpäiviä on vuodessa 200 keskimäärin. Yhteensä bittivaruuteen kadotettuja tunteja tulee vuodessa 4 miljoonaa. Yhden työntekijän vuosittainen tuntimäärä 1600 tuntia. Ja nyt se lopullinen johtopäätös. Blogikirjoituksen tässä vaiheessa pyydän heikkohermoisempia poistumaan paikalta tai painamaan panic-nappulaa. Ariel-Oberon-UrAnus -mustaan menee Suomessa 2500 miestyövuotta tällä tavalla tikutettuna, siis yhden yliopistosairaalan hoitohenkilökunta katoaa!

Joten miettikää ihan rauhassa niitä perkeleen lääke-esittely- ja kiroilemattomuusohjeita. Me työntekijät hukumme lillukanvarsiin.

Poreilevien porealtaiden tuki r.y.

Pikku-Matin porealtaassa mustat stringit ovat nyt poliittisesti tiukat ja laineet lyövät hieman yli sammuttaen romanttisen kynttilämeren altaan reunalla. Joillekin kansanedustajille on tullut yllätyksenä, että näiden pyyteettömien ja demokratiaa tukevien yritysten kotipaikat ovat jossain palmun alla rantahietikolla Neitsytsaarilla. Huonomuistisemmat edustajat täydentävät vaalirahoitusilmoituksiaan vasta nyt.

Matti on aidosti huolissaan siitä, että miten käy ensi syksyn kunnalllisvaaleissa keskustalle, jos hän ei ota nyt kuumaa uuniperunaa käteensä ja laita asioita järjestykseen. Perussuomalaiset ja Kokoomus saavat keskusta äänet maalaispitäjässä. Raikkaan hengityksen tuhovan poliittisen juustopitsan paistoi puoluetoveri Kalli, jolle Matti haluaa aivan varmasti näyttää, mistä syöty pizza tulee ulos.

On merkillistä, että rantahietikolla makaavien suomalaisten veroparatiisiyhtiöiden raha kelpaa porealtaassa lilluvalle poliitikolle, mutta täysin Suomen lakien mukaan toimivien lääkäreiden holding-yhtiöiden toiminta pitäisi lopettaa. Armi arvasi tämän muutama vuosi sitten. Juristit, siivoojat, fysioterapeutit ja konsultit ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta kun lääkäri perustaa holding-yhtiön, niin sen toimintaa nurmijärveläinen lihansyöjähetero pitää arveluttavana.

Aaltoja porealtaaseen kiitos!

Miekkailun merkeissä

Poika aloitti syntymäpäiviensä suunnittelun jo syksyllä. Hän veisti listasta 8 miekkaa, teki jokaiselle nimetys kädensijan pehmikkeen ilmastointiteipistä ja laittoi miekat säilöön ladon alle. Kutsuissa luki "pientä miekkailua". Minusta se näytti aika suurelta. Ilmeisesti se lössi oli jakautunut kahtia ja ritarit juoksivat toisiaan takaa. Turnaus jatkui koulun jälkeen seuraavana päivänä meidän pihassa. Ne olivat vuosisadan parhaat synttärit.

Tänä vuonna oli sama juttu. Ohjelma alkoi miehekkästi tunnin sählypelillä, sitten päivänsankari sitten päätti jatkaa miekkailun merkeissä poikien kanssa. Kaikilla ei enää ollut tallella näitä viimevuotisia fallossymboleja, vaan esimerkiksi havuista vapautunut lehtikompostista kaivettu joulukuusen latva oli loistava ase. Kukaan ei halunnut syödä kakkua, mutta 10 poikaa söivät kilon irtokarkkeja 15 minuutissa. Pikku-Armi oli itse väsännyt kutsut, joihin oli merkitty maininta onginnasta, mikä tuli ikäänkuin pienenä yllätyksenä järjestävälle taholle.

Mielestäni opettajat ansaitsevat palkankorotuksen. 10-henkisen hysteerisen mullilauman hallinta vaatii melkoisia taitoja. Kaksi tuntia sitä kestää, ei enempää. Ensi vuonna taidan palkata meille kotiin jostain vartiointifirmasta jonkun synteettisen hormonipallon järjestystä valvomaan.

