Jyrättyä lihaa

Viime viikonloppuna keittiömestari Henri Alén kertoi Helsingin Sanomissa, että suomalaiset einekset maistuvat penisilliiniltä. Armi on samaa mieltä. Ne todella maistuvat samalta penisilliiniltä tai kolmannen polven kefalosporiinilta. Suomalainen liha on kuulemma laadukasta ja maukasta. Mistä sellaista lihaa saa?

Minulla on teoria. Siat, naudat ja broilerit roudataan jopa satojen kilometrien päästä keskusteurastamoon, jossa ne tapetaan ja nyljetään. Tämän jälkeen jollain lihojen päältä ajetaan ajoneuvolla yli ja lihasta revitään riekalaita. Riekaleiden päälle ruiskutetaan säiliöautosta sitä oranssia yleismarinadia, jota on broilerin-, sian-, kalkkunan- ja porsaanlihassa joulut, juhannukset, kesät ja talvet.

Porsaansuikaleiden rustonpalat narskuvat hampaissa ja kyljysten syönti piti lopettaa, koska luutikut ovat niin teräviä, että joku vielä puhkaisee meidän perheessä ruokatorvensa. Joku on keksinyt, että suomalaiset haluavat ostaa altaasta lihansa ja syödä marinoitua oranssia fibriiniliimamössöä vuodesta toiseen.

Lähilammikosta pyydetty ja pannulla paistettu särkikin maistuu maukkaammalle kuin marketeista ostettu liha.