Seuraavana iltana kotiin tultaessa mies sähisi, että kello 12 alkaen täällä on jatkunut sama meno kuin eilen. Ilmeisesti meillä on ollut 6 poikaa. Keksit ja sipsit on syöty, limsat juotu ja huone sotkettu. Mies oli käynyt raivoamassa pihakoivuun kiivenneelle pojalle, joka melkein katkaisi oksat siitä puusta.

Pojat ovat siis edelleen poikia.

Miksi mies tarvitsee Äitienpäivälahjan?

Kyllä nykyajan kumisaappaat ovat sitten heikkolaatuisia. Miehelle ostettiin nokialaiset avioliiton alkuaikoina, mistä on lähes 20 vuotta. Fairy-pullo kestää yli vuoden, appiukon 50-luvun Nokia-koripallotennarit ovat vieläkin käyttökelpoiset, miehen lukioaikaiset lapikkaat hajosivat vasta nyt ja yli 50-vuotias Rolleiflex toimii vieläkin. Mutta Nokian kumisaappaisiin on tullut varteen reikä.

Olen harmitellut miehelleni, etteivät hifiliikkeet, auto- ja mönkkärikaupat myy sadesään jalkineita hänen siellä asioidessaan. Mutta nyt aion hankkia siipalle Äitienpäivälahjaksi uudet saappaat. Armi selittää miksi. Aina kun pitäisi Työleirillä hakea tiskivettä, ei se onnistu, "koska saappaissani on reikä". Veneenlaskussa minä olen se, joka seisoo järvessä ehjät saappaat jalassa, koska muuten miehen jalat kastuisivat. Kun hankin uudet nokialaiset, niin minä pääsen sanomaan, että "sinulla on uudet saappaat" ja rasittunut perheenäiti voi velvoittaa perheen isän raskaampiin töihin.

Onnea Äideille ja heidän Miehilleen!

Made in Katiska

Jälleennäkemisen riemu oli valtava syksyn jälkeen. Katiska katosi syksyllä, kun narusta irtosi styrox-merkki. Nyt naru oli noussut pintaan ja näkyi veneillessä. Ilo vielä suurempi, kun mutaisessa katiskassa asui iloinen ja lihava made. Haasteena oli saada kiinni liukkaasta elävästä. Perattuna viiksivallu painoi 1.6 kg! Mutta voimille se otti nylkeminen. Nahka piti preparoida sormin irti, ei lähtenyt vetämällä niin helposti kuin televisio-ohjelmissa. Tosin minulla on teoria, että naispuolinen kuvaussihteeri perkaa mieskokkien kalat valmiiksi.

Armin made in Katiska on vastaisku lihateollisuuden (painotus sanalla teollisuus) hunajamarinoiduille lihariekaleille. Nyt ne penteleet ovat keksineet, että jos eivät sotke niihin eltaantuneisiin riekaleisiin sitä pimeässä hohtavaa buddhan oranssia puuroa, niin lisäävät fibriininaturelliklöntteihin pelkkää suolaa. Näin saadaan myyntiaikaa pidennettyä. Mutta mihin se tuoreliha sitten menee?

Laittakaa ihmiset katiskoita kuraojiin, jokiin ja järviin. Muutamassa tunnissa katiskaan tulee muutama litra pikkuahventa. Suomalainen lihateollisuus joutaakin kuolla pois. Minulla on nyt made in Pakastin. Suomalainen ruoka on ensi vuosikymmenellä made in Pakistan?

Uusi niksivinkki

Kutiseviin hyttysenpuremiin käy loistavasti sairaalan käsihuuhde.Viinaliuos viilentää ja lopettaa kutinan.

Peruskyrsäkausi on päättynyt

Tätä päivää on odotettu. Maksalaatikko-nakkikastike-silakkalaatikko-palapaisti-hernekeitto-
lihakeitto-makaronilaatikko-peruskyrsäkausi on päättynyt. Talven jälkeen kävytkin grillissä paistettuna maistuvat maukkailta